Kaikki kirjoittajan Kapura artikkelit

kisa bio = tyän antaja :333
Retro

Toa Kapura

Kommentoi

Meri

Kipu palautti Matoranin varjoa muistuttavan olennon päähän muistoja sen kiitäessä poispäin Klaanin saaresta ilman päämäärää tai kontrollia liikkeestään.

Zairyhin saari, kauan aikaa sitten

“Nimeni on Diereue”, Diereue sanoi ja katsahti kuulijoihinsa. Sekalainen joukko Matoraneja oli kerääntynyt pienen kukkulan ympärille. Diereuen takana seisoi muutama hänen lajinsa jäsen. Diereuen kummallakin puolella olevia metallitankoja koristi tuntemattomalla kielellä kirjoitetun iskulauseen täyttämä lippu.

“Edustan saarellanne maan alla asuvaa lajia”, Diereue sanoi pienen tauon jälkeen. Matoranien joukko katseli kummastuneena ympärilleen. Metsään rakennetun kylän johtajat eivät olleet kertoneet mitään toisesta lajista. Toki jokainen Matoraneista muisti legendan siitä, miten joukko Skakdeja, Toia ja Vortixxeja oli saapunut saarelle ja lahjoittanut Matoraneille teknologiaa, joka oli kuitenkin hävinnyt ajan saatossa. Puhujassa ei näkynyt mitään merkkejä mistään Matoranien tuntemasta lajista: suurimmaksi osaksi mekaaniselta näyttävä Diereue seisoi liikahtamatta. Vain tummansininen viitta liikahteli. Takana seisovien lajin edustajien viitat liikehtelivät samaan tahtiin.

“Lajini vetäytyi tälle lähes autiolle saarelle saadakseen olla rauhassa. Aluksi olimme vain sekalainen joukko eri lajeista olevia henkilöitä. Me muutimme itsemme. Me harjoittelimme mielenvoimia. Me altistimme itsemme vaarallisille kokeille ja muokkasimme itseämme kunnes meitä ei enää tunnistettu Toiksi, Skakdeiksi tai Vortixxeiksi. Me teimme sen, koska meillä on yhteinen tavoite”, Diereue sanoi ja piti pienen tauon.

“Täydellisyys. Ja luuletteko, että pääsemme siihen hallitessamme vain pientä osaa saaresta?”

Matoranien joukosta kuului hiljaista keskustelua.

“Ja siksi teidän on lähdettävä.”

“Me emme lähde minnekkään!” yksi Matoran huusi. Pian loputkin Matoranit huusivat täyttä kurkkua toistensa päälle.

“Me tavoittelemme rauhaa. Annamme teille Toa-kanistereita ja Toa-kiviä, jotta voitte puolustautua uudessa asuinpaikassanne. Me olemme voimakkaampia kuin luulette. On oma etunne toimia toiveidemme mukaan”, Diereue sanoi välittämättä Matoraneista. “Sen lisäksi tarvitsemme yhden vapaaehtoisen hoitamaan käytännön asioita.”

“Nareu”, joku Matoran sanoi. Muutama muu Matoran nyökytteli. Yksi saaren johtajamatoraneista oli varmasti hyvä neuvottelemaan heille etuja pakollisessa muutossa.

Nareu astui esiin väkijoukon keskeltä.

[spoil]TROLOLOL

POKéMON-VIITTAUKSET ALL THE DAY

KAPURA USED TROLOLOL[/spoil]

Retro

Toa Kapura

Kommentoi

Kauan aikaa sitten Zairyhin saarella

Desable astui ulos Elämänmuotojen muokkaamisen osaston ovesta. Projekti Peur I eteni hyvin: kiitos Mielenvoimien osastolle siirtyneen Joueran, projektin onnistuminen oli periaatteessa turvattu täydellisesti. Jouera oli onnistunut saamaan paljon vaikutusvaltaa, ja Mielenvoimien osaston johtamisen hänellä oli siteitä myös Elämänmuotojen muokkaamisen ja Elämänmuotojen luomisen osastolle. Huhuttiin, että Jouera oli käyttänyt vaikutusvaltaa ja suostutellut hiljattain valtaan astuneen Diereuen aloittamaan kolmen osaston yhteisprojektin. Varmaa oli kuitenkin vain se, että lähipäivänä julkistettaisiin Mielenvoimien osaston tärkeä projekti. Se oli niin tärkeä, että epäonnistumisesta jopa vaikutusvaltaisinkin työntekijä saattoi menettää nimensä ja sen myötä kaiken vaikutusvaltansa. Desable ei kuitenkaan tiennyt projektista muuta kuin sen, että sen tarkoitus oli kuulemma vahvistaa lajin mieltä. Tähän johtopäätökseen oli tultu sen nimen, Suoja I:n perusteella.

