Kaikki kirjoittajan Jake artikkelit

Retro

Jake

Kommentoi

Bioklaani, sisäpiha

Kapteeni Notfun käveli bioklaanissa kunnes oli perillä paikassa, josta pystyi varata huoneita. Notfun aikoi varata itselleen asumuksen.

“Haluaisin varata itselleni asunnon tästä linnakkeesta, olisiko se mahdollista?”, Piraatti kysyi.

“Kyllä, on se. Sinun pitää näyttää vain jäsenkorttisi”, virkailija vastasi.

“Selvä.. Onkos se tämä joka annettiin vastaanotolla?”, Notfun kysyi.

“Kyllä, on se se.”

Notfun kaivoi taskuaan jonkin aikaa, sieltä tippui luotipussi, pari kolikkoa ja nappi. Notfun nosti ne ja asetti tiskille kortin johon hän oli kaivertanut jokusia asioita ja värjännyt ne punaisiksi.

user posted image

“Tässä lukee että ammattinne on.. Pirarti..”, Virkailija luki.

“Se on piraatti”, Notfun vastasi nopeasti.

“…Merirosvo..?”, Virkailija sanoi hämmentyneenä.

“Eheh.. Köh.. Niin.. Köh eh..”

“No… Tervetuloa uuteen asuntoonne. Se sijaitsee tämän navigaattorin osoittamassa paikassa. Navigaattori muuten räjähtää kun olet kohteessa”, Virkailija kertoi ja Notfun käveli pois.

Retro

Jake

Kommentoi

Bioklaanin ulkopuolella

Matoranpiraatti katsoi eteensä. Hän näki mahtavan, suuren linnakkeen. Se oli kilometrejä pitkä, siellä oli paljon torneja, rakennuksia ja kaikkea muuta. Tätä suurta linnaketta suojasivat valtavat muurit. Matoran tunsi itsensä hyvin pieneksi, ja sitähän hän olikin. Piraatti käveli eteenpäin. Hän huomasi että linnake oli vaurioitunut, mutta se oli korjattu jo suurimmaksi osaksi. Matoran jatkoi kävelyään.

Kun piraatti tuli klaanin eteen, hän katsoi jättimäistä muuria, jossa oli iso portti. Matoran käveli portista sisään. Kun iso rautaportti oli ohitettu, matoran jatkoi kävelyään. Kohta hän seisoi klaanin tullissa. “Nimenne?”, kysyi virkailija. “Nimeni.. Niin, nimeni…”, Matoranpiraatti mietti. “Nimeni on Notfun. Kapteeni Notfun.” “Minusta tuo ei ole kovin hauskaa. Kirjaan sinut järjestelmäämme nimellä Notfun. Tervetuloa bioklaaniin, herra Notfun”, ilmoitti virkailijarobotti. Notfun käveli muurien sisäpuolelle. “Hitto, nuo saattavat saada nimeni selville.. Tuskin tätä nimeä otetaan vakavasti ainakaan kauaa..”

Retro

Jake

Kommentoi

Klaanin satama

Satamavahti katsoi merelle. Hän näki siellä pienen mustan pisteen. Piste läheni, aika hiljaista vauhtia kyllä. Pieni musta piste oli todellisuudessa erän matoranpiraatin laiva, joka oli jo puoliksi upoksissa, se läheni satamaa kovaa vauhtia. Kun muutamien minuuttien päästä tämä pieni paatti oli satamassa, se oli jo melkein upoksissa. Laiva ei kuitenkaan uponnut kokonaan. Piraatti lähti kävelemään eteenpäin. Hän ehti kävellä kolme metriä kun satamavahti pysäytti hänet. “Laivan kiinnitys maksaa. Onkos teillä rahaa?”, kysyi vahti. “Tuo on erittäin hyvä kysymys. Minulla on tällä hetkellä vähän niukka tilanne, olen oikeastaan vararikossa…”, piraatti vastasi ja lähti kävelemään. Satamavahti pysäytti hänet uudestaan. “Maksat, tai kuolet ja teet sen”, satamavahti uhkasi piraattia. “No ehkä minulla onkin jotain täällä taskussa..”, Piraatti kaivoi taskuaan pitkään, ja otti sieltä jotain kultaista. “Ota tämä maksuksi, se on arvokas.” Kun matoran oli ojentanut esineen vahdille, hän lähti kävelemään.

