Kaikki kirjoittajan Peelo artikkelit

Retro

Nazorakien ansapataljoona

Kommentoi

Xiantoksen Koti

Peelo ihmetteli Kongun positiivista asennetta Xiantokseen. Melkeinpä halveksui. Ennen kuin Kongu ehti aukaista suutaan, Peelo jatkoi:

“Lähden nyt Klaaniin, jos haluat apuani näissä ihmejutuissasi, tai muuten vaan kaipaat minua, tule ihmeessä Kahvioon”, Peelo myhäili omahyväisesti, ja käveli ovesta ulos, potkaisten sen keveästi kiinni.

Metsää pitkin kävellessään Peelo katseli ympärilleen. Hartaasti. Jokin oli vialla. Nimittäin pari askelta häntä edessäpäin oli ansakuoppa, jonka pohjalla oli isoja rautapiikkejä. Peelo ei sinne kuitenkaan pudonnut, sillä ennen kuin hän ehti osua piikkeihin, hän levitti kätensä ja jalkansa ja painoi ne tiukasti kuopan reunoille jottei putoaisi.

Pian ylhtäältä kuului vaimeaa puhetta, ja askelia. Ne lähestyivät, ja kuopan yläpäähän ilmestyi kolme pettyneen näköistä Nazorakia. Yksi niistä yritti pökätä Peelon keihäällään alas kuopan pohjalle, mutta Peelo otti keihäästä kädellään kiinni, ja heilautti itsensä sen avulla ylös potkaisten Nazorakia sen kasvoille.

Pian Kongu ilmaantuikin paikalle ja näki kolme hakattua Nazorakia maassa.

“Tulithan sinäkin”, peelo huikkasi alas puun oksalta, säikäyttäen Kongun.

Peelo hyppäsi oksalta alas, ja kysyi heti: “Raahasit tuon Xiantoksen sekopäänkin mukana. No, ehkä kahvi selventää hänen päätään”, Peelo sanoi, osoitti Kongulle ja Xiantokselle tietä, ja seurasi perästä.

Retro

Mies oksan alla

Kommentoi

Lehu-Metsä

Peelo palaili mereltä uituaan väsyneenä Lehu-Metsän polkuja pitkin takaisin kohti Klaanin linnoitusta. Hän oli varsin tyytyväinen tuhottuaan Skakdien laivan. Polkuja pitkin kulkiessaan hän huomasi kauempana, polusta vasemmalla ison puunoksan alla jotain, ja lähti katsomaan mikä siellä oli. Viereen päästyään hän katsoi hetken, ja kysyi Kongulta:

“Miten sinä tuohon päädyit?”

“Auta minut tämän alta pois, ja selitän sen sinulle myöhemmin”, Kongu vastasi.

Peelo tarttui toimeen, ja työnsi oksan pois heidän päältään. Kongu pudisteli tomua pois yltään, ja Burnik räpisteli tomut ja hiekat pois yltään.

“Olen matkalla Klaaniin, tuletko perässä, vai onko sinulla muuta tekemistä?” Peelo kysyi.

“Olin menossa Xiantoksen talolle, kunnes sitten hauskasti jouduin tuon oksan alle…” Kongu vastasi.

“Haittaako jos tulen mukaan? Eipä tässä paljoa muutakaan tekemistä keksi”, Peelo kysäisi.

“Mikäs siinä”, Kongu vastasi jokseenkin iloisempana.

Kongu lähti tallustelemaan poispäin. Peelo katsoi perään hetken, löi olaltaan siihen lentäneen pienen kärpäsen pois, ja lähti perään.

Retro

DJ Peelo

Kommentoi

Viidakko

Troz osoitteli pistooleillaan vihertävää hahmoa, joka sitten äkkinäisesti potkaisi nämä hänen käsistään huoneen seinää vasten. “Hitto, refleksini ovat päässeet ruostumaan…” Troz harmitteli, ja otti miekkansa esiin. Hän hyppäsi voltilla taaksepäin, ja ponkaisi kovalla vauhdilla miekka ojossa ja iski miekkansa sen läpi.

Ei mitään. Sille ei tapahtunut mitään. Troz hämmentyi, hyppäsi muutaman metrin taaksepäin ja katsoi miekkaansa. “… Eihän siitä tullut edes verta”, hän ihmetteli. Siinä vaiheessa se hahmo katosi kuin tuhka tuuleen. Poof. “Mitä hel-” Troz ehti sanoa, mutta keskeytyi, kun vihreä otus iskikin häntä niskaan.

