Klaanon

Kategoria: Klaanon Rope

  • Destralille ja sen ohi XIII: Uljaat sankarimme ottavat hatkat

    Eteläinen saari

    Valtava jyrähdys täräytti koko kivilinnoitusta. Se hajoitti laseja ja puisia huonekaluja sekä kaatoi hyllyjä. Toinen jyrähdys seurasi heti perään.

    ”HYÖKKÄYS!”, oranssi vartijamatoran huusi yläparvelta. ”HYÖKKÄÄÄÄYYYYYS!”, Caps-niminen ta-matoran jatkoi kiljumistaan. Tukikohta alkoi heräillä. Kukaan ei ollut pystynyt nukkumaan Capsin antaessa ilmoituksen.

    Paksu kiviseinä romahti sisäänpäin kolmen Visorakien muurinmuurtajan taottua sitä. Valtavat määrät nelijalkaisia ”elämän viejiä” ryntäsi sisään.
    Matoro katsoi ylätasanteelta valtavaa visorak-armeijaa. Matoranit eivät selvitytyisi tästä mitenkään. Ei edes toien avulla. Hänen sisäinen sankarinsa valitti jotakin Matoron lähtiessä juoksemaan kohti sairasosastoa ja omaa huonettaan. Hän nappaisi kansiot ja Xxonnin mukaansa ja livahtaisi saarelta. Olisi hyödytöntä kuolla sankarillisesti kaukaisella saarella.

    Matoro väänsi parvelta lähtevän oven kahvaa nopeasti ja veti puuoven auki. Yhtäkkiä rhotuka osui häntä jalkaan ja heitti paineaallolla hänet päin kaidetta. Toa nappasi nopeasti käsillään kaiteesta. Puinen vanha kaide notkui herkästi, ja juuri kun Toa ajatteli selviytyneensä, kaide romahti.

    Matoron selkä osui kovaa johonkin kylmään. Hän kierähti osuman voimasta ja lensi kyljelleen kylmään maahan. Visorak hyppäsi hänen ylitseen. Hän oli pudonnut alas asti taistelun keskelle. Miekanisku piti kauempanan hyökänneen hämähäkin. Toa mietti pakokeinoa tilanteesta. Lattia oli täynnä erivärisiä hämähäkkejä, joiden huomio alkoi kiinnittyä toaan.

    Toa mietti hetken ja ampui harppuunansa kattoon, väistäen juuri ja juuri yhden Vohtarakin sakset. Matoro kelasi itseään nopeasti ylöspäin, tavoitteenaan heilauttaa hänet takaisin yläparvelle. Silloin harppuuna irtosi ilmeisen lahosta puisesta välikatosta ja toa lähti taas putoamaan. Hän osui valloittajien muurinmuurtajan kattoon ja iski olkapäänsä siniseen kaiteeseen.
    ”Auts.”, Toa totesi lakonisesti usean tiputuksen jälkeen. Hän potkaisi nopeasti muurinmurtajan päällä olleen visorakin alas.

    ”Mitähän tässä sitten kannattaisi tehdä.”, hän mietti. Edessä avautui taistelu, tai pikemminkin visorakien suorittama teurastus. Hän seisoi yhden katapultin katolla katapultin vieressä. Sinisiä, hämähäkkien vetämiä vaunuja kulki yhteensä kolme aurassa.

    Jokunen hämähäkki oli huomannut tunkeilijan ja kiipesi vaunun reunoja pitkin ylöspäin.

    Matoro keksi pakosuunnitelman puolessa minuutissa. Katapultin mekanismin harjoitteluun kului sama määrä. Hän amui itsensä suurella katapultilla parvelle, pakoon visorakeilta. Sitten hän syöksyi ovesta sisemmälle tukikohtaan.
    Matoro haki syliinsä kansiot huoneestaan ja eteni Äksän huoneeseen. Koko rakennus oli kaaoksessa ja hyökkääjät tunkeutuivat pohjakerroksessa jatkuvasti eteenpäin.

