Pimeys

T̶ämä̢n͘ ͡h͠e̕ ̡t̴éki͞v͞ä҉t҉ ̵minulle͞

H̦̜͓̗a̳͙̳̼ͪ͞l͓ͦͨ̽u͕̞͍̼̮̰̖̾̓͋ͩ̕a͈̰̼͓̬̅̓̄ͭtͣ̂͐͊ͣ͒ͅk͈̲̻̦ͧ͗̚o͏͙̦̬ ̞̩̼̗̱̝ͧ̾̾ͤ̿̅͌ͅs̆͆̏͏̞ͅa̸̿m̶̜ͪ͒̏̉̈́̈́ͅa̘̒ͥ͆ͪ̈́͛͂͘n̴͕̝͍̦͈ͫ͋̈́̆͂̈́ ̦̻̥ͭ͂ͦ́ͫ͜k̻͉̫̬ͬ̾̌̎͋̋́̚o̎ͫ̾̕h̗͓̘ͅta̡̬̦͚̻̿̑̈l̝͎̜̺̣ͅͅo̾͘n̛̘̺͍͊͐ͣ̊̓

K̶̨̼̜ͩ͛ͫ̏̉̊ě̸̱̗̳̻͎̝̐̓ͅh̜͉͚͖̾̐͊̄̂ͮ͌e̡͎̫͕ͧ̈͛̓͐͗̀n̶͓̻̹͍̯̺̳͍͆ͥ͛̓k̸̮̼̯̞̋̆̃̆͗ä̤̳͕̩̲͉ͮ͒̍äͭ̍ͧ̇͏̬̩̩ń̢͓̪͖̳̩̱͇̱ͮ̌̑̉ͮ ̰̳̳͔̤̞̠̉ͭͧͨ̋̐̂͋ḙ̵͉͉̹̞̳̻̥ͫ͋̏̇̔͛̌̓͗͠͠i͉̤̟̗͍̳̳̞͕̊̓́ͮ͌̄ ̰͙͈͕̳̐̅͋̈́̀͊̚͘͡v̸̟̦̩̹ͪ͊ͪ͝ǫ̫̗͍͍̰ͪ̓ͯͭ̿̿̀ị̶̞̰̈ͥ ̉̆̿͏͏̦̞͍̹̭̭̺͎̮l̢͕͇ͫ̓͛ͪ̍͢ų̶̼̲͈͕̂̉̅̏o̭̙͎̠̥͙̔͂̃̈́͒̒ͥͨţ̙̈́̓ͬ̿́̆͛̓̕͞ͅt̷͓̠͊̑͌a̢̮͔̝̽͋ͪ́ͧ̄͐̚å̴̘̖͎̭̝̥̗͇ͧͅ

Û̵̩͎͈̙̗͍̲͉̼̙̒ͫ̓ͤ̎ͭ̃̊̏ͧ̓̅ͣ̇͐͞h̵̶̨̠͇͙̫͓̭̱̳̭͉͇͇̗̯̫́̋͑͆̏̔̀ͅr̴̵̭̯̙̻̩̭̲̦̰̦͚͓̳̖̖͇͔̮͆̓͌̉̍ͯͧͪ̀͒̓̆̆̃̄ͥͦ̒̎aͧͮ͊̓ͧ͐̂ͮͫ́̏͐̂͏̡̫̤̙͓͈̺̘͟͡a̷̼͙̘͔̲̤̯̼̺̰̓̌̒͒ͭ̾̌ͣ͑̆̏̐̕͟͞ͅͅ ̡̛̛̙͙̠͇̰͔̙ͫ̈̈́ͭ̂͊͌͆̏ͣ̊ͭ̒́V̸̸̦̠͉̭̘̟͍͉̖̓ͪ̄͋ͨ̒͌ͨ͝͞͡a̴̢̛͇̙̲̼ͮ́̓̌͋p̨̡͚̻̬͓̥̀ͣͪ̋̉͜a̶̋̿̈̊ͫͪ̄̀̈́̌̚̕͘͡҉̹̲̩̬̻͖̫͕̜̘̝̥̳̼̳̤̩ͅa̢̖͓̖̯̼̘ͫ͊̓ͬ̆̀͡m̵̶̡̗͈͎͙̦̼͔̞̭͓̖ͮͫ͐ͤ̒͗ͩ͛ͦ̌̿͐ͭͤ̏̈́̈̚ủ̦̟̪̮̰̲͈̓̿̍́̋̏ͫͪ̀̚̕͢u̡̹̝̹̳͖̦̙̫̰̼̟͑ͥ̋̃͆̍͐̉͞͝͞r̶̶̩̪͖͉̄ͤͦ̽̃ȧ̵̸̟̼̼̰̞͉̬̳̳̥͛̀̑̅ͥ̓͗ͨ͋͊̃ͩ̽͒ͩ̈́͟ͅr͓̲͇̞̅̽̽͋̄̅̏̆ͥ͆̏ͪ̋̔̕͝ï̴̷̷̟̯̮̣͚̹̟̩̝̫̦̱͉͙̠͔̟̬̅̇̎͋

