Bio-Klaani, 273:n huone

Aamu valkeni viimein hämmennyksensekaisen yön jälkeen. Taivas oli pilvinen, mutta ulkoilman harmaansininen valo riitti valaisemaan pienen huoneen. Valkoinen nazorak nukkui vielä autuaan tietämättömänä siitä, mitä hänen ympärillään tapahtui.
Valkoinen käsi riippui puolittain sängyn reunan ulkopuolella, kun 273 nukkui vasemmalla kyljellään. Ohut, valkoinen peitto peitti tiedemiehen hintelän ja kitiinisen vartalon vain puolittain, kun sen alapää oli sotkeentunut nazorakin jalkoihin. Jäätutkijan siniset siivet olivat vetäytyneet kupolimaisten peitinsiipien sisään, kuten yleensäkin.

Nazorak hengitti syvään, tuhisten välillä jotain unissaan. Hyönteisen tuntosarvet liikahtelivat ja sivelivät tyynyn pehmeää pintaa. Hän näki unta.

Uni

“Helloo!” Juippi huusi astuessaan huoneeseen. 273 kääntyi katsomaan mekaanikkoa työtuolillaan.
“Hei. Viimeistelin juuri piirustukset siitä jääsädetintankista, josta puhuimme silloin kerran kun olimme keittiövuorossa.”
Nazorakeista pitempi ja värikkäämpikuorinen asteli toverinsa vierelle. Hän laski kätensä Jäätutkijan toimistotuolin selkänojalle ja kumartui katsomaan violettia sinikopiota kirjoituspöydällä.
“Hehee. Toimiihan sen tykki juuri niin, että sen tuottamat ääniaallot kuljettavat kylmyyttä?”
“Jep.”

2905 istahti sinisen huoneen vasemmalla seinustalla olevan unikapselin reunalle. Kone oli jonkinlainen kapselin ja pylvässängyn hybridi.
Juippi työnsi sormensa vyöllään roikkuviin työkalutaskuihin ja veti sieltä esiin pullonkorkin. Mekaanikko alkoi pyörittelemään sitä mietteissään.
“Mennäänkö kohta taas katolle? Auringot alkavat kohta laskea.”
“Mennään vain.”
“Sinulla on puteli.”

273 kumartui tuolillaan tutkiakseen työpöytänsä piironginlaatikoita.
Istuskellessaan Juippi katseli ympärilleen. Hän kurtisti hieman kulmiaan.
“Ovatko nuo sinun uusia vaatteita?”
Jäätutkija kääntyi katsomaan ystävänsä katseen suuntaan, joka oli nauliutunut oven vieressä olevaan vaatetelineeseen. Tiedemies ei tiennyt, mistä hänen uusi hameensa, takkinsa ja hattunsa oli siihen ilmestynyt.
“Ehm, joo… tarvitsen niitä hieman.”
“Ookoo.”

273 kääntyi takaisin pöytälaatikon pariin. Valkoinen käsi tarttui vetolaatikon kahvasta ja vetäisi huolettomasti. Ei olisi pitänyt.

https://www.youtube.com/watch?v=LAEAJ6YbdBk
Siniset silmät katsoivat laatikkoon. Hän jähmettyi.

---

273:n keho jännittyi. Nazorakin kädet puristuivat nyrkkiin ja hän kääntyili sängyssään levottoman oloisesti. Hädin tuskin unessa pysyvä torakka ei hengittänyt enää tasaisesti, vaan huohotti katkonaisesti.

Uni

Jäätutkija tuijotti lamaantuneesti laatikon sisältöä. Hänestä tuntui, ettei voinut hengittää.


Hänen tuntoaistinsa tehostui äärimmilleen. Koko häntä ympäröivä todellisuus tuntui värähtelevän. Se tuntui unessa oudolta ja pelottavalta. Aivan kuin kaikkialle hänen kehoa olisi työnnetty tuhat neulaa, jotka pistivät ja sivelivät pehmeästi lihaa samaan aikaan.
Mutta se sattui.