Piraatti oli kävellyt jo jonkin aikaa. Sitten hän pysähtyi ja katsoi eteensä. “Minun hattuni. Missä on minun hattuni?”, Matoran säpsähti. “Se tippui tietenkin mereen.. No ehkä on parempi olla ilman sitä nyt kun olen paossa, mutta aion hankkia sen vielä takaisin…” Matoran käveli vielä jonkin aikaa ja sitten pysähtyi taas. Se oli Bioklaani, turvapaikka, jonne otettaisiin kuka vaan.

Retro

Jake

Kommentoi

Klaanisaarta ympäröivä meri

Eräs pieni, vaatimaton ränsistynyt laiva, tai oikeastaan vene purjehti keskellä ei mitään. Laivassa oli ainoastaan yksi henkilö. Tällä henkilöllä oli nahkainen musta kolmikolkka. Tarkemmin katsoen tämä henkilö oli lyhyt. Tämä henkilö oli matoran, jolla oli punainen, rähjäinen hauta muistuttava naamio. Kun laivan mastoa katsoi, huomasi että siellä liehui lippu, jossa oli skadkipääkallo ja kaksi kylkiluuta. Matoran oli merirosvo.

Matoran oli kiivennyt mastoon, hän tähyili kaukoputkellaan eteenpäin, siellä oli saari, jossa näkyi olevan asutusta, se oli klaanin saari. Matoran arveli sen olevan hyvä piilopaikka. Matoran katsoi paattiaan, se oli suurimmaksi osaksi veden peitossa, piraatti laskeutui ja yritti saada vettä pois pienellä puisella kupillaan, se ei kuitenkaan onnistunut, joten matoran kiipesi uudestaan mastoon toivossa että laiva kerkeäisi maihin ennen uppoamistaan.

Retro

Agentti Jake ja lupa tappaa

Kommentoi

Bioklaani, käytävät

Jake ajeli adminsiipeä kohti. Hän oli menossa tapaamaan Guardiania. Hän oli noussut aika myöhään, koska oli valvonutkin myöhään.

Jaken ajelu adminsiipeä kohti oli tasaista, mutta häntä häirittiin kokoajan. Kun hän ajoi, eräs vähintäänkin häiritsevän näköinen matoran ajoi pyörätuolilla hänen vieressään hetken aikaan, ja katsoi Jakea pelottavasti. Sitten se iski silmää ja kiihdytti pois. “Just. Näitä uusia jäseniä”, Jake jupisi.

Kun Jake oli päässyt Tawan huoneeseen, hän tervehti Toaa.
“Hei, Tawa. Emme olekkaan nähneet aikoihin.”

Aikoihin, en ole nähnyt tuota olentoa IKINÄ… Näitä uusia klaanilaisia..

“No hei sinullekkin. …Kuka muuten olet?”, Tawa tervehti hämmentyneenä.

“Olen Jake. entäs sinä?”, Jake vastasi.

Mikä tuolla olennolla on? Hän sanoi nimeni alle viisi sekuntia sitten

“Olen Tawa, muuten, tiesit sen jo”, Tawa vastasi.

“Mukava tietää”, Jake sanoi aurinkoinen hymy kasvoillaan räpäyttämättä silmiään.

“Ehh.. Voisit mennä vakoilemaan jotain vihollisosapuolta, otahan joku mukaasi ja lähde. Hus”, Tawa komensi ja Jake lähti.

Retro

Jaken kevät

Kommentoi

Bioklaani, sisäpiha

WWWWWWWWWWWRRROOOOOOOOOMMMM – Näin kirmasi Jake. Hautajaiset olivat loppuneet ja uusi päivä oli koittamassa, niin kuoleille kuin elävillekkin. Kevät oli tullut. Tsirp. Niin lauloi lintu, ja niin kirmasi Jake. Hän unohti käydä hautajaisissa, koska hän kirmasi. Lopulta Jake kuitenkin kyllästyi kirmaamiseen. “Blah. Tylsää. Olenpa ollut tyhmä”, Sanoi Jake. Kuitenkin hän jatkoi kirmaamista. “WIIIIII”, Huuteli Jake ja kirmaili ympäri klaania. Kuitenkin oli pelottava fakta, että Jake kuuli outoa musiikkia ympäriltään. Silti oli nyt kauhujen yö ohi ja haudatut haudoissaan. Aurinko paistoi. Paist paist.

