Retro

Bakmein kivi

6 kommenttia

Veljeskunnan saari

Ämkoo haukotteli äänekkäästi, oikoi ainutta kättään ja siirtyi ulkosalle nukkumapaikkanaan toimineesta epämääräisestä bambumajasta. Toa ei yllättynyt huomatessaan, että turaga Bakmei oli jo hereillä. Valkea turaga meditoi hiljaa korkeahkon kivimonumentin juurella, mutta lopetti toimensa huomatessaan vihreänmustan oppilaansa lähestyvän.

”Aloitammeko heti?”, Ämkoo kysyi turagalta kumarrettuaan ensin syvään.
”Emme”, Bakmei vastasi.

Ämkoo tuijotti opettajaansa kysyvän näköisenä. Turaga ei edes vilkaissut Ämkoon suuntaan vaan käveli tämän ohitse. Vanhus astui sisään Ämkoon nukkumapaikan vieressä kohoavaan majaan. Majan ovella Bakmei kuitenkin kääntyi ympäri ja komensi:
”Etsin sinulle jotain. Harjoittele itseksesi sen aikaa.”

Mäksä totteli. Ilman Toa siirtyi harjoittelukentälle ja alkoi toistaa rutiiniksi muodostuneita liikesarjoja.

– – –

Askel vasemmalle. Kyykistys. Kierrepotku. Vasen käsi alas. Oikea suojaamaan kasvoja. Valepotku. Nyrkki eteen…

Ämkoon jokaista lihasta särki, mutta hän ei kehdannut valittaa. Turaga Bakmein kova koulu oli jo kauan sitten tullut Toalle oikein tutuksi, ja Ämkoo tiesi vallan hyvin tämän olevan vielä pientä. Bakmei oli julma opettaja, mutta samalla myös paras lajissaan.

Vihlaisu Ämkoon vasemmassa polvessa sai Toan kaatumaan. Ämkoo irvisti tutkiessaan polveen eilisiltana saamaansa haavaumaa. Pitkän lyömämiekan aiheuttama viilto oli loistava esimerkki Bakmein opetustekniikasta. Opettaessaan turaga taisteli tosissaan.

Ilman Toa pakottautui seisomaan ja jatkoi liikesarjaansa. Olisiko tästä edes mitään hyötyä? Turagakin oli laittanut merkille sen, että käsipuolena Ämkoo tuskin tulisi pärjäämään olennolle, jolta sai jo aikaisemmin selkäänsä. Tästä huolimatta Toa tahtoi yrittää. Marionetti ei ollut nimittäin ainoastaan päihittänyt Toaa, vaan vienyt tämän miekan.

Joku toinen miekkamies taotuttaisi tällaisessa tilanteessa uuden, mutta se ei tullut Ämkoon tilanteessa kysymykseenkään. Vaikka Toa etsisi maailmojen ääristä universumin parhaan miekkasepän, ei yksikään kykenisi tuottamaan Äären kaltaista mestariteosta. Miekka oli yliluonnollinen. Lisäksi se…

Ämkoo pysähtyi hetkeksi ja katsahti haikeana kohti taivasta. Yksi ainoa sana pakeni hiljaa Toan huulten välistä.

”Atya…”

– – –

Turaga kaiveli majansa sisustaa ärhäkästi yrittäen löytää etsimäänsä. Lopulta Bakmein valkoinen käsi tarttuikin kovaan ja kylmään murikkaan. Turaga kiskoi pitkän kiviesineen lähemmäs, nosti sen ja lähti sitten ulos majasta.

Pian Bakmei ilmestyikin harjoituskentän laidalle. Ämkoo kumarsi vähäeleisesti ja saapui Bakmein tykö.

”Mikä se on?”, Toa kysyi epäilevällä äänensävyllä ja katsoi Bakmein pitelemää esinettä.
”Tämä tässä…”, Bakmei aloitti, mutta keskeytti lauseen heilauttaakseen viiksiään.

”…on kivi.”

[spoil]DUN DUN DUUUUUUUUN.[/spoil]

6 thoughts on “Bakmein kivi”

  1. Epämääräinen bambumaja eikä vaan bambumaja…

    Ämkoo näin alhaalla power leveleissä teki hahmosta heti paljon kiinnostavamman. Sen kanssa on kivempi sinnitellä eteenpäin kun asiat on surkeasti. Oikeastaan koko trooppisen saaren homma tuntuu aika hyvin rakennetulta inciting incidentiltä Ämkoon juonelle yleensäkin – ilman sitä hahmo oli aika ärsyttävä ja OP, joka oli kyllä hauska mutta olisi vaikea nähdä mihin se menisi pitemmällä aikajanalla. Nyt kun on päässyt tähän osaan Ämkoon tarinaa on pakko arvostaa että siinä on kyllä tiedetty mitä on tehty.

  2. Turaga ei edes vilkaissut Ämkoon suuntaan vaan käveli tämän ohitse.

    onks tää moggausta

    Matoron huomion lisäksi ihan hauskaa, että Mäksän nerffaaminen antoi juonelle tilaisuuden tehdä treenausarkki (ja tämä on ehkä Klaanonin toinen sen jälkeen kun Gekko hakkasi puita). Luin ”tämä on kivi” lehral kuuluttajan äänellä

  3. ”Marionetti ei ollut nimittäin ainoastaan päihittänyt Toaa, vaan vienyt tämän miekan” on jotenkin huvittava ekspositio/muistatko tämän? muuten mainiossa viestissä. Keskikohta Ämkoon reflektoinneilla on tämän paras osio. Ämköön miekka- ja käsinerffi tekee hahmosta lähestyttävämmän ja kiinnostavamman, kyllä, mutta niin tekee sekin, että Ämkoo on saanut legendaariseen maineensa ennen muuta kurinalaisella harjoittelulla, ei pelkillä taikakaluilla.

    Epämääräinen bambumaja on ihan hyvä kuvaus, se ainakin minun kohdallani loi mielikuvaa, joka on tarpeeksi kaukana lomakohteen idyllisestä bungalowista.

Vastaa