273 aukaisi suunsa äärimmilleen huutaakseen, muttei kuullut ääntään tuntosarvia särkevän, kaiken ylittävän huminan yli.


Nazorak tuijotti kauhuissaan laatikon sisältöä, vaikkei halunnut. Hän ei uskaltanut kääntää katsetta poiskaan. Silti oli tehtävä jotain.

Hän ei halunnut nähdä sitä.


Laatikko tömähti kiinni.

273 tömähti polvilleen nojaten huohottaen työpöytäänsä. Unta vääristävä värinä loppui ja hän pystyi taas hengittämään.

---

Uinuva torakanpenikka lopetti kiemurtelun. Hänen kehonsa rentoutui taas ja päästi helpottuneen huokauksen. Uni ei ollut ehtinyt painajaiseksi.

Uni

273 vilkaisi varovaisesti taakseen. Juippi pyöritteli edelleen käsissään pullonkorkkiaan. Hän ei näyttänyt onneksi huomanneen mitään.
Valkoinen nazorak nousi varovasti seisomaan ja siisti työtakkiaan. Hän yritti näyttää siltä, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hän veti auki toisen työpöydän laatikon, varoen visusti ensimmäistä. Nazorak poimi hopeisen taskumatin.

“Lähdetäänkö?” mekaanikko kysyi malttamattomana.
“Ju-juuh.”

He olivat Vuoritukikohdan pihalla. Valkoinen nazorak ei muistanut kävelymatkaa sinne. Ulkona kallionulkonemalta avautui näkymä saaren pohjoisosan peittävään koneeseen. Valtavat männät pyörittivät pyöriä ja mustia hammasrattaita. Ketjujen kalahdukset kaikuivat vuorelle saakka ilta-auringossa. 273 muisteli, että iltarusko olisi ollut paljon kauniimpi ennen.

Jäistä pihaa heitä vastaan asteli Pesäasiaministeriön etninen miliisipartio. 219 etunenässä. Jäätutkija piiloutui Juipin selän taakse heidän kävellessään miliisien vierestä. Siniset silmät katsoivat 219:ä sivusilmällä. Torakka ei näyttänyt edes huomaavan häntä.

He kiersivät jostain syystä työpajan taakse sen oikealta sivustalta. 273 muisteli, että tie katolle oli aivan eri rakennuksessa, mutta seurasi Juippia kuitenkin.

He kiersivät rakennuksen takaseinän ja kääntyivät kulman takaa vasemmalle seinustalle.

Tai olisivat kääntyneet.

273:n suu loksahti auki.

Koko seinä nimittäin puuttui. Ja iso osa rakennuksestakin.
Neliskulmaisen rakennuksen vasenta päätyä työpajana hallinnut tehdashalli ja sen ulkoseinä oli yhtäkkiä kadonnut niin, että nazorakkaksikko näki rakennuksen muut tilat poikkileikkauksena.

“Mi-”

“Mitäh?”

Juippi tuijotti myös näkyä.

---

Valkoinen nazorak mumisi unissaan jotain, kun himmeä valo osui hänen sinisiin silmäluomiinsa verhojen raosta. 273 käänsi hieman kylkeään. Uni hävisi lopulta kokonaan.

Hän raotti silmiään.


Ja silmien katse osui isoon, siniseen ja hammaksiseen leukaan.


“Huomenta”, tuttu karhea ääni tokaisi.

Siniset silmät revähtivät ammolleen.
“IIIIIIIÄÄÄÄÄK!” nazorak kiljaisi. Hän nousi istumaan sängyllään ja peruutti nojaamaan selkänsä seinää vasten.

Sinihopeinen silmäpuoli sotaskakdi istui puutuolilla aivan hänen nukkumapaikkansa edessä. Admin Guardian nojasi puuskassa olevilla käsillään tuolin vaatimattomaan selkänojaan. Veitsiä ja… jonkinlaisia kranaatteja täynnä oleva taisteluvyö repsotti rennosti auki skakdin yllä. Eikä hammasnaama näyttänyt olevan kovin paljoa tyytyväisempi kuin heidän viime kohtaamisessaan.

