Pienehkö saari, laituri
”En voinut olla huomaamatta, kuinka vähin varustein olette matkalla. Sallikaa minun antaa teille tämä, nämä ovat vaarallisia vesiä” Kapher sanoi, ja kaivoi esiin vanhan Cordak-laukaisimensa. Siinä oli uuden mallin sijasta vain neljä piippua, ja siinä oli pitkä, puusta tehty perä. Piippu oli koristeltu kiemuraisin kuvioin. Kepe otti aseen vastaan kiittäen, ja katsoi suurta hahmoa silmiin. Kapherin katseessa ei näkynyt tippaakaan epärehellisyyttä, pienten silmien takaa loisti pyyteettömyys.
Klaanilaiset hyvästelivät uuden ystävänsä vielä kerran kavutessaan veneeseen, ja Snowman työnsi kaasuvipua. Rannan jäädessä taakse hän hymyili tyytyväisenä.
”Nyt meillä on sentään molemmille aseistusta, jos joudumme vaikeuksiin.”
”Niin” Kepe myönsi, ja samalla hänen mieleensä nousi kysymys, joka hänen oli pitänyt esittää jo aiemmin: ”Se meidän toinen aseemme, toisin sanoen vanha painetykkisi, miksemme pyytäneet sitä matorania korjauttamaan sitäkin? Se on vanha, eikä sitä ole käyetty aikoihin, pieni virittäminen olisi voinut tehdä hyvää.”
”Samasta syystä kuin pidän sitä visusti katseilta piilossa täällä veneessä, runkoon kätkettynä. Se ei ole ainoastaan äärimmäisen laiton, vaan se yhdistetään erääseen pahamaineiseen skakdi-ryhmään, joka murhasi puoli saarellista matoraneja.”
”Miksi ihmeessä sitten pidät moista mukanasi?” Kepe oli hämillään.
”Sain sen eräältä vanhimmista ystävistäni. Hän oli käyttänyt kahta tuollaista pelastaakseen henkensä kyseisiltä konnilta. Minä sain varakappaleen, ja pelastin sillä henkeni. Oikeastaan pidän sitä muistutuksena siitä, että apu harvoin tulee siltä taholta, mistä sitä odottaa. Tunnettuna murha-aseena pidetty tykki saattaa auttaa pelastamaan kokonaisen saaren populaation omien, symbolisten toa-aseiden sijasta. Samoin kiero mutanttiskakdi saattaa pelastaa kylällisen väkeä, ja toa kavaltaa ystäviensä hengen vallan tähden.”
Kepe tiesi, että kun Snowman puhui noinkin henkeviä, kannatti yleensä antaa hänen puhua keskeytyksettä. Aallot löivät veneen keulaa vasten sen kiitäen tasaisesti etelään.
Minkäköhän lakien mukaan Snowien tykki on laiton. Hyvä miten sitä pohjustetaan, tällaisia Snowien taustan murusia on aika paljon täällä alkupuolella!
Muistan kuvauksen cordak-tykistä, missä on vain neljä piippua ja puinen tukki aika hyvin. Se tuntuu vain objektiivisesti siistimmältä cordak-kuvaukselta kuin mitä ne on setteinä. On se hieno miten näin vanhoista jutuista on jäänyt elämään tällaisia ihan satunnaisia mielikuvia!
Pre-klaanon-Snowien arkkivihollinen on aika paljon tekstissä ollakseen niin epähenkilö myöhemmin. Hauskaa ja vain lisää mahdollisuuksia ryöstettäväksi menneestä tulevaan.
Ah, tässä on vahva symbolinen lataus…
Mitähän painetykillä voi tehdä, jos sen virittää täyteen tehoonsa?
tuhota jopa kokonaisen kylän (tai toa nuvan)
Hahah, joo, nk. symbolinen lataus menee nähdäkseni samaan kategoriaan kuin sen tokan viestini kanssa. Jotain on yritetty…
Snö ja Zeruelin painetykki (teoria). Itse ainakin järkeilin tämän antiikkiseksi Hydracon-ajan tykiksi. Hyvä jos se on kielletty jossain kansainvälisissä sopimuksissa.
Snowman keräilee aseita, jostain syystä, nro 1. Kai tässä oli ideana, että ropetuksen hengessä on hauskaa, että hahmojen matkaan tarttuu loottia.
Käsittämättömän määrän minäkin olen tunkenut lapsi-loreani mukaan Klaanoniin. Voitte vain arvailla, olenko jättänyt siihen viittaamisen myöhemmin käytännössä kokonaan pois siksi, että se on turhaa ja kökköä, vaiko siksi, että haluan nostaa mysteerikierroksia Snowien taustatarinan osalta. Vaiko molempia..?
Tuo ajatus siitä, että apu tulee harvoin sieltä mistä olettaisi, on muuten ajatus, jota pidin tuossa ajan hetkessä äärimmäisen painokkaana. Se ei siis ole vain ”random nonsenseä”, vaan ihan aito asia, jota halusin käsitellä (ilmeisesti kirjoittamalla sen Klaanon-hahmoni taustatarinan muistelupätkän yhteyteen..?). Tässä on taustalla syvää real life lorea yhdestä sairastumistapauksesta leiriolosuhteissa; sain huomata, että voinnistani olivatkin kiinnostuneet vähän eri tyypit kuin olin ajatellut. Ulkoa päin tarkasteltuna maailman pienin juttu, mutta minulle se oli vuonna 2010 tosi tärkeä kokemus. Teinit kokevat maailman hyvin voimakkaasti… Selvästi kokemus oli minulle subjektiivisesti riittävän tärkeä, että päätin ikuistaa sen Klaanoniin. Yhdistämällä sen sekavaan loreen julkaisemattomasta bionicle-fanficin jatko-osasta. Ah, kulttuurin kerrostumia…
Odotan että ”eräs vanhimmista ystävistäni” ilmestyy pian!
Mutta jos Kapher antaa aseensa pois, niin millä se sitten puolustautuu oikeilta pahantahtoisilta vierailta???