Tavallisia liikeratojaan pitkin kulkevien työntekijöiden läpi kulki Desablea kohti Jouera, joka näytti innokkaalta. Tunteiden näyttäminen oli perinteen mukaan vain vaikutusvaltaisempien yksilöiden oikeus. Desable arveli, että Jouera halusi tietää entisen osastonsa projektin edistymisestä.

“Kerro Projekti Peur I:n edistymisestä”, Jouera sanoi. Desable piti pienen tauon.

“Projekti edistyy normaalia vauhtia. Aloitamme koehenkilön testaamisen lähipäivinä”, Desable sanoi lopulta. Jouera ei näyttänyt, mitä uutinen merkitsi hänelle.

“Haluan olla läsnä testauksessa”, Jouera sanoi.

“Pidän huolta asiasta henkilökohtaisesti”, Desable sanoi. Kumpikin kääntyi palatakseen työhönsä. Desable työnsi Elämänmuotojen muokkaamisen osaston oven auki ja suuntasi kohti ovea, johon oli kirjoitettu “Peur I”. Desable astui sisään ja tarkasteli koehenkilöä.

Klaanin piha, nykyaika

Kapuran ajatukset palasivat nykyhetkeen. Hänen vieressään oleva olento ei enää huutanut, mutta Painovoimaterä leijui vielä ilmassa.

“Miksi näytit tämän minulle?” Kapura kysyi. Ei vastausta. Sen sijaan Matoranin varjo, jonka päällä Painovoimaterä yhä leijui, alkoi hitaasti liikkua poispäin Kapurasta.

“Jätä edes aseeni”, Kapura huusi. Ei vastausta. Hetken päästä olento oli jo kadonnut.

Kapura katsoi hämmentyneenä olennon perään. Tästä olisi raportoitava tapaamisessa.

Retro

Toa Kapura

Kommentoi

Klaanin piha

Kapura käveli Klaanin pihassa, varoen sitä, että hänet nähtäisiin. Vaikka hän oli tarkkailujensa aikana kokenut suurimman osan Klaanilaisista melko luotettavasti, koskaan ei voinut olla liian varovainen. Kapura istahti erään harvinaisen ison puun taakse niin, että häntä ei nähtäisi Kapuran odottaessa tapaamista.

Auta.

Puun takaa näkyvä Matoranin varjo keskeytti Kapuran tulevaan tapaamiseen kohdistuvat ajatukset. Kapura nousi hiljaa ylös ja painautui puuta vasten.

“Tänään en saa tulla nähdyksi”, Kapura mutisi ja kohotti Painovoimateränsä ilmaan. Sen vasta hiottu terä kimmelsi auringonvalossa. Kapura valmistautui hyppäämään puun taakse ja kanavoimaan painovoimaa vakoilija-Matoraniin.

Mutta mitään vakoilija-Matorania ei näkynyt.

Hämmästyneenä Kapura tajusi, että vakoilija oli siirtynyt puun toiselle puolelle. Koska puun varjo lankesi puun toisen puolen alle, vakoilijan varjo ei näkynyt.

Harmistuneena siitä, että moinen ninja pystyisi vakoilemaan häntä Kapura asteli hitaasti taaksepäin. Vakoilijan oli ennen pitkää tultava pois. Ja Kapura oli valmiina.

Kapura erotti jälleen hieman vakoilijan varjoa. Se näytti olevan Hauta kantava keskikokoinen Matoran, joka seisoi liikkumatta.