“Mi- miten te nääsitte tänne!?” 273 sopersi huoneeseensa luvatta tunkeutuneelta adminilta. Loputkin muistikuvat hänen unestaan haihtuivat.

“Ovesta”, skakdi vastasi hiljaa selkänojaa rummuttaen.

273 muisteli lukinneensa oven illalla. “O-onko tämä ryöstö?”

“E-hei, ei laisinkaan”, kulmiaan kurtistava sotilas sanoi. “Jätän ne hommat sinun kavereillesi. Minä halusin vain vähän jutella.”
273 uskaltautui repimään päältään peittonsa, joka oli sotkeutunut hänen jalkoihinsa. “Ettekö olisi voinut odottaa suoleen mäivään asti? Ja… k-kuinka kauan te olette istuneet siinä?”
Bio-Klaanin johtajista karskein murahti hiljaa ja jätti 273:n odottelemaan jännittyneenä vastapalloa.

“Mitä jos minä kysyn ne kysymykset ensiksi?” Guardian huokaisi väsyneen kärttyisänä.
Jäätutkijan tuntosarvet painuivat luimuun adminin äänenpainon kuullessaan.
“Öh, ky-kyllä! Mitä asiaa teillä on…?”

“Etkö tosiaan tiedä?” punasilmä kivahti hämillään leukaansa raapien. “Taisit siinä tapauksessa nukkua aika hyvin viime yön! Ja luulen vähän, että olet ainoa.”
Pieni viherrys kohosi nazorakpakolaisen kasvoille. Adminin sanoista hän kuitenkin tulkitsi jääneensä ilmeisesti jostakin paitsi.
“Onko jotain tawahtunut?” tiedemies tehosti kysymystään kohottamalla toista tuntosarveaan.

Skakdi vastasi työntämällä järeän kouransa taisteluvyönsä taskuun, ja hetken Jäätutkija oli melko varma saavansa heittoveitsestä. Hän ei tiennyt, oliko helpottuneempi kun skakdi veti esiin rullalle käärityn sanomalehden.

Ja läimi sitä toista kämmenpohjaansa vasten kuin selkäsaunaa enteillen.
“Katsos, säätutkija… minä olen sodassa tosi isojen ötököiden kanssa.”

“…”

“Saatat tuntea lajin. Nazorakeja, melko isoja pirulaisia. Nelikätisiä. Aika ilkeitä ja ruskeita. Tosin eivät aivan kaikki.”

“…”

“Yleensä sota niitä vastaan on helppoa… ainakin helppoa ymmärtää. Ne noudattavat sääntöjä. Niiden kenraalilla on jonkinlainen sairas pakkomielle, jota tämä kutsuu kunniakseen, eikä kaduillamme ainakaan juokse itsemurhapommittajia.”

Sininen koura lätkäisi sanomalehden sängylle aivan 273:n eteen. Sinisilmäinen värähti taaksepäin pelästyneenä.
Ja kohta hän tuijotti mustavalkoista kuvaa mereltä nousevasta savupilvestä. Hetken sitä tuijotettuaan hänen oli vaikea olla näkemättä siinä suuren linnun muotoa.

“Ja sitten on nämä hetket, jolloin haluan lähinnä kysyä, että miksi”, Guardian pusersi hammasrivinsä takaa katse 273:a polttaen. “Miksi skarrararissa?”

Jäätutkija hamuili kädellään eteensä viskattua uutispaperia, pitäen kuitenkin katseensa skakdin pistävässä tuijotuksessa. Hän taittoi lehden täyteen mittaansa ja selasi katseellaan etusivulle kissankokoisilla matorankirjaimilla painetun tekstin:
ALLIANSSIN YLLÄTYSLIIKE – VELJESKUNNAN SAARI POLTETTIIN

273 käänsi sivua jutun pääaukeamalle ja luki sen nopeasti läpi. Guardian saattoi nähdä, kuinka nyt torakan tuntosarvet kohosivat pystyyn hämmennyksestä.
“Kuulin tästä vasta nyt…” nazorak sanoi, edelleen silmät kiinni uutisartikkelissa, “Kuulin eilen kyllä melua käytävällä, m-mutten uskaltanut mennä katsomaan mistä oli kyse…”
273 nosti katseensa lopulta takaisin plasman skakdiin. “Mu-mutta mitä tällä on tekemistä minun kanssa?”

