Rumisgone Konvehtikahvila oli yhtä mahtipontinen kuin steltiläinen omistajansakin. Sen puitteet tavoittelivat taivasta, nousten korkeuksiin kämäisen satama-metrun keskustasta. Kahvila oli sillä hetkellä pohjoisen maailman suurimpien egojen kohtaamispaikka. Aristokraatteja, aatelisia, pohattoja, sotalordeja. Kaikenlaista turhantärkeää väkeä. Juhlan isäntä, kloppi-Ungara, oli muotoillut höyrypulisonkinsa spiraaleiksi päänsä sivuille. Hän käytti vain alempien yhteiskuntaluokkien hiestä tehtyä hajuvettä. Kovasti hän naureskeli ja toivotteli … Jatka lukemista Gaggulabion elämämkerta
Avainsana-arkisto: zakaz
Cornetto
Zakaz, Neewap Kenraalin kuivalla suulla ei paljoa aikaiseksi saanut. Mutta yksi sana sieltä tuli: “Hngääh.” Tai siis nolla sanaa. Warrekilla oli krapula kuin Irnakkin painajaisista. Alkoholin suurkuluttajana hänellä ei usein ollut, mutta nyt muuten oli. Kuin höyryveturit olisivat jyskänneet leuakkaan miehen pään sisällä ja laulaneet samalla ylistyslauluja Nektannille. Niin hirveä krapula kyseessä oli – paikallinen … Jatka lukemista Cornetto
Arpeggio
Zakaz https://meri.klaanon.fi/manfred/Arpeggio/10+The+Reaping.mp3 Irnakkin pirujen klubitalolla soi metallimusiikki ja virtasi viina. Synkeä betonikolossi oli sisältäpäin paljon miellyttävämmän näköinen kuin ulkoa – mikäli katsojalla oli esteettistä silmää motoristirikollisten kauneusihanteille. Seinät olivat suurimmaksi osaksi telineissään lepäävien tuliaseiden peitossa. Baaritiskin takana viehkeä skakdineiti tarjoili nahkatakkisille yrmyille juotavaa, ja nahkatakkiset yrmyt yrittivät lähes poikkeuksetta iskeä viehkeää skakdineitiä. Suuren klubihuoneen perällä … Jatka lukemista Arpeggio
Valoisa päivä
Katse avautui tyynelle merellä, se ikuinen tuttavuus. Avoin, rauhoittava, kuten myös säälimätön. Pidempään kuin kukaan elävä, se muistutti asioista – hyvistä sekä huonoistakin. ”Kuuletko sinä sen?” ”Minkä?” ”Se on palannut taas. Se hienovarainen kaiku, kun laine pyörii. En ole kuullut sitä pitkään.” Kaksi soturia, takana erämaa ja edessä avara meri. He eivät olleet puhuneet pitkään … Jatka lukemista Valoisa päivä
Soturi vailla kahleita
Plantaasin suuret valkoiset portit aukenivat hitaasti ja äänekkäästi, kun nuori skakditalonpoika irrotti niitä kahlitsevan ketjun ja työnsi portit erilleen. Portin eteen oli pysähtynyt kaksi muakaa. Kookkaat kissaeläimet vaikuttivat väsyneiltä, mutta tarmokkailta. Matka oli ollut pitkä, ja pian ne saisivat vettä. Muakain takana seurasi tönkösti, mutta suurin askelin etenevä nelijalkainen kone. Kolminivelisten rautajalkojen öljyämätön nitinä lähestyi … Jatka lukemista Soturi vailla kahleita
Soturi kahleissa
Zakaz Veitsipellava oli ainoa hyötykasvi, joka enää menestyi kuolleessa erämaassa. Se vaati vähiten vettä, kesti auringon polttavan kuumuuden parhaiten, ja siitä voisi tehdä sekä vaatteita, ruokaa että alkoholijuomia. Kolmannen vientituotteen kysyntä ei koskaan päättyisi Zakazissa. Tämän sitkeän kasvin ainoa vaatimus oli, että se kasvoi vain tietyllä kasvuvyöhykkeellä Syväläisjärven lähellä, joka vain tekisi plantaaseista vielä ihanteellisemman. … Jatka lukemista Soturi kahleissa
Tuoppi olutta
Zakaz, Kapakka Sahann: “Mikokk, toinen tuoppi ol-” Gerew: “MiKoKk HeI nYt, ToInEn TUOPPI! Sahann: … Juupa juu. Mikokk: “Gerew, olet saanut tarpeeksi. Eikö sinulla ole töitä?” Gerew: “EmMäÄ Ny vÄlItÄ. mUl oN AiNa vApAa-aIkAa nY” Mikokk: “Niinpä niin. Taas potkuja? Mitä eukkosikin sanoisi…” Gerew: “Ei mUl eNäÄ NaIsIi oO, mIkOkKkK. jÄtTi mUt aIkOi sItTeN PiMpElIpUm … Jatka lukemista Tuoppi olutta
Ampujat
(Musiikki ei valitettavasti toimi upotettuna. Kuunnelkaa se toisesta välilehdestä) Kuusitoista päivää ilman hyökkääjiä. Kuusitoista päivää ilman taistelua taistelukentällä, tässä yksinäisen puumajan maalla. Mutta Zaiggera tiesi paremmin, ja jatkoi odottamista. Jokainen lihas jännittyneenä, kivääri kädessä, ja silmät tarkkana aurinkolasien takaa. Skakdi-nainen taitosi vuosia sitten sodassa jokaisen ruumiillisen impulssin sivuuttamisen. Kuten kaikki hyvät ampujat, hän oli liikkumaton, … Jatka lukemista Ampujat