Sitten varjo asteli Kapuraa kohti, mutta sen omistaja -jos sitä oli olemassakaan- ei ollut mukana. Kapura perääntyi. Voisiko tällainen olento olla Matoran ensinkään? Se tuntui mahdottomalta, ellei Matoranilla ollut näkymättömyyden mahdollistavaa teknologiaa tai naamiota.

Varjo muutti muotoaan hiljaa. Se kasvatti lonkeroita ja hiljalleen menetti Matoranin hahmonsa. Mutta silloin se ei enää ollut pelkkä varjo.

Kapura päästi hämmästyneen älähdyksen, kun tajusi, mikä hänen edessään seisoi. Morbuzakh. Mutta ei Zairyh.

Kapuran valtasi pelko, mutta sitten hän pysähtyi ajattelemaan asiaa. Miten Morbuzakh olisi päässyt Klaaniin? Ja miten se pystyisi naamioitumaan Matoranin varjoksi?

Morbuzakh ei näyttänyt tekevän mitään. Kapurakin seisoi hiljaa. Se oli virhe, sillä Morbuzakhin juuret lukitsivat hänen jalkansa maan sisältä.

Kapura kirosi ja teki ainoan loogiselta tuntuvat vaihtoehdon: vapautti Morbuzakhia kohti kulkevan liekkimeren.

Liekkien nuoliessa ruohoa ja Morbuzakhia Kapura käytti tilaisuuden hyväkseen ja hakkasi juuret poikki Painovoimaterällä. Voitonriemuisena hän käänsi katseensa jälleen Morbuzakhiin.

Raivokas liekkimeri ei ollut tehnyt sille mitään.

Auta.

Immuuni elementtivoimille? Kapura ajatteli uusien juurien vangitessa hänet. Nyt lähitaistelu oli mahdotonta.

Mutta kuka sanoi, että aseita voi käyttää vain lähitaisteluun?

Kapura heitti Painovoimateränsä kohti mutanttikasvia. Juuri ennen kuin se osui, Morbuzakh hävisi ja sen varjo muistutti taas Matoranin varjoa. Kapura huomasi juurten hänen jalkojensa ympäriltä hävinneen.

Painovoimaterä jäi kiinni ilmaan siihen kohtaan, missä varjon omistaja olisi.

Siltä kohtaa kuului voimakas huuto, joka pakotti Kapuran maahan.

Huuto ei ollut raivokas. Se ei ollut kuolemanhuuto. Se ei myöskään ollut totaalisen pelon huuto. Se oli sekoitus kaikkia noita, mutta silti se kuulosti epäinhimmilliseltä ja oudolta. Kapura tärisi maassa. Hän näki asioita. Kamalia asioita.

ei

älkää

auta

auta

Retro

Toa Kapura

Kommentoi

Klaanin kahvio

Tiskin takana eräs Mokel-niminen tulenpunainen Matoran kuurasi juomalaseja innokkaana. Kahvio oli Mokelin ylpeys vaikkei kukaan oikein ollutkaan varma, kuka sen itse asiassa omisti. Siitä huolimatta Mokelin elämäntavoite oli tarjota Klaanilaisille paikka, josta löytyi aina juttuseuraa, ruokaa ja muutama korttipakka. Valitettavasti metallisten tappokoneiden hyökkäys oli tuhonnut Mokelin hedelmävarastot lähes kokonaan.

“Heitä banaani, Mokel!” eräs sininen Matoran huikkasi eräästä pöydästä, jossa oli käynnissä korttipeli.
“Ei ole banaaneja”, Mokel vastasi.
“Mitä sitten on?”
“Hihihi, omena. Hihihi.”
“…”

Juuri silloin kahvion ovi kolahti auki.
“Katsoppa tätä, Mokel!” Kapura sanoi innoissaan ja vetäisi esiin vanhalle paperille piirretyn taulukon, jossa oli pientä tekstiä. “Taisin löytää jotain tärkeää.”
“Näytä”, Mokel sanoi ja otti taulukon, johon oli merkitty Adminien kahviotilauksia viikon ajalta.
“Mitä sait selville? Sen, että Guardian pitää Turkasesta?”
“Ei. Katso nyt. Adminit lähettävät selvästi salaviestejä täytetty patonki-koodilla.”
“Kapura on nyt TEORIOINTIMIES.”
“…”

“…Siis, oliko sinulla muita havaintoja?” Mokel kysyi Kapuralta.
“Itse asiassa on”, Kapura sanoi ja kumartui lähemmäs Mokelia, jotta muut eivät kuulisi. “Sinulla on kontakteja Klaanin ulkopuolelle. Kenties Allianssiin.”

