VL-624
Ilma oli täyttynyt tulesta ja ympäriinsä sinkoilevasta metallista. Yksikään pilvenpiirtäjän ikkuna ei enää istunut karmeissaan. Kokonaisia kerroksia paloi ja romahti toistensa niskaan, metsästäjien huutojen vaietessa kuuman metallin tukahduttaessa kaiken alleen. Kaukaa katsottuna merestä kohoava teollisuuden vallanmerkki näytti kallistuvan pikkuhiljaa. Kahden ennennäkemättömän raivoisan soturin taistelutanner oli alkanut vajota hyytävään synkkään mereen.
Täysin liekehtivästä materiasta koostuva katto olisi ollut sietämättömän kuuma kenelle tahansa, mutta pätsistä välittämättä hopeahaarniskainen soturi kampesi itsensä pystyyn vielä kerran. Soturin olkapäällä hetki sitten jylissyt kanuuna oli murskaantunut katon viimeisen pystyssä seisseen antennin syöksyessä alas soturin niskaan. Antenni ei tantereen epävakaudesta huolimatta ollut kuitenkaan kaatunut itsekseen. Palanen antennin juurta puristui edelleen sen kaataneen punaisen hirmun kourassa.
Juoksuaskeleita. Hakkeen ja romun takana piileskellyt valkoiseen haarniskaan pukeutunut Metsästäjien rivisotilas loikkasi kaksiteräisen miekan pidempi terä ojossa kohti punaista suojaamatonta selkää. Tai suojaamattomaksi sotilas sitä luuli. Salamannopeasti punaisen soturin pään päällä hiljaa leijaillut häntä käänsikin suuntaansa ja sotilaan ilmalento pysähtyi lihan ja luun murskaantuvaan ääneen. Punainen häntä heilahti ja kuollut sotilas aloitti ilmalentonsa kohti katon toista reunaa järkytys piirtyneinä kuolleille kasvoilleen. Punainen soturi ei edes vaivautunut katsomaan juuri seivästetyn metsästäjän ruumista. Mielipuolinen kita ja sen kaksi hohtavaa silmää olivat naulittuina hädin tuskin pystyssä pysyvään hopeiseen soturiin. Hiljainen korina pääsi ilmoille punaisen hirmun hampaiden välistä. Viha ja puhdas raivo olivat hänen ystäviään. Hopeaa päältään irti repivä soturi ei tehnyt enää elettäkään vastustaakseen punaisen jätin hyökkäyksiä.
”Vaikuttavaa, todella vaikuttavaa.” Purifierin tuhkan värjäämä rintapanssari jysähti maahan kuin alasin. Metsästäjän musta paljas vartalo oli kuitenkin koskematon murenevan panssarin alla. Yhdellä repäisyllä Purifier vielä irrotti kasvoihinsa kiinni palaneen kypäränpuolikkaansa. Palovammat sen alta olivat nähtävillä vain pienen hetken, kunnes kupliva musta massa hyökkäsi vammojen päälle vihaisena, mutta parantavana.
Sivustakatsoja olisi voinut luulla kamppailukaksikon osapuolia kuin veljeksiksi. Molempien kasvojen piirteitä hallitsevat valtavat kidat olivat kuin sairaat peilikuvat toisistaan. Vain koostumus erosi. Killjoyn metallinen versio oli ehkä vankempi ja hirviömäisempi, mutta Purifierin luonnollinen ja orgaaninen lähestymistapa herätti enemmän kysymyksiä. Ennen taistelun alkamista osa näistä kysymyksistä virtasi vielä Killjoynkin päässä. Mitä Purifier oli tehnyt itselleen? Ja miksi? Nyt Killjoyn mielessä vallitsi vain silmitön viha ja raivontunne. Turhautuneisuus ajoi tätä vihaa. Se ja hiljainen ääni punaisessa kallossa, joka kertoi, että yliotteestaan huolimatta kaikki ei ollut kohdallaan.
Purifier raksautti olkapäänsä takaisin paikoilleen ja pyöritteli kättään testaten sen toimintaa. Vielä muutamaa minuuttia sitten uutuuttaan kiiltäneestä hopeisesta haarniskasta oli jäljellä enää vain alati energiaa pumppaavat putket metsästäjän selässä. Mustat, nyt toimintakuntoiset kädet eksyivätkin nopeasti sinne ja luihut teräväkyntiset sormet koettelivat putkien liitoksia varovasti. Purifierin ja Killjoyn välillä oli noin kaksikymmentä liekehtivää metallista metriä. Molemmat seisoivat paikallaan, Purifier kaksikosta hieman uupuneempana.