“Hologrammiteknologia. Niin ihanaa”, otus sanoi, jatkaen: “Olen Jask. Se tosin jää viimeiseksi asiaksi minkä kuulet”, Jaskiksi itseään kutsuva hahmo sanoi, ja otti ison sapelin esiin. Sitten Jask lähti juoksemaan Trozia päin, miekka olalla, lyömävalmiina, ja polvistuneen Trozin viereen päästyään nosti miekkansa ilmaan ja huitaisi.

Troz ei kuitenkaan enää ollut siinä, vaan hänen takanaan. “Et tiennytkään että osaan teleportata?” Troz sanoi, pitäen Jaskia kurkusta kiinni, ja iski puukkonsa tämän ohimoon. Troz virnuili tyytyväisenä, ja yritti nypätä puukon Jaskin päästä irti, mutta jumissa oli. “…Nojaa, hätä ei lue lakia”, Troz hymähti ja viilsi Jaskin pään irti katanalla.

“Irrotan tämän sitten kotona, saanpahan seinälle jotain koristetta tylsään asuntooni”, hän päätti, ja lähti tepastelemaan Klaanin suuntaan.

Klaanin linnoitus

Troz oli kävellyt monta tuntia vuoren läheisen viidakon keskeltä Klaania kohden, ja oli viimeinkin saapunut paikalle. Porteille päästyään hän ei mennytkään sisälle, vaan lähti vasemmalle, ja kävelin nurkan taakse, jossa oli selvästi äkkiä väsätty, Toalle sopivan kokoinen hökkeli jossa kelpasi asua ja elää. Troz kopautti puukkoansa seinään, ja Jaskin pää irtosi siitä. “Viimeinkin”, Troz tokaisi ja lähti takaisin portille. Hän käveli portista sisään, ja pistäytyi Klaanin kahvioon hakmaan kupposen kahvia. Paikalla ei ollut ketään, ja seuran puutteesse meni kahvikuppi mukanaan Aulaan, toivoen että paikalle tulisi juttuseuraa, tai mahdollisia töitä tarjoavia.

Retro

DJ Peelo

Kommentoi

Mt. Ämkoon rinteet

Tuuli ujelsi, ja jäinen, karhea lumi hinkkasi Trozin sääriä. Hänen musta kaapunsa lepatti kovassa tuulessa, samalla kun hän pyyhki lunta jatkuvasti pois kasvoiltaan.

“Oli kyllä viimeinen kerta kun tulen tänne lumen keskelle. Heti palkan saatuani listin sen kirotun matoranin joka minut tänne lähetti”, Troz kirosi. Matkaa oli vielä pitkälti, eikä lumipyryssä nähnyt yhtään mitään. Ties vaikka hän olisi kaikki nämä tunnit pyörinyt ympyrää.
Kohta hänen jalkansa kuitenkin kolahti johonkin. Hän alkoi kaivaa lunta, ja sieltä paljastui ruostunut kelkka. Troz käänsi katseensa alas rinteeseen, ja takaisin kelkkaan.

“Ihan sama, minä lähden nyt. Millä todennäköisyydellä muka edes löydän täältä valkoisensävyisen Skakdin. Eikä palkkiokaan ollut edes kovin suuri, nyt kun tarkemmin ajattelee”, hän lausahti ja nousi kelkkaan, potkaisi vauhtia, ja lähti laskemaan vuorenrinnettä alas tuhatta ja sataa.

“Eipä tässä pyryssä maisemiakaan oikein pysty katselemaan. Harmin paikka”, Troz harmitteli. Mitä alemmas hän kuitenkin meni, sitä harvempaan lunta tuli. Kohta hän näkikin täysin selvästi ympärilleen, ja ihaili maisemia sen pienen hetken, ennen kuin tajusi laskevansa puuta kohti. Jarruttaa siinä vauhdissa ei pystynyt, ja matka pysähtyi kuin seinään. Itse asiassa puuhun.

Troz kirosi kovaan ääneen. “Miten minä voin törmätä koko perhanan rinteen ainoaan puuhun!? ARGH!” Hän nousi lumipenkasta, pudisteli kaapunsa lumesta, ja jatkoi kävellen matkaa.

Viidakko Mt. Ämkoon juurella

Troz käveli viidakossa, päättäväisesti kohti sen Matoranin taloa josta tehtävänsä sai. Jonkun ajan kävelyn jälkeen hän saapui pienen puuhun rakennetun hökkelin luo. Ihmeissään hän katseli tikkaita jotka olivat irrotettu, pirstottu ja heitelty pitkin mäkiä. “Ihmekös tuo. Kyllähän täällä keskellä-ei-mitään vähän mökkihöperöksi tulee”, Troz mietti. Hän otti toiseen käteensä puukkonsa ja toiseen miekkansa, ja lähti kiipeämään niiden avulla puunrunkoa ylöspäin. Päästyään mökkiin hän huomasi yllätyksekseen, että se tietty pieni matoran oli hirtetty.