“Ja mistäs niin päättelet?” Mokel, joka oli jo oppinut olemaan välittämättä siitä, että Kapura spekuloi kaikkia ja kaikkea kaikin mahdollisin tavoin, kysyi.

“Olen varjostanut sinua”, Kapura totesi. “Häviät joka keskiyö johonkin.”

“Työaikani päättyy keskiyöllä”, Mokel sanoi. “Sitä paitsi menen vain tapaamaan tätiäni. Oletko kuullut hänen uudesta miesystävä-“

“Ah, tädilläsikin voi olla kontakteja ulkomaailmaan”, Kapura sanoi välittämättä Mokelin puheesta. “Jos olen oikeassa teoriani suhteen, hän viestittää sen hammaslankamyyjän kanssa salakielellä.”

Kapura nousi tiskin äärestä ja huusi vielä ovelta: “Ja koska teoriani eivät ole olleet oikeassa?”

“Niinpä niin”, Mokel mumisi ja huomasi harmikseen, että pöydän kuusi korttipeli oli päättynyt siihen, että korttipakka oli lentänyt ulos ikkunasta erään vihreän Matoranin toimesta.

[spoil]TEORIOINTIMIES[/spoil]

Retro

Toa Kapura

Kommentoi

Vanha laboratorio

Summerganon ja Seran astelivat varovasti sisälle. Metalliset koneet ja lasinsirut tuijottivat kaksikkoa vaitonaisina. Huoneen kuolleet juuret yhtyivät eräässä nurkassa, jonka ympärillä oli eniten lasinsiruja sekä muuta epämääräistä sälää.

“Kapura?” Seran huusi. Ei vastausta. Vain pieni veden väreilyä muistottava ääni.

“Kapura? Oletko siellä?” Summerganonkin yritti. Ei vastausta taaskaan, mutta veden väreilyä muistuttava ääni voimistui.

Viimein Seran rikkoi hiljaisuuden joka vallitsi, kun kaksikko tutki vanhaa laboratoriota odottaen Kapuran hyppäävän varjoista tai lonkerohirviön vangitsevan heidän.

“Miksi täällä on näin valoisaa?” Seran kysyi. Summerganonkin ihmetteli: pieni ovi ei voinut tuoda suureen huoneeseen niin paljon valoa. Ulkoa ei tosiaankaan näyttänyt, että katossa olisi valtavasti reikiä. Summerganon päästi hämmästyneen huudahduksen katsoessaan kattoa varmistaakseen reikien määrän.

Kattoa ei näkynyt. Sen sijaan huoneen katto oli väreilevän, kristallinkirkkaan nesteen peitossa. Neste näytti muodostavan kuvioita, mutta niitä ei erottanut selvästi. Väreilevä ääni voimistui?

“K-Kapura?” Seran kysyi katsellessaan katon omituista nestettä, joka valaisi huonetta. Hetken oli hiljaista. Sitten nesteestä kuului ääniä, joita kumpikaan kaksikosta ei kuitenkaan erottanut puheeksi.

Hetken Toat seisoivat siinä katselemassa ihmeellistä nestettä. Hetken Summerganon luuli erottaneensa nesteessä omat kasvonsa, mutta ne hävisivät nopeasti. Myös Seran näytti lumoutuneen mystillisestä mutta jollain oudolla tavalla kauniista nesteestä, joka taianomaisesti leijui katon tuntumassa.

Sitten oviaukkoon ilmestyi tumma hahmo. Se puoliksi käveli ja puoliksi leijui ilmassa. Välkehtivän kaasumaisen nesteen valossa Toa-kaksikko erotti hahmon selvästi.

“Kapura?” Summerganon kysyi hiljaa, mutta tiesi jo vastauksen. Hahmo ei millään osoittanut huomaavansa häntä tai Serania. Se oli Kapuran keho.

Sitten kaikki pimeni.