Skakdi tuhahti. “Kysyitkin seuraavan kysymykseni. Miksi et kertonut tästä meille?”

Nazorak näytti aidosti tuskastuneelta. Admin mitä ilmeisemmin syytti tiedemiestä tapahtuneesta. “En tiennyt tästä mitään! Vastahan itse näitte, miten hämmästyin kun luin tuon jutun?!”

Skakdi ei kummemmin lupia kysynyt. Hän nousi puutuoliltaan, astui kaksi jämäkkää askelta ja istahti rennosti 273:n viereen tämän sängylle polviaan naputellen. Jäätutkija tuijotti adminia hiljaa.
“Oletko aivan varma, kaksi-seitsemän-neljä?” skakdin ääni oli pakkasta ja routaa. Jäätutkija ei uskaltanut korjata tämän sanoja. “Oletko varma että haluat valehdella kasvojani päin?”
“Herra Eversti… t-te olette sotilas. Kenraali on sotilas. Mutta minä olen vain vahainen tiedemies! Vaikka jos olisinkin tiennyt että Ilmavoimien lissulaiva rystyisikin zolttamaan saaria, – mitä en tiennyt – ei minulla olisi ollut tietoa tästä oqeraatiosta!”

Guardian katsoi pitkään hiljaa poispäin. 273 tunsi sykkeensä otsassaan asti.
“Minulla on ollut pitkä yö. Pystytköhän edes kuvittelemaan tällaisen vaikutusta, päätutkija?”
“H-hän on kylläkin aivan eri tiedemies. Tutkijoista hierarkisesti korkein ja jos oikein muistan, hän taisi olla neurojiologian uranuurtaja…”

Guardiania ei kiinnostanut. Sen huomasi ainakin seuraavasta keskeytyksestä.
“Olen istunut kolmessa eri kriisikokouksessa heti kaupunkiin saapumiseni jälkeen, ja myöhemmin on lisää luvassa. En ole nukkunut tuntiakaan sinun lajitoveriesi pikku tempauksen jälkeen, enkä ole saanut kuppiakaan kahvia. En pidä itseäni väkivaltaisena miehenä, tutkija, mutta jos valehtelet minulle vielä, enköhän löydä itsestäni senkin puolen. Joten kysyn vielä kerran. Miksi?”

Nazorakin oli käperryttävä kahden seinän väliseen nurkkaan suojautuakseen adminia ympäröivältä vihamielisyyden auralta.
“EN MINÄ TZIEDRÄ! EHKÄ SHKROVOZOIDAKSEEN, EHKÄ HÄVITTÄÄCZHEEN TEILTÄ VALLOITETTAVAN ALUEEN! EN MINÄ TIDÄ! EN OLE ZOTHIRKHLAS!”
Pakokauhumaisen rääynnän jälkeen nazorak näytti kääriytyvän sikiöasentoon ja alkavan itkemään, jos se olisi ollut lajille mahdollista.
“Olen vain tiedemies, en sotilas…”

Pitkä hiljaisuus valtasi alaa. Sininen sotasankari tuijotti arvioiden nurkassa sykkyränä värisevää hyönteistä, joka pakoili hänen katsettaan. Sitten skakdi huokaisi ja sanoi:

“Voi pojat, sinähän laulat helpolla.”
Guardian nousi 273:n vuoteelta ja pyyhkäisi kädellä istumapaikkaansa. “Mitä joku sinusta saisikaan irti salkullisella veitsiä”, hän vielä hymähti kääntäen katseensa nazorakiin. Jäätutkija ei hymähtänyt.

“Kiitä onneasi, että olet meidän vaivanamme.”
Admin naksautti niskojaan ja venytteli raajojaan. Hyönteinen ei uskaltautunut vieläkään edes avaamaan suutaan, mutta skakdi jatkoi rupattelua yhtäkkiä hieman vähemmän jäisesti kuin aiemmin. “Lähetän jonkun korjaamaan oven.”