  • Vaarallinen linnake

    Bioarkistot

    Faxadosq meni heti Bioarkistoihin etsimään tietoa. Hän etsi sukunsa historiaa. Unessa ollut käsi näytti tutulta. Dax oli joskus kertonut tuollaisesta äänestä. Faxadosq päätti etsiä unen syyn.

    ”Mitä teet täällä?” kuului ääni.

    Toa kääntyi taaksepäin ja näki Turagan.

    ”Et kuulu tänne. Et saisi olla täällä. Etsit vain tietoa, jotta tulisit vahvemmaksi!”

    ”En minä…” Faxadosq aloitti.

    ”Loukkaus!” Turaga huusi ja muutti muotoaan. Hän kasvoi ja panssareihin tuli piikkejä. Hänen suunsa aukeni ja sieltä näkyi karmivat hampaat. Hänen naamio kasvoi ja muuttui eriväriseksi. Se huusi vain jotain pyhimykestä ja loukkauksesta.

    Faxadosq näki Kongubossin ja Burnakin kauempana ja päätti suojella Toaa ja Rahia niitten tietämättä.

    ”Kivä. Tulee sitten tälläinen päivä,” Faxadosq ajatteli.

  • Bio-Arkistojen Lautturi

    Bio-Klaanin linnoitus

    Toa juoksi kirjastoon hengästyneenä. Toa oli aivan poikki, koska hän oli juossut vuorelta linnoitukseen asti. Hän kysyi kirjaa, joka kertoisi mysteerisistä olennoista. Kirjostonhoitaja ei löytänyt Toalle kirjaa, joten hän neuvoi hänet Bioarkistoihin.

    Metsä

    Konguboss istui Burnakinsa selässä ja matkasi kohti arkistoja. Kaksikko saapui joelle, josta he löysivät Matoranin, jolla oli kanootti. Vihertävä Matoran tarjosi kyydin Toalle, mutta Burnak oli liian painava. Toa ja Matoran istuituivat kanoottiin ja Burnak ui heidän perässänsä. He saapuivat joen toiselle puolelle, jossa he hyvästelivät Matoranin.

    Konguboss oli saapunut Bioarkistoihin.

  • Arozhn anaro

    Merellä: Klaanin saaresta lounaaseen.

    ” Maata näkyvissä! ” Kuului maston päästä.
    ” Maata? MAATA? Kuinka? Kartassa ei näy mitään!? ” Vastaa Blezer istuessaan navigaatorin paikalla kartta käsissään.
    Ääni mastosta huutaa takaisin: ” No tuossa nyt on kuitenkin tuollainen maa pläntti! ” Blezer kävelee laivan nokkaan tutkien karttaa. Hän jää tuijottamaan silmät ammollaan eteensä. Siinä se oli. Saari jota ei kartassa näy. Minkälaisen löydön hän olikaan tehnyt!

    Ei mennyt kauaakaan kun Blezerin miehisö rantautui pienemmillä veneillä. ” Varautukaa kaikkeen soturit. Täällä voi olla ihan mitä tahansa.
    ” Toan jalat painuivat hiekkaan. Hän ja sotilaat etenivät saarella. Pian hiekka vaihtui Metsäksi.
    ” Pysykää ryhmässä. Älkää lähtekö hortoilemaan. Kuten jo sanoin täälä voi olla vaikka mitä ” Juuri Blezerin lopetettua jokin hyppää sotilaiden kimppuun. Silmittömän kokoinen Muaka. Tuo tiikerimäinen otus repi kappaleiksi sotilaita hampaillaan ja kynsillään. Peto oli ehtinyt murskaamaan yli puolet joukoista ennenkuin Kukaan ehti toipua säikähdyksestä. Kaaos levisi ympäriinsä. Hengissä selvinneet soturit juoksivat takaisin veneille ja lähtivät takaisin.

