Varjounia

Pimeys. Sitten Faxadosq näki henkilön. Tai oikeastaan hänen käden. Muut ruumiinosat olivat pimeydessä.

Vaputa se.

Sitten hän näki itsensä sodassa. Hän teki jättimäisen varjoräjähdyksen ja huusi. Sitten oli pimeää, ja hän näki vain tuhoutuneen kaupungin jäännökset. Hän oli tuhonnut planeetan ja tappanut miljoonia viattomia henkilöitä.

”Ei!!!”

Mt. Ämkoo

Sitten hän heräsi. Uni oli painajainen. Mutta se näytti enneunelta. Tuota ei voisi käydä. Ei koskaan. Hän nousi ja katsoi Bio-klaanin saarta. Oliko hän tuhonnut Matoran-universumin unessaan?

Hän lähti rinteestä. Hän päätti selvittää unen tarkoituksen, vaikka mikä olisi.

Paikka tuntematon

Hän odottaa meitä. Hän tulee, kuten Daxkin. Hän tulee.

6 thoughts on “Varjounia”

  1. Kunnon jumpscare että tämä tuli jo tässä välissä… minun mielessäni Faxadosqit tapahtuivat myöhemmin. No, tässä sitä nyt ollaan, loput kaksi tulevat pian. Ehkä tämän oudoin piirre on että se on vielä täysin kiinni tyylissä ”Bionicle-fanfic”; juonessa on periaatteessa lapsimegalomaaniset panokset, mutta se ei liity mitenkään mihinkään Klaanonin juttuihin (ennen erästä uudelleentulkintaa, joka vetäisee tästä aineksia ihan kunnolla). Sisältöä on periaatteessa enemmän kuin kaiken maailman Koobee-sekoiluissa, mutta tämä on silti jotenkin aika huono yritys kirjoittaa hahmo sisään.

  2. Aika rankka ylläri! Minäkin ajattelin, että faksit tulevat vasta myöhemmin. Olisi jotenkin ihan äärimmäisen kiinnostavaa tietää, mitä tässä vaiheessa mukaan tulleiden päässä liikkui. Siis, kuinka paljon jengillä oli kiinnostusta liittyä olemassaolevaan stooriin, ja kuinka paljon vetää vahvasti omaa showta?

Vastaa