“Korjaam-“, 273 inahti hämillään.

“Siinä ei pitäisi kestää kauaa. Ja asiahan ei minulle kuulu, mutta älä liikuskele ilman mekkoa ja naamaria. Paitsi jos haluat myrkkyveitsestä. Kaltaisiasi ei juuri nyt kaivata.”
273 nyökkäsi vain vaivoin. “Ei varsinaisesti mitään uutta…”

Skakdi kääntyi hänestä poispäin. “Minä en luota sinuun, tutkija. Mutta nainen, joka sinut jäseneksi otti, luottaa… ja seuraisin häntä helvettiin asti. Jos pettäisit vähäisen luottamukseni, lopettaisin sinut luodilla. Jos pettäisit hänen luottamuksensa, en olisi niinkään armollinen.”
273 nielaisi.
“Siinä kaikki”, skakdi sanoi kylmästi astellessaan poispäin. “Hyvää päivänjatkoa.”

Sotilas poistui pienen huoneen puisesta ovesta, jonka lukkomekanismin nazorak vasta nyt huomasi vaurioituneen kovakouraisesti. Ovi jysähti kiinni äänekkäästi, muttei mennyt aivan kiinni repaleisten puusäleiden vuoksi.

Katsottuaan hetken ovea ja varmistuttuaan ettei admin tunkenut uudelleen sisään, 273 rentoutti asentoaan sängyllään. Hän painoi otsansa taitettuja polviaan vasten.
Miksi hän aina kovistelee ja huutaa minulle. Olen osoittanut jo olevani yhteistyökykyinen moderaattoreiden ja muiden adminien kanssa. Jos hän niin karzahnisti haluaa pusertaa minusta tietoja, niin riittäisi jos vain kysysisi…
Sykkyrään käpertynyt nazorak keinui hieman edestakaisin asennossaan.
Hah hah. Taisin olla väärässä, kun ajattelin voivani kotiutua tänne… tosiasia on, että minulla oli vain vuoden ajan oikea koti, jonne kuuluin. Mutta mokasin. Virheeni takia menetin ainoan paikan jossa saatoin olla onnellinen…

Kaikkialla muualla olen vain pohjasakkaa. Maailma on niin päättänyt…

Mietteen rikkoi rikkinäisenä seinää vasten lyövä ovi. Puusäleitä lennähti lattialle.
Sinisen skakdin jalat rynnivät tömisten takaisin huoneen sisään, ja katsoessaan kahta punasilmää ja riviä raateluhampaita halusi Jäätutkija vain käpertyä entistä pienemmäksi palloksi. E-ei kai taas? Mitä hän tällä kertaa oli-

“Nyt hei!” ärtyneeltä näyttävä zakazlainen kivahti väsynein silmin. “Vilustunut? Vilustunut? Hah hah! Hyvää hyönteistuntemusta, Gee! Loistavaa skarrararrin hyönteistuntemusta!”

“T-tuota…” 273 piipitti, mutta lopetti lauseensa kun metallinen silmä adminin kasvoilla hehkui taas hetken oranssina ennen kuin punertui välittömästi kuin luonto syksyllä.

“Sinä olet vaihtolämpöinen”, skakdi nauroi osoittaen kynsikkäällä sormella kuin tuomiota jakaen. “Jos olet vaihtolämpöinen, miksi näyit Tawan huoneessa lämpökamerassani naamaani sinisempänä?”
Nazorakin ilme oli pöllämystynyt. “Häh? Mistä ihmeestä nuhutte? Kyllähän nazorakien nitäisi näkyä lämvökameroissa. Onko silmänne sökö?”

Jäätutkija katui kysymystään nähtyään skakdin ilmeen, joka vastasi hänen kysymykseensä. Vastaus oli iso ja liekehtivä “EI”.
“Mikä piru ruumiinlämpösi edessäni madalsi?” skakdi kysyi kärsimättömästi. “Oliko se mekkosi? Ei pahalla, mutta ruskea ei pue sinua.”
Enhän minä sitä hametta valinnut, 273 pyöräytteli silmiä päässään. Mutta jotain outoa tilanteessa oli.