    Blezer yritti juosta pakoon petoa, Mutta se oli aivan liian nopea. Hän käätyi kohti sitä. Se laukkasi häntä koti. Toa avasi kirjan joka roikkui ketjulla hänen vyöstäänn ja hän lausui kirjan sivulla olevat sanat ” Arozhn anaro. ” Muakan vauhti hiljentyi aiva vain enemmän kunnes se jäätyi kokonaan paikalleen. Blezer käveli otuksen luo avaten kämmenensä sitä kohti ” Lepää rauhassa peto. ” Hän sulki kämmenensä ja tarttui nujaansa. Blezer otti askeleen taaksepäin ja murskasi Muakan kallon. Heti tämän tehtyään toa huojuen taapertaa puun juurelle luhistuen. Loitsu oli vienyt häneltä paljon voimaa.

  • Kumiankkasade jatkuu

    [spoil]Tämä on erikoislyhyt viesti. [/spoil]

    Yön Timo, keskellä merta

    Notfun väänsi ruoria minkä pystyi. Tätä toki haittasi räjähtelevät kumiankat ja rommipullot ympäri kantta.

    Silloin tällöin hän karjui miehistölle lyhyitä lauseita kuten:

    ”LAUKAISKAA NE TYKIT JUMANKAUTA”,
    ”TUO SE ASEVYÖ NYT VÄHÄNKÖ ÄKKIÄ TAI MUUTEN KUOLET”, ”KUOLINPÄIVÄ SE VASTA ON ELÄMISEN ARVOINEN”,
    tai mitä hän useimmiten tämän viidentoista minuutin kuluessa oli huutanut: ”ROMMI ON LOPPU. TUOKAA ROMMIARGH”.

    Nyt oli kuitenkin asevyö tuotu, rommi juotu, ja laiva oli oikeassa kulmassa. Notfunin piti vain pitää se siinä niin kauan, että miehistö laukaisisi tykit.

    ”LAUKAISKAA NE NYT”, Notfun karjui metelissä. Tykit laukesivat sekunnin välein, ja osuivat toiseen laivaan.

    ”HERRAT”, Notfun karjui,
    ”ONNISTUIMME. NYT KAARRAN PAARPUURIIN JA TEEMME SEN UUDELLEEN”, Notfun karjui kannelta ja käänsi ruoria.

    ”TUOKAA SITÄ ROMMIA JA NIIN NOPEASTI KUIN PYSTYTTE!”

  • Eversti 437 & Pommitorakat: Paluu

    Killjoyn mökin edusta

    437 seisoi varjoisan metsän suojissa jonkin matkan päässä Killjoyn mökistä. Hän on siis palannut…

    Ison metallilevyn suojissa, joidenkin metrien päässä Matoron pysäyttämästä pommista

    Kaksi Nazorakia istui seinää vasten aseensa pudotettuina maahan. Kolmas odotti pommin räjähtämistä maltillisena. Hänen kahdella kolleegallaan alkoi olla pikku hiljaa tylsää.

  • Synkkä eliniänodote

    Killjoyn mökki

    Hoitopöytä nousi vähitellen ja Killjoy liukui varovaisesti siltä alas. Hän oli riisunut panssarinsa kyberneettisiä jalkojaan ja käsiään lukuunottamatta ja hänen harmaassa karrelle palaneessa rintakehässään näkyi nyt pitkä tikattu viilto.

    Creedy istui verisen veitsikokoelman vieressä ja naputteli nyt tietokonetta. Killjoy asteli hiljaa hänen taakseen ja hiljaisuus vallitsi hetken. Creedy oli lopettanut naputtelemisen ja istui nyt vain tuijottaen ruutua. Killjoy astui nyt aivan hänen viereensä, muttei kääntänyt kasvojaan kohti istuvaa Matorania.

    ”Kuinka kauan?”

    Creedy selasi murheellisena koneensa näyttöä ja laski katseensa murheellisena taaksepäin.