[spoil]Tämä oli nyt vähän rennompi viesti, iloisempi. Älkää säihkähtäkö tuota outoa musiikkia.[/spoil]

Retro

Jake saa pyörät

Kommentoi

Klaanin ulkopuolella, ei kovin kaukana klaanista

Jake ryömi maassa käsillään. Hänellä ei ollut jalkoja, eikä mitään millä voisi ottaa yhteyttä klaaniin, Jake oli vielä vuorokausi sitten ollut kuolleena keskellä laavaa silpoutuneena, mutta jotain oli tapahtunut. Kukaan ei tiedä mitä, mutta jotain. Jake oli jo näköetäisyydellä klaanista – vuorokauden ryömiminen oli tuottanut tulosta. Kuitenkin näky oli kauhistuttava. Klaani oli tuhoutunut melkein täysin. Jake näki ruumiita ja palanutta romua linnakkeen ympärillä. Jake näki tumman hahmon lähestyvän häntä. Kun se oli jo näköetäisyydellä Jakeen, hän näki että se oli matoran. Matoran tuntui myös näkevän Jaken. “Kuka oletkaan, haen apua, odota hetki”, Matoran huusi Jakelle ja lähti takaisin linnakkeeseen päin. Sitten kaikki pimeni.

Bio-klaani

Jake herää. Hän on klaanissa. Hän yrittää liikkua. “Hmm…?”, Jake yllättyy. Hän voikin liikkua. Ja kaiken lisäksi hallitusti. Kuitenkin hän tuntee että jalkoja ei ole. Hän katsahtaa hitaasti siihen, missä ennen nukahtamista ei ollut jalkoja. Siinä ovat nyt…

Pyörät. Hän huomaa pyörät. “Selvvä…”, Jake sanoo erittäin hämmentyneenä. “Jaah, heräsit sitten lopulta, vai?” Tuttu ääni sanoo. Jake katsahtaa eteensä. Hän näkee keltaisen isokokoisen rahin. “Keetongu. Kiitos. Tämä helpottaa elämääni erittäin paljon. Juuri tässä vähän aikaa sitten ryömein 26,5 tuntia päästäkseni laavajärveltä klaaniin”, Jake vastaa. “Joo, ei tarvi kiitellä. Muuten, et ole enään toa, jos huomasit, tai ainakaan et näytä sellaiselta”, Keetongu toteaa Jakelle. “Jep, mielestäni näytän vähän niinkuin joltain ankkarahin ja auton fuusiolta, hallitsenkohan vielä jäävoimat?” Jake vastaa. Sitten hän yrittää jäädyttää ämpärissä olevaa vettä. Se ei onnistu. Itseasiassa vesi rupeaa kiehumaan ja ämpäri palaa.

“Et taida enään hallita jäätä, luulisin.”

“Niin minäkin luulen. Tämä vaikuttaa jotenkin enemmän tulelta.”

“Mielenkiintoista… Erittäin mielenkiintoista.. Ehkä mutaatiosi syy voidaan selvittää, tule, mennään.”

WWWRRRRRROOOOOOOMMMM – Ja Jake huristeli Keetongun perään.

Retro

Jake

Kommentoi

Jaken ruumis makasi laavan keskellä, silpoutuneena, mustana, tuhoutuneena. Jake oli kuollut. Mitään toivoa ei enään ollut. Ataman tekemä vahinko ja laavaan tippuminen yhdessä olivat aiheuttaneet täydellisen tuhoutumisen. Jotain kuitenkin tapahtui. Pieni valonkipinä. Pieni valonkipinä, joka sai laavan purkautumaan. Laavajärven laavat lensivät yhtäkkiä ylöspäin, ja kuolleen Toan ruumis olisi kohta lopullisesti tuhoutunut. Kun laava oli tulossa takaisin alas, se pysähtyi ilmaan ikäänkuin suojakentäksi. Se valui suojakentän reunoja pitkin takaisin maahan, ja kun laava oli valunut, outo hahmo oli täysin kuivalla kivipinnalla pitelemässä energiakenttää kasassa. Tällä hahmolla ei ollut kuitenkaan jalkoja. Se oli Jake. Laava oli muodostanut jostain kumman syystä Jakelle uuden kehon, paitsi jalat, joista ei ollut jäänyt mitään jäljelle. Hän ei ollut enään toa. Jake nousi hiljalleen ilmaan kun se oli voimakenttänsä kanssa laavan päällä, se haihdutti voimakentän pois, ja siirtyi maalle. Jake oli elossa.