Seran ja Summerganon tajusivat nesteen pudonneen maahan. Se tuntui kylmältä ja kaasumaiselta. Neste väreili hiljaa ja sitten katosi.

“Kiitos”, Kapura sanoi jälleen omassa kehossaan.

“Kapura?” Seran kysyi. “Mitä… mitä tuo oli?”

“En tiedä”, Kapura sanoi hiljaa ja lähti kävelemään kohti ovea.

“Onko kaikki kunnossa?” Summerganon kysyi Kapuralta, joka oli jo ehtinyt ovensuulle.

“Paremmin kuin koskaan”, Kapura sanoi pidettyään dramaattisen tauon. “Paremmin kuin koskaan.”

Spoileri ValitseNäytä
Retro

Toa Kapura

Kommentoi

Pimeys

T̶ämä̢n͘ ͡h͠e̕ ̡t̴éki͞v͞ä҉t҉ ̵minulle͞

H̦̜͓̗a̳͙̳̼ͪ͞l͓ͦͨ̽u͕̞͍̼̮̰̖̾̓͋ͩ̕a͈̰̼͓̬̅̓̄ͭtͣ̂͐͊ͣ͒ͅk͈̲̻̦ͧ͗̚o͏͙̦̬ ̞̩̼̗̱̝ͧ̾̾ͤ̿̅͌ͅs̆͆̏͏̞ͅa̸̿m̶̜ͪ͒̏̉̈́̈́ͅa̘̒ͥ͆ͪ̈́͛͂͘n̴͕̝͍̦͈ͫ͋̈́̆͂̈́ ̦̻̥ͭ͂ͦ́ͫ͜k̻͉̫̬ͬ̾̌̎͋̋́̚o̎ͫ̾̕h̗͓̘ͅta̡̬̦͚̻̿̑̈l̝͎̜̺̣ͅͅo̾͘n̛̘̺͍͊͐ͣ̊̓

K̶̨̼̜ͩ͛ͫ̏̉̊ě̸̱̗̳̻͎̝̐̓ͅh̜͉͚͖̾̐͊̄̂ͮ͌e̡͎̫͕ͧ̈͛̓͐͗̀n̶͓̻̹͍̯̺̳͍͆ͥ͛̓k̸̮̼̯̞̋̆̃̆͗ä̤̳͕̩̲͉ͮ͒̍äͭ̍ͧ̇͏̬̩̩ń̢͓̪͖̳̩̱͇̱ͮ̌̑̉ͮ ̰̳̳͔̤̞̠̉ͭͧͨ̋̐̂͋ḙ̵͉͉̹̞̳̻̥ͫ͋̏̇̔͛̌̓͗͠͠i͉̤̟̗͍̳̳̞͕̊̓́ͮ͌̄ ̰͙͈͕̳̐̅͋̈́̀͊̚͘͡v̸̟̦̩̹ͪ͊ͪ͝ǫ̫̗͍͍̰ͪ̓ͯͭ̿̿̀ị̶̞̰̈ͥ ̉̆̿͏͏̦̞͍̹̭̭̺͎̮l̢͕͇ͫ̓͛ͪ̍͢ų̶̼̲͈͕̂̉̅̏o̭̙͎̠̥͙̔͂̃̈́͒̒ͥͨţ̙̈́̓ͬ̿́̆͛̓̕͞ͅt̷͓̠͊̑͌a̢̮͔̝̽͋ͪ́ͧ̄͐̚å̴̘̖͎̭̝̥̗͇ͧͅ