“PERHANA! Joku ehti ensin!” Hän huusi, mutta ennen kuin hän alkoi paiskomaan tavaroita ympäri seiniä, vihertävä, noin Toan kokoinen hahmo potkaisi häntä selkään, ja Troz lensi ikkunasta ulos niskoilleen.

Hahmo hyppäsi alas Trozin perässä. Troz hieroi niskaansa, nousi jaloilleen, ja käänsi katseensa tätä otusta päin. Näytti Toalta, mutta Skakdin kasvonpiirteet ja olemus. “Nonniin, viimeinkin jotain listittävää. Tässä alkoikin käydä aika pitkäksi!” Troz huudahti iloisena, virnuili tyytyväisenä, otti pistoolit käsiinsä ja kohotti ne hahmoa päin.

Retro

DJ Peelo

Kommentoi

Skakdien sukellusvenetukikohtahärveli, lähellä hautasaaria

“Ollaanko pian perillä” Tummanpunainen Skakdi orähti laiskahkosti toiselle, joka selvästi ohjasi sukellusvenettä ruostuneella ruorilla.

“Pyöreät kolme tuntia, noin. Käy vaikka kannella kävelyllä, pääset puhumaan kaloille” Punertava skakdi vastasi, selvän sarkasmin sävyllä.

“Heko heko, vitsiniekka” vihertävä skakdi örähti takaisin närkästyneenä.

Aluksella tosiaan oli yksi vitsiniekka, mutta se ei ollut kumpikaan näistä skakdeista, eikä yksikään niistä lukuisista muista tuolla samalla aluksella. Vihertävä skakdi käveli hämärää käytävää pitkin ruumassa, ja yskähteli välillä kaikesta pölystä jota hänen askeleensa ilmaan lennättivät. Eräästä huoneesta kuului kolahdus, ja skakdin pää kääntyi reaktionomaisesti ovea päin. Kuului pieni nirskahdus, ja kuristuksen ääni. Skakdi otti reidestään pistoolia muistuttavan, nelipiippuisen pyssyn käteensä, ja huusi: “Onko siellä joku? Ja jos on, vastaa ennen kuin rei’itän kasvosi”, ja vastaukseksi kuului pieni narahdus.

Skakdi hämmentyi tästä suuresti, nosti aseensa, ja suuntasi sen pimeän huoneen avautunutta ovea kohti. Yhtäkkiä sieltä lensi sinertävä skakdin pää, josta läiskähti verta hänen jaloilleen. Skakdin kasvoille nousi inhon ilme, ja hän heitti huoneen keskelle pienen soihdun, joka oli tarpeeksi valaisemaan koko huoneen.

Skakdi asteli itsevarmana huoneeseen osoittaen aseella ympäriinsä, tarkistaen joka nurkan, ei mitään. Ei yhtään mitään. Skakdi oli nyt erittäin hämmentynyt, ja vilkaisi taakseen. Siellä se pää vielä lojui, ei se ollut näky. Hän tunsi sen kolahtavan polveensa. Hän kääntyi katsomaan takaisin huoneeseen, ja siinä samassa ovi kolahti kiinni. Skakdi kääntyi ovea päin säpsähtäen, ja hetken päästä kuului polkaisu, ja soihtu sammui. Skakdi vilkuili ympärilleen pelon vallassa, kunnes näki pienen, vihreän pisteen huoneen päässä.

*Chink*

Kapteeni katseli tyynesti ohjaamon ikkunasta ulos. Vain pikkukaloja, ja muutama rapu siellä täällä. Sitten lasiin tuli iso määrä verta, joka peitti koko lasin hetkeksi, mutta pyyhkiytyi veden paineesta nopeasti pois. Jäljelle jäi vihertävän skakdin ruumis. Juuri sen, jolle kapteeni oli puhunut aiemmin.

Kapteeni kauhistui näkemästään, mutta ennen kuin ehti kuuluttaa alukselle tunkeilijasta, hänen rinnastaan tuli läpi terä.

Skakdijoukkio oli kerääntynyt sukellusveneen ruumaan tutkimaan ääniä mitä sieltä oli aiemmin kuulunut. Ennen kuin he ehtivät tutkia asiaa tarkemmin…

Alus räjähti.

Tummanpuhuva hahmo ui pintaa kohden pinetä vihertävää venetta kohti, virnuillen, samalla kun skakdialuksen hylky upposi syvemmälle ja syvemmälle.