”Minun täytyy myöntää. En olettanut sinulta aivan näin raivokasta vastarintaa.” Purifier sylkäisi verisen köntin suustaan, pitäen katsekontaktin edelleen tiiviisti Killjoyn kärsimättömässä kidassa. Metsästäjän kädet olivat edelleen hänen selkänsä takana. ”Ei välttämättä viisain veto.”
Killjoyn kädet puristuivat nyrkkiin. Yksi suuri punainen askel järisytti jo valmiiksi epävakaata tannerta. ”Vähemmän puhetta. Enemmän taistelua. Tällä kertaa pidän huolta, että sinut toimitetaan mestarillesi niin pienissä palasissa, etteivät universumin parhaatkaan saa kursittua sinua enää kokoon.”
Purifierin kasvoille nousi lievä pettymys. ”Killjoy… emmeköhän me molemmat jo tiedä, että yhteinen ystävämme on minulle enemmän kuin… liikekumppani. Taloudellinen tukija, jos asian voi niin ilmaista.”
”Kummisetä ei tee yhteistyötä kenenkään kanssa. Ruma kitasi suoltaa jälleen vain valheita”, Killjoy ärähti. Punainen ympäriinsä kieppuva häntä alkoi käydä kärsimättömäksi.
”Haluaisitko sitten kenties nähdä jotain sanojeni vahvikkeeksi? Minulla nimittäin sattuu olemaan jotain. Pieni lahja arvon kummisedältä. Laite, joka saattaa olla sinulle hyvinkin tuttu.”
Killjoy ei vastannut, vaan jatkoi Purifierin ärsyyntynyttä tuijottamista. Mustan metsästäjän kidalle kohosi pieni hymynkare. Piirteettömät kasvot nytkähtivät hieman kidan yläpuolelta ja jos Purifierilla olisi ollut silmät, olisi Killjoy voinut olla varma, että hänen vihollisensa oli juuri iskenyt niistä yhtä.
Purifier levensi käsiensä asentoa selkänsä takana ja tarttui edelleen vinhasti pumppaaviin putkiin suurieleisesti. Killjoy ei ollut varma, mitä odottaa, mutta jättimäiset jalat ottivat kaiken varalta tukevamman asennon, valmistautuen iskuun.
Repäisy. Putket irtosivat Purifierin lihasta inhan äänen saattelemana. Musta veri ryöpsähti ulos luoden välittömästi valtavan lammikon metsästäjän taakse. Ilmekään ei kuitenkaan värähtänyt. Jälleen kerran kupliva liha alkoi täyttämään metsästäjään syntynyttä aukkoa. Putket iskeytyivät maahan pitkäsormisten kourien päästäessä ne otteestaan. Verenvuoto oli jo lakannut. Purifierin vasen käsi katosi tämän selälle vielä kerran ja tirskuvan äänen saattelemana metsästäjä veti kehostaan vielä yhden hohtavan objektin ennen tämän ruumiin kunnollista arpeutumista. Valkoinen hohtava kuula lepäsi nyt Purifierin kädessä. Metsästäjä nosti sen koholle, jotta askeleen taaksepäin ottanut Killjoy varmasti näkisi sen.
”Ei aivan alkuperäisen veroinen, tiedän. Mutta alan päästä koko ajan lähemmäksi. Olen hyvin kiitollinen työstäsi Killjoy. Prototyyppisi osoittautuivat erinomaisiksi mallikappaleiksi.”
Tuhat eri asiaa ryöpsähti Killjoyn mieleen samanaikaisesti. Valkoinen hohde Abzumolle annetussa pussissa, välähdyksiä sodasta, hopeisia marssivia hahmoja, vilaus operointipöydästä, jonka yläpuolelle nuori Killjoy ja sininen Toa olivat kumartuneena. Yhtäaikainen ymmärrys ja paniikki velloivat pedon mielessä. Purifier myhäili tyytyväisenä.
”Evoluutioni on jo pitkällä. Niin pitkällä, että minun täytyy hillitä voimiani tavallisten kuolevaisten seurassa. Olen syöttänyt energiaani näihin koko tämän kehitysasteeni verran… mutta sinulle vanha ystäväni. Sinulle olen valmis tekemään poikkeuksen.”
Killjoy haukkoi henkeään. Tieto nousi hänen ajatuksiinsa. Tieto siitä, että Purifierin haarniska ei missään vaiheessa ollut ase. Päinvastoin. Se oli mukana vain pidättelemässä tätä, imemässä tämän voimia. Koko tilannetta edeltänyt taistelu oli kulkenut Purifierin osalta säästöliekillä.
”Nyt, Killjoy. Sinun on aika nähdä yhteisen luomuksemme tulos.” Valkoinen kuula kilahti metalliseen maahan. Purifierin kädet puristuivat nyrkkiin. Metsästäjän katse kääntyi kohti taivasta ja tämän keuhkot vetivät henkeä syvään. Killjoy valmistautui. Hännän terä asemoituna kohti Purifierin kohotettua kalloa hän oli valmiina ottamaan vastaan ensimmäisen iskun.