    ”Ehkä kuukausi, hyvällä tuurilla puolitoista. Se pettää pian Killjoy, sitä ei ole tehty kestämään tuollaista kehoa.”

    Killjoy tunnusteli rintakehässään olevia tikkauksia ja lopulta nappasi pöydältä hänen omassa veressään olevat kirurgin välineet ja heitti ne metalliseen kaukaloon huoneen sivulla.

    Creedy kääntyi Killjoyyn päin: ”Olen pahoillani. Emme voi korvata tärkeitä elintoimintojasi ylläpitäviä laitteita ja vaikka lopettaisit pukusikin käytön, antaisi se sinulle maksimissaan kuukauden lisää elinaikaa. Kivesi hiipuu, emmekä voi tehdä sille mitään…”

    Creedy näytti siltä kuin olisi purskahtamassa itkuun tämän sanottuaan, mutta Killjoy ei näyttänyt hätkähtävänkään, tai ei vain näyttänyt sitä. Hän istui rauhallisesti alas ja alkoi manuaalisesti kiinnittää panssariaan.

    ”Tiesin, että tämä päivä tulee joskus. Minua varoitettiin tästä… koneistoni on raskas ja nämä kivet eivät kestä tällaista virransyöttöä ikuisesti. Näyttää vain siltä, että arvioihin tuli parin kymmenen vuoden laskuvirhe.”

    Creedy sulki silmänsä ja pudisti päätään: ”Ei tämä voi mennä näin, on oltava jokin keino. Niin paljon on vielä kesken.”

    ”Saraji on täällä, tehtävä siirtyy hänen komentoonsa. Hän perii Kenraalin paikan jälkeeni.”

    Killjoy käveli huoneen päähän ja veti vivusta, joka avasi portaat ylös mökin oleskelutiloihin.

    ”Minun täytyy vain tehdä minkä ehdin”, Killjoy sanoi ja koetti vääntää rujoille kasvoilleen virnistystä. Nähdessään Creedyn reaktion, hän kuitenkin lopetti äkisti ja meni välittömästi laittamaan kypärän päähänsä.

    Creedy jäi istumaan huoneeseen tietokoneensa ääreen ja viittoili Killjoyn menemään edeltä. Killjoy hymähti. Vaikka Creedy oli niin erilainen hänen kanssaan, yksi asia heillä oli yhteistä: Tunteensa, he selvittivät yksin ja vain yksin.

    ”Tunteet johtavat.”

  • Olen maailman ovelin palkkionmetsästäjä

    Mt. Ämkoo

    Toa käveli Burnikin johdattamana Mt. Ämkoota kohti. Toa tiesi, että jotain siellä vuorella oli.

    Konguboss ja Burnik saapuivat pian Mt. Ämkoolta löytyvälle polulle. He löysivät sieltä eräänlaisia jalanjälkiä. Ilman Toa muistaa nähneensä samanlaisia pelastaessaa Troopperia.

    ”Hän on täällä”

    Burnak vapisi peloissaan ja meni Toan taakse. Edessä oli terävä kivi, jossa oli kankaan palanen. Se oli samanlainen kuin luolastossa tapaamalla olennolla. Pian Konguboss katsoi ylöspäin kielekkeellä hän näki siellä tumman hahmon, jolla oli fedora päässään. Hahmo lähti juoksemaan pakoon. Toa hyppäsi Burnakin selkään ja lähti laukkaamaan hahmoa kiinni. Rahi sai kampattua mysteerisen hahmon kumoon.

    ”Kuka sinä olet?”
    ”Minä olen Xiantos”, hahmo jatkoi, ”maailman ovelin palkkionmetsästäjä”

    Hetken kuluttua palkkionmetsästäjä heitti jonkinlaisen esineen maahan, joka räjähti savuksi. Burnik ja Konguboss alkoivat yskiä. Liian myöhäistä palkkionmetsästäjä oli jo kadonnut.

    ”Parasta palata Klaaniin ja kysyä apua”