Laavakenttien läheinen metsä
Torakka nro. 437 ja Manun ohjaama valtava monipäinen Rahi tuijottivat toisiaan, ikään kuin toijotuskilpailussa. manu oli tosin hieman huolissaan, Rahin keho saattoi olla jo aika heikossa kunnossa maattuaan metsässä jo pidempään. Manu päätti kuitenkin yrittää. Hän työnti Rahin päätä eteenpäin, suu auki. Torakka kuitenkin antoi Rahin puraista mekaanista titaanikättään. Manu usko itehneensä vahinkoa, muttei torakalle. Kesti hetken ,ennen kuin hän tajusi Rahin leukojen terävien, mutta haurastuneiden hampaiden katkenneen. Torakkaluutnantti kaivoi pistoolin selässään olevasta varustekotelosta, ampuen Rahiruumista päähän, jolla hänen käteensä oli isketty, kohdisten sen vasempaan sieraimeen. Laukaus. Manu äännähti, ikään kuin tuskissaan. Pian Manu huomasi antidermiksen valuvan Rahin päästä, paljonkin. Hän päätti siirtää mielensä viereiselle päälle, yksi oli pois pelistä. Manu ei kuitenkaan hetinyt reagoida, ennen kuin kyborgitorakka ampu tohjoksi raadon muutaman muun pään, leikaten myös yhdeltä kaulan, joten enää yksi pää olisi jäljellä, eikä ekän varmaan enää kauan. Manu päätti olla kärsivällinen, pään tuhouduttua hän ei voisi enää juuri kontrolloida Rahiraadon kehoa hyvin, joten piti varoa, ettei sekin tuhoutuisi. MAnu ei ehtinyt miettiä kuvaakaan, kun torakka iski kyborgisen käaensä Rahin otsaan. Pian manu huomasikin olevansa vankina, pienessä lasisäiliössä, erittäin ahtaassa pienessä lasisäiliössä. Torakka vetäisi säiliön pois oudoksi aseeksi muunnetusta kädestään. Torakka nosti purkin kasvojensa tasalle. ”Pidätkö uudesta kodistasi?”, torakka kysähti ivallisesti ja jatkoi; ”Tiesin, että saisin Makutan vastaani, joten otin mukaani pienen kaasuja imevän aseen, joka tepsii myös Makutojen olemukseen”. Torakka ripusti lasisäiliön vyötärölleen.
”Sinusta tulee oiva näyte-esine pieneen galleriaamme”, 437 kuiskasi säiliölle, ”Nyt,Klaanilaismetsästys voi alkaa…”. Torakkakyborgi nousee ilmaan selkäsuihkumoottoriensa avulla, laittaen mekaanisen silmänsä lämpösensoriasrtukselle. Samalla hän tuli katsahtaneeksi merelle, huomaten melko korkearuumiinlämpöisiä olioita kulkevan kovaa vauhtia kohti rantaa joidenkin kilometrien päässä. Hän vaihtoi silmäänsä päälle kiikaritoiminnon, tunnistaen venessä istuvat hahmot. Tai, osan heistä. Ainakin viiden hahmon hän tunnisti hepuiksi, joiden oli kerrottu osallistuneen erään arvoisan torakan kuolemaan. Koston aika olisi nyt… Kyborginen käsi muttuu pienssä hetkessä kuolettavaksi kanuunaksi. Samaksi, jola hän oli hoidellut Matoron, joten se tepsisi varmaan hyvin kuuteen Klaanilaiseenkin. Ainakin, jos osuisi räjhtävällä laserpanoksella veneen moottoriin. Siitä tuskin olisi huolta, hän oli tarkka-ammunnan veteraaneja. Torakkaluutnantti ampuu nopean laserammuksen kohti venettä…
Helkkari mitä Nolan-hommaa, kun Jääsaari-saaga synkkaa aikajanallisesti just eikä melkein niin että 437 voi ampua Snowien venettä jostain absoluuttisesta perseestä kilometrien päästä. Alkuklaanon.
Torakka nro. X on kyllä sellaista retro-estetiikkaa mikä on täysin kadonnut fraasina nykyään…
häh mikä on ”räjähtävä laser-ammus” miten niin
eikö ne ole about niin eri jutut kuin on mahdollista keksiä
Manun purkittaminen imurilla on kyllä aina ollut semi hyvää dadaa.
Pakko sanoa että 437:ssa kyllä kävi niin, että mitä enemmän kokkeja sitä huonompi soppa. Tai siis Makehan sen loi, minä vaan kirjoitin sitä useamman viestin täällä ihan alussa mikä kyllä lähinnä sotki juttuja oikeasti, eikä niitä koordinoitu juuri mitenkään.
437 taistelee tiensä läpi kaikista klaanilaisista.
Taistelukohtaus on aika brutaalia luettavaa kappalejaon puutteen yms takia; juonien risteäminen tällä tavalla tuntuu sen sijaan siistiltä ja harkitulta tarinankerronnalta. Alkuklaanon pelaa niin paljon illuusiolla siitä, että tämä on vain lasten bio-roolipeli jota kirjoitetaan viesti kerralla, että kulissien takana suunnitellut yhteydet ns. hittaavat.
säilyke-manu
Ah, kaikissa superhaarniskoissa pitäisi olla lasipurkkikäsi jos haluaa säilöä vihollisensa.
Syvä huokaus.
Mäiskis! Pam! Tsojoing! Slurps!