Mutta sitten, aivan Killjoyn silmien edessä, Purifier katosi. Hämmennys ei ollut ehtinyt ottaa vielä valtaa Killjoyn aivoissa, kun tämän petomaiset vaistot syöttivät tilalle jo kauhua. Killjoy ei ehtinyt edes kääntää päätään. Kaksi kouraa oli jo tarttunut hänen häntänsä ympärille.
Punaiset metallinsirpaleet sinkoilivat ympäriinsä kanuunankuulan nopeudella liikkuvan metsästäjän heittäessä juuriaan irti repeytyneen hännän sivuun. Killjoy ei ehtinyt edes karjaista mielettömästä kivusta, kun seuraava hyökkäys jo tuli. Purifier oli ilmestynyt hänen vasemmalle puolelleen, Killjoyn lihasta irti revitty rintapanssari toisessa kädessään. Punaiselle kauhuun jämähtäneelle kidalle laskeutunut musta kämmen työnsi jätin vaivattomasti maahan. Liekehtivä areena tömähti vielä kerran. Purifierin jalat koskettivat viimein kunnolla maata. Musta soturi oli voittanut. Työssä oli kestänyt alle viisi sekuntia.
Killjoyn kivunkorahdukset hukkuivat ympäröiviin räjähdyksiin. Katto, jolla Purifier nyt yksin seisoi vavahteli uhkaavasti. Purifier katsoi kuin säälien jaloissaan makaavaa kenraalia. Punainen haarniska alkoi kolahtelemaan takaisin entiselleen. Lihakset palasivat takaisin ennalleen, raajat lyhenivät ja kolahtivat takaisin kuoppiinsa. Valtava kypärästä muodostunut kita kursiutui kasaan kuin takaperin toistetussa filmissä. Hampaat sulautuivat vähitellen kasaan ja kypärän muoto alkoi palaamaan punaisten harteiden päälle.
Purifier polvistui kaatuneen vierelle pettymys kasvoillaan. Musta koura repäisi kypärän liitoksineen irti Killjoyn runneltujen kasvojen ympäriltä ja rutisti sen kasaan kuin paperitollon. Hitaasti metsästäjä työnsi kasvonsa aivan kiinni Killjoyn hiiltyneisiin harmaisiin vastaaviin. Kauhunsekainen järkytys oli jämähtänyt halvaantuneille kasvoille. Vain mekaanisesti korjatut silmät seurasivat Purifierin toimia kuopistaan. Mustan metsästäjän sanat olivat ottaneet kuiskausten muodon.
”Katso itseäsi. Heikko. Periaatteesi pettänyt ja kaiken mahtisi luovuttanut. Kuinka olet edes voinut kutsua itseäsi kenraaliksi?”
Ei vastausta, eikä ilmettäkään Killjoyn kasvoilla. Purifier nautti vastustajansa avuttomuudesta aivan liikaa. Mustat sormet sivelivät Killjoyn verta tihkuvaa paljasta rintakehää. ”Ystäväni… on tullut aika lunastaa minun puolikkaani vaihtokaupasta.” Purifierin mielessä kiilsi jo kuva Killjoyn sisällä leimuavasta kahden elementin kuulasta. Metsästäjä oli malttamaton. Hän valmistautui iskuun.
Inahdus. Purifierin katse siirtyi Killjoyn kasvoille, jotka väänsivät viimeisillä voimillaan pakotettua hymyä. ”Lu- Lll…. Lu-”
”Killjoy, Killjoy, minä en kuule sinua.”
Punainen käsi tarttui Purifierin olkapäähään, vetäen tämän kasvot lähemmäksi Killjoyta. Kaksikon kasvot olivat nyt niin lähellä toisiaan, että ne miltei koskettivat toisiaan. Killjoy korautti happea keuhkoihinsa ja kakoi sitten uudelleen: ”Lu- Luulitko sssinä… typerys oikeasti… että jättäisin… arvokkaimpani… ssu… ssuojaamatta?”
Millisekunnin ajan Purifier ihmetteli Killjoyn vaivoin ulos puserrettuja sanoja. Metsästäjä oli kuitenkin niin lähellä punaista ruumista, että hän kykeni kuulemaan vaimeat teknisellä äänensävyllä lausutut naisen sanat.
”Kiven teho… Yksi prosentti. Novaräjähdys aktivoidaan.”