Û̵̩͎͈̙̗͍̲͉̼̙̒ͫ̓ͤ̎ͭ̃̊̏ͧ̓̅ͣ̇͐͞h̵̶̨̠͇͙̫͓̭̱̳̭͉͇͇̗̯̫́̋͑͆̏̔̀ͅr̴̵̭̯̙̻̩̭̲̦̰̦͚͓̳̖̖͇͔̮͆̓͌̉̍ͯͧͪ̀͒̓̆̆̃̄ͥͦ̒̎aͧͮ͊̓ͧ͐̂ͮͫ́̏͐̂͏̡̫̤̙͓͈̺̘͟͡a̷̼͙̘͔̲̤̯̼̺̰̓̌̒͒ͭ̾̌ͣ͑̆̏̐̕͟͞ͅͅ ̡̛̛̙͙̠͇̰͔̙ͫ̈̈́ͭ̂͊͌͆̏ͣ̊ͭ̒́V̸̸̦̠͉̭̘̟͍͉̖̓ͪ̄͋ͨ̒͌ͨ͝͞͡a̴̢̛͇̙̲̼ͮ́̓̌͋p̨̡͚̻̬͓̥̀ͣͪ̋̉͜a̶̋̿̈̊ͫͪ̄̀̈́̌̚̕͘͡҉̹̲̩̬̻͖̫͕̜̘̝̥̳̼̳̤̩ͅa̢̖͓̖̯̼̘ͫ͊̓ͬ̆̀͡m̵̶̡̗͈͎͙̦̼͔̞̭͓̖ͮͫ͐ͤ̒͗ͩ͛ͦ̌̿͐ͭͤ̏̈́̈̚ủ̦̟̪̮̰̲͈̓̿̍́̋̏ͫͪ̀̚̕͢u̡̹̝̹̳͖̦̙̫̰̼̟͑ͥ̋̃͆̍͐̉͞͝͞r̶̶̩̪͖͉̄ͤͦ̽̃ȧ̵̸̟̼̼̰̞͉̬̳̳̥͛̀̑̅ͥ̓͗ͨ͋͊̃ͩ̽͒ͩ̈́͟ͅr͓̲͇̞̅̽̽͋̄̅̏̆ͥ͆̏ͪ̋̔̕͝ï̴̷̷̟̯̮̣͚̹̟̩̝̫̦̱͉͙̠͔̟̬̅̇̎͋

Meri

Zairyh matkasi merta pitkin tyytyväisenä siitä, ettei häntä oltu huomattu. Aurinko paistoi. Zairyh käänsi silloin tällöin katsettaan. Mitään ei näkynyt. Tyytyväisenä siitä hän uppoutui jälleen ajatuksiinsa. Ensin oli löydettävä jotain elämää. Tutkittava muistoja. Vaihdeltava saarta. Kunnes löytyisi hyödyllistä tietoa Makuta Itrozista. Joueraa kukaan tuskin tuntisi. Mutta jos Itroz oli elossa, hän tietäisi todennäköisesti jotain mielispesialistin olinpaikasta.

Lautan ohi liitävä varjo keskeytti Zairyhin ajatuksen. Zairyh katsahti ylös odottaen näkevänsä linnun. Sitä ei näkynyt. Hän katsahti taakseen.

Sata viittaan pukeutunutta hahmoa leijui veden päällä.

Zairyhiin iski paniikki. Olennot eivät hyökänneet. Zairyh tunnusteli niiden mieliä. Ei epäilystäkään. Jokainen oli suojattu täsmälleen samalla tavalla kuin Joueran. Joueraa ei kuitenkaan näkynyt joukossa.

Joukko aloitti hyökkäyksensä. Mielensisäisiä hyökkäyksiä sateli joka puolelta. Olennot leijuivat ja muodostivat piirin Zairyhin ympärille.

Zairyh jatkoi epätoivoisena olentojen tutkimista hyökkäysten pommittaessa häntä. Tätä taistelua Zairyh ei voittaisi taistelemalla. Olentojen suojauksesta oli pakko löytyä reikä.

Zairyh tunsi pientä kipua. Hän yritti torjua hyökkäyksiä. Hyödytöntä. Zairyh sai yhtä hyökkäystä pidäteltyä muutaman sekunnin, mutta siinä samassa toinen jo iski häneen tarkassa muodostelmassa.

Tarkassa muodostelmassa. Zairyh keskitti kaikki voimansa iskujen heikentämiseen ja tarkasteli niitä. Jokainen olento lähetti vuorollaan hyökkäyksen. Seuraava olento. Mielensisäinen isku. Seuraava. Isku. Seuraava. Isku. Miksi ne eivät hyökänneet samaan aikaan?

Kipu yltyi. Zairyh lopetti iskujen heikentämisen ja keskitti voimansa muualle. Kipu vain paheni ja paheni.

Eri värisiä viittoja kantava joukko ei osoittanut voitonriemua.