Meri

Zairyh matkasi merta pitkin tyytyväisenä siitä, ettei häntä oltu huomattu. Aurinko paistoi. Zairyh käänsi silloin tällöin katsettaan. Mitään ei näkynyt. Tyytyväisenä siitä hän uppoutui jälleen ajatuksiinsa. Ensin oli löydettävä jotain elämää. Tutkittava muistoja. Vaihdeltava saarta. Kunnes löytyisi hyödyllistä tietoa Makuta Itrozista. Joueraa kukaan tuskin tuntisi. Mutta jos Itroz oli elossa, hän tietäisi todennäköisesti jotain mielispesialistin olinpaikasta.

Lautan ohi liitävä varjo keskeytti Zairyhin ajatuksen. Zairyh katsahti ylös odottaen näkevänsä linnun. Sitä ei näkynyt. Hän katsahti taakseen.

Sata viittaan pukeutunutta hahmoa leijui veden päällä.

Zairyhiin iski paniikki. Olennot eivät hyökänneet. Zairyh tunnusteli niiden mieliä. Ei epäilystäkään. Jokainen oli suojattu täsmälleen samalla tavalla kuin Joueran. Joueraa ei kuitenkaan näkynyt joukossa.

Joukko aloitti hyökkäyksensä. Mielensisäisiä hyökkäyksiä sateli joka puolelta. Olennot leijuivat ja muodostivat piirin Zairyhin ympärille.

Zairyh jatkoi epätoivoisena olentojen tutkimista hyökkäysten pommittaessa häntä. Tätä taistelua Zairyh ei voittaisi taistelemalla. Olentojen suojauksesta oli pakko löytyä reikä.

Zairyh tunsi pientä kipua. Hän yritti torjua hyökkäyksiä. Hyödytöntä. Zairyh sai yhtä hyökkäystä pidäteltyä muutaman sekunnin, mutta siinä samassa toinen jo iski häneen tarkassa muodostelmassa.

Tarkassa muodostelmassa. Zairyh keskitti kaikki voimansa iskujen heikentämiseen ja tarkasteli niitä. Jokainen olento lähetti vuorollaan hyökkäyksen. Seuraava olento. Mielensisäinen isku. Seuraava. Isku. Seuraava. Isku. Miksi ne eivät hyökänneet samaan aikaan?

Kipu yltyi. Zairyh lopetti iskujen heikentämisen ja keskitti voimansa muualle. Kipu vain paheni ja paheni.

Eri värisiä viittoja kantava joukko ei osoittanut voitonriemua.

Zairyh keskitti viimeiset voimansa valtavan iskun luomiseen ja odotti oikeaa hetkeä. Se tuli.

Zairyh lähetti mielensisäisen iskun kohti tummanpunaista viittaa kantavaa hahmoa, joka oli seuraavana hyökkäysmuodostelmassa.

Olento ei ehtinyt purkaa iskua vaan lähetti sen eteenpäin toiselle olennolle. Toinen olento, kirkkaankeltaista viittaa kantava, ei hänkään ehtinyt tuhota iskua hyökkäysmudostelman vuoron liikkuessa häntä kohti vaan lähetti sen jälleen eteenpäin.

Zairyh odotti. Hyökkäysmudostelmaan tuli muutamia säröjä silloin tällöin olentojen lähettäessä hyökkäystä toisilleen, mutta se vain jatkui.

Epätoivo valtasi Zairyhin.

Yhtäkkiä Zairyh vaistosi iskun osuneen johonkin pahasti. Toiveikkaana hän nosti katseensa kohti hiljaista sotajoukkoa.

Sotajoukko lopetti hyökkäykset, mutta yksikään ei ollut vahingoittunut.

Mihin hyökkäys oli sitten osunut?

Zairyh haravoi alueen tarkasti. Sitten jotain löytyi.

Mieli oli pieni ja heiveröinen. Ei yhtään muistoja. Ei monimutkaisia suojauksia.

Mikä tämä kummallinen ilmestys oli? Zairyh ei edes nähnyt mitään mielen kohdalla. Viittaan pukeutuneet olennot eivät jatkaneet hyökkäystä. Zairyh skannasi mieltä. Se oli niin heikko, että skannaus onnistui loistavasti. Mieli ilmeisesti lähetti refleksinomaisesti yhtä viestiä.

Auta.

Viittaa kantavat olennot hävisivät Zairyhin suureksi hämmästykseksi. Matoranin varjo liiti hiljaa kohti horisonttia.