Ellei sitten… nazorak raapi leukaansa. Hänen pääkoppaansa kohosi vain yksi asia, mikä saattaisi liittyä tähän.
Gee seurasi, kuinka nazorak kääntyi selin häneen. Tiedemies työnsi kätensä valkoisen tyynynsä alle ja veti sieltä jotain. Hetken ajan entinen metsästäjä odotti siellä olevan piilotettuna ase. 273 kuitenkin nousi seisomaan ja kohotti katseensa adminiin. Torakka avasi nyrkkinsä.

Punaiset silmät tuijottivat sinistä elementtikiveä. Jäätutkijan ilme oli miettivä.
“En tiedä miten… mutta tämä on ainoa minulla oleva esine, joka saattaisi saada ruumiinlämmön heittymisen aikaan.”
Ja ennen kuin hän ehti muuta sanoakaan, kaappasi sininen käsi kiven ripeästi hänen kädestään ja nosti sen oranssihehkuisen konesilmän eteen.

“Elementtikivi”, Guardian pohti ääneen kristallia pyöritellen. “Selakhialainen. Kiva lelu sinulla.”
“En ilmeisesti tutkinut kiveä targeeksi tarkkaan Vuoritukikohdassa,” 273 totesi, “tai en tiennyt etsiä vastaavaa ominaisuutta…”
Ja valkoinen hyönteinen tunsi sydämensä jäätyvän, kun Guardian puristi nyrkkinsä hänen kalleimman aarteensa ympärille.

“Myös oikeissa käsissä aika vaarallinen ase. Mitä jos minä vain pidän tämän?”

“… h-herra admin, moderaattori Slidas antoi minun mitää sen, koska niti sitä vaarattomana!”
Nazorak ojensi kätensä Guardianin eteen, kuin anoen kiveä takaisin.

“Minä en tiedä, kuka Slidas on, mutta en ainakaan antanut hänelle moderaattorikiveä”, skakdi sanoi pujottaen kristallin asevyönsä taskuun. “Toimitan tämän murikan omalle päätutkijallemme. Hän saa luvan vilkaista, minkälaisen pommin päällä olet nukkunut.”

Pommin.

Sininen harja heilahti, kun skakdi kääntyi poispäin taas. Ja ennen kuin 273 ehti kysyä edes klaanilaisen ‘päätutkijan’ nimeä, rämähti ovi rikottuine lukkoineen taas kiinni.


Hän tekee tuon tahallaan…

273 ei tiennyt, pitikö hänen yllättyä vai ei, kun sininen skakdi seisoi alle minuutin päästä taas oviaukossa.
Jos admin Guardian halusi hänet rautoihin, tämä olisi voinut vain sanoa sen suoraan.

“Adminin käsky”, skakdi sanoi haudanvakavana naristen heiluvan oven edessä. “Toista perässä: Po-matoralainen pohatta pulitti pokawistaan pikkusumman.”

273 tuijotti skakdia hetken.

“Ööh. Ho-matoralainen nohatt- s-sohatta nulitti ro- dokawistaan vikkusumman…”
Jäätutkija kävi mielessään edellistä lausetta läpi. Jokin ei tuntunut menneen aivan oikein. Eikä admin Guardiankaan näyttänyt vielä tyytyväiseltä. Suurkenraalin elein hän lausui seuraavat toistettavat sanat.

“Pirullinen piraatti puukotti petturia.”
“Lirullinen muraatti lukotti ketturia?”
“Plasma. Päälle.”
“Laama. Jäälle.”

Ja sille haudanvakava sininen admin ei voinut olla nauramatta, ja Jäätutkija tunsi olonsa yhtäkkiä entistä epämukavammaksi.
“Adminin käsky. Harjoittele p-äännettä”, sininen skakdi tokaisi kääntyen taas ympäri. “Manu pitää sinulle varmaan ihan mielellään matoranin oppitunnin.”

Pam, sanoi ovi. Guardian oli poissa.

p-äännettä…?