Zairyh keskitti viimeiset voimansa valtavan iskun luomiseen ja odotti oikeaa hetkeä. Se tuli.

Zairyh lähetti mielensisäisen iskun kohti tummanpunaista viittaa kantavaa hahmoa, joka oli seuraavana hyökkäysmuodostelmassa.

Olento ei ehtinyt purkaa iskua vaan lähetti sen eteenpäin toiselle olennolle. Toinen olento, kirkkaankeltaista viittaa kantava, ei hänkään ehtinyt tuhota iskua hyökkäysmudostelman vuoron liikkuessa häntä kohti vaan lähetti sen jälleen eteenpäin.

Zairyh odotti. Hyökkäysmudostelmaan tuli muutamia säröjä silloin tällöin olentojen lähettäessä hyökkäystä toisilleen, mutta se vain jatkui.

Epätoivo valtasi Zairyhin.

Yhtäkkiä Zairyh vaistosi iskun osuneen johonkin pahasti. Toiveikkaana hän nosti katseensa kohti hiljaista sotajoukkoa.

Sotajoukko lopetti hyökkäykset, mutta yksikään ei ollut vahingoittunut.

Mihin hyökkäys oli sitten osunut?

Zairyh haravoi alueen tarkasti. Sitten jotain löytyi.

Mieli oli pieni ja heiveröinen. Ei yhtään muistoja. Ei monimutkaisia suojauksia.

Mikä tämä kummallinen ilmestys oli? Zairyh ei edes nähnyt mitään mielen kohdalla. Viittaan pukeutuneet olennot eivät jatkaneet hyökkäystä. Zairyh skannasi mieltä. Se oli niin heikko, että skannaus onnistui loistavasti. Mieli ilmeisesti lähetti refleksinomaisesti yhtä viestiä.

Auta.

Viittaa kantavat olennot hävisivät Zairyhin suureksi hämmästykseksi. Matoranin varjo liiti hiljaa kohti horisonttia.

Retro

Toa Kapura

Kommentoi

Luola

Nimetön hahmo seisoi yhä. Vanha, metallinen laite oli jo hiljentynyt.
“Mene”, hahmo sanoi. Yksi huoneen varjoista liikahti.

Varjo lähestyi nimetöntä hahmoa hitaasti. Se muistutti etäisesti Matorania. Kävellessään hahmoa kohti varjo vähitellen sai muotoa. Se piteni. Se kasvatti siivet. Se piteli kädessään kirvestä. Eikä se ollut enää pelkkä varjo.

“Mene”, huoneen toinen henkilö toisti ja katsoi ainoata asiaa huoneessa joka muistutti häntä ajasta, jolloin hänet tunnettiin vielä nimellä Jouera. Ja Gande, hänen lajinsa mytologinen jumalhahmo, työntekijän turva ja työttämän tuhoaja seisoi hänen edessään.

“Tiedät, ketä etsiä”, entinen Jouera sanoi ja katsoi lievästi vapisten hahmoa, jota hänet ja kaikki muut oli opetettu pelkäämään. Gande jatkoi matkaansa ja katosi hiljalleen, jättäen jälkeensä vain Matoranin varjon. Varjo katosi seinän läpi. Nyt yksin luolamaisessa huoneessa seisova henkilö vaipui ajatuksiinsa.

Kumpa voisin unohtaa.

Bio-Klaanin linnoitus

“…Ja sinä löysit hänet käytävältä?” epäuskoinen hoitajamatoran toisti. Summerganon nyökkäsi.
“Tilanne on aika vakava”, hoitajamatoran toisti hiljaisena. “Elimet saamme kyllä korvattua, öh… jotenkin. Voi olla, että joudumme siirtymään mechapukuun. Mutta en puhu siitä. Kehossa ei vaikuta olevan… ketään. Elintoiminnot yrittävät epätoivoisesti toimia. Mutta jotain mätää tässä on.”

Summerganon katsoi ulos hoitajamatoranin leikkaussalin ikkunasta.

“Se pahuksen saari.”

[spoil]Toivottavasti Sugaa ei haittaa hänen hahmonsa käyttö.[/spoil]

Retro

Toa Kapura

Kommentoi

Bio-Klaani

Summerganon oli pinteessä. Hänen näkönsä sumentui. Mutta sitten se loppui. Kipu oli yhä Summerganonin kurkussa, mutta juuret olivat hävinneet. Kapura katsoi yhä liikkumattomana häneen tyhjällä katseellaan eikä näyttänyt huomaavan mitään erikoista.

“Ka-kapura?” Summerganon köhi. Kapura kaatui kolisten lattialle. Summerganon meni tutkimaan lähempää ja huomasi pienen, juurenmentävän aukon siinä, missä Kapura oli hetki sitten seisonut sekä muutaman reiän Kapuran jalanpohjan panssareissa.
“…Mitä?”

Bio-Klaani, Arkisto

Vaehran luopui hetkeksi nauhan tutkimisesta ja lähti hakemaan lisää kirjoja Arkistosta. Harmi, ettei Kepellä ollut aikaa auttaa. Missähän Kepe tällä hetkellä oli?

Miksi aina kuusi?

“Kuka siellä?”

Kerro minulle kaikki, mitä tiedät…

Lattiaan ilmestyi pieni särö. Vaehran katsoi hätääntyneenä ympärilleen.

Makuta Itrozista.

Lattia halkesi pienesti, ja pieni juurimassa työntyi ulos.

“Nimdaako tavoittelet?” Vaehran sanoi uhkaavasti. Tuon kokoinen vihollinen ei pelottanut edes kokematonta taistelijaa.

Ei, en tavoittele.
“Ooh olen mysteerinen”-Skakdi. Groteski varjomassa, joka leikkii Nukeilla. Sotilashyönteiset. Saastainen Skakdi, jota nimetessä Suurilla Olennoilla on ollut hauskaa. Tiedemies-Makuta, joka leikkii liian suurilla asioilla. Aivan kuten muutkin tiedemiehet. Laji, joka on yhtä katkera kuin minä.

Luuletko, että minä en tietäisi.

Ai niin, skannaan muistiasi. Älä anna sen häiritä.

He ja heidän sotansa HYVYYDEN LIITTOUTUMAA vastaan. Seikkailija-Toa, jolla on salaisuuksia menneisyydessään ja ylieeppinen harppuuna. Petturi, joka on hämännyt teitä sinisilmäisiä koko ajan. Onko hän syrjäytynyt pelinappula, menneisyytensä salaava lumirakennelma vai jokin muu? Kivääriään palvova Skakdi. Tekojaan syystäkin katuva tiedemies.

Suojaisitte muistinne paremmin.

Elämä tai kuolema.

Ei ̡väl͢iä̧.

e͖ͨ̚l̦͓̝̣̪̏̆ͩͦ̈ͯͮ̀ͅä̱͛̄̃͟m̮̲̆ͣ͘ä̻̲̲̻̩̯̀

k̶̈́͏̯͍̬̘ù͎̲̰̣͕͍͔̩̅̃o̶̯̝̟͚̯̣̩̬͎̓ͧͬ͑̇ͧ̈́̈͞l̶̗̤̟͑͐͐ͧ̆e̶̱̜̮͖͈̺̟̾͊̿ͮ͊͘ͅm̤̫͉͔̗͛͒͆ͪ̊̿ͪͥa͓̫͔̱̰̒̄͒ͤ̓ͮ͛͝

k̫̻̝͉̝͚͙̞͎̥̬̝̪̮͙̲̒̌̓̏̂̋ͬͥ͐ͬ́͢ő̵̲̠͔̣̱̪͚͙̯̮̺̭̻͐̆̀͡s͌̀̋͐̐̏ͭ̑ͫ̕͞҉̞͕͉͉̙̘̱̬͍̹̼͉̜̹͍̀t̷̠̻̦̼̺̺̟͙͎̟̠͎̗̩̃̒̿ͯ̓̄̂ͤ̏̑ͤ̊͆ͨ̍̀̚̚͘͠͡o̷̧̟̝̻̰̞̫̯̺͉̹͉͂͑͆͂͑ͯͤ͒͋͑͐̓̀͜͠

Herättyään horroksen tapaisesta tilastaan Vaehran huomasi hyökkäääjän olevan poissa.