Sillä viimeisellä hetkellä Killjoyn aivot todella toivoivat, että Purifierilla olisi ollut silmät. Hän olisi halunnut nähdä ne kauhun ja ymmärryksen laajentamina. Paineaalto hänen rinnassaan sai kuitenkin riittää. Keltaisen ja punaisen väreissä leimuava kupoli kohosi ja laajeni hänen rinnastaan juuri täydellisesti punaisen ruumiin ja tämän yläpuolelle kumartuneen metsästäjän väliin. Sekunnin verran kohottuaan se pääsi valloilleen. Sitten valo välähti ja kaikki katosi hetkeksi.
Tyhjyyden äärimmäisimmällä reunalla raksuttava valtaisa kellokoneisto hivuttautui vähitellen hiljaisuuden päälle mekaanisella naksahtelullaan. Killjoyn laahustavat askeleet veivät hitaasti sitä kohti. Puhtaan valkoisuuden läpi tallustava mies ei kiinnittänyt huomiota nuoriin hopeisiin kasvoihinsa tai haarniskansa puutteeseen. Ulkoisesti näytti siltä, kuin Killjoy olisi palannut takaisin nuoruuteensa.
Kellokoneisto tyhjyyden perällä täytti koko Killjoyn näkökentän. Kilometrejä ja taas kilometrejä laaja raksuttava messinkihirmu lähestyi metri metriltä laahustajan raahautuessa vähitellen sitä kohti. Etäisyyttä kuitenkin riitti vielä. Siksi matkaajalta menikin vielä yksi ikuisuus. Kaksi ikuisuutta. Kolme ikuisuutta. Ikuisuuksia päästä perille.
Hopeinen naamio oli sulanut Killjoyn kasvoille hetkenä, jolloin hän viimein oli päättänyt matkansa. Harmaa hiiltynyt keho näytti hädin tuskin pysyvän kasassa. Vasen nilkka taittui väärään suuntaan jokaisella askeleella. Oikea käsi ei enää edes liikkunut. Vahkimaisen otuksen silmistä oikeanpuolimmainen oli jo miltei sulanut ulos kuopastaan. Mutta Killjoy ei välittänyt ikuisuuksien työstä. Hän oli saavuttanut päämääränsä. Kellokoneiston tuhannet ja taas tuhannet kullan väreissä hohtavat hammasrattaat viettelivät hänen aistejaan.
Killjoy seisoi ja odotti. Hänen odotukseensa vastattiin. Harmaan hahmon edessä raksuttaneet kaksi suurinta hammasratasta alkoivat väistymään sivummalle vinhan pyörimisensä ohessa. Sata metriä korkeiden rattaiden takaa alkoi Killjoyta lähestymään pieni piste. Piste liikkui nytkähdellen eteenpäin. Kellokoneiston hitaammat hammaspyörät määrittivät sen tahdin. Killjoy odotti. Hänellä ei ollut kiire.
Määrittelemätön aika kului. Piste oli kasvanut nyt jo erotettavaksi hahmoksi. Pitkää, mutta siroa hahmoa kannattelivat kymmenet tämän selkään upotetut nivelletyt metallisauvat, joiden toiset päät olivat kiinnitettyinä jossain kilometrien päässä kellokoneiston uumenissa. Sinihopeinen hahmo oli alasti, vailla minkäänlaista panssarointia tai vaatetusta. Muutama nytkähdys eteenpäin lisää ja Killjoy kykeni erottamaan koneiston asukin sirot ja lempeät naisen kasvot. Kasvot hymyilivät. Sirot kädet valmistautuivat ottamaan Killjoyn syleilyynsä.
Kädet laskeutuivat ja pettymys nousi naisen kasvoille. Nytkähtely loppui. Sauvojen varassa ilmassa lepäävä nainen lopetti lähestymisensä. Killjoyn katse oli maassa. Epämuodostuneet kasvot eivät suostuneet katsomaan naista silmiin. Ei, vaikka tuttu ääni aloitti puhuttelunsa.
”Sinun ei kuuluisi olla täällä. Etkö näe. Olet tullut liian aikaisin.” Nainen viittoili kohti universumin peittävää koneistoa selkänsä takaa. Killjoy ei liikahtanutkaan. Hänen katseensa pysyi edelleen maassa.
Nainen katsoi Killjoyta kummastuneena. Oranssina hehkuvat suuret silmät tuijottivat hetken Killjoyn kallistunutta päälakea. Sitten nainen hymhti ja pudisteli päätään. Sarja naksahduksia seurasi. Metallisauvat naisen selästä katkesivat ja hopeiset jalat koskettivat maata. Kellokoneiston väriset metalliset kannattimet syöksyivät kuin oman tahdon omaten peruuttaen takaisin koneiston uumeeniin, jättäen Killjoyn naisen kanssa kahden.
Muutama hiljainen askel. Hento käsi siveli Killjoyn karkeita kasvoja. Kaksi sormea harhaili miehen leualle ja nostivat tämän runnellun pään pystyyn. Katsekontakti. Nainen hymyili. ”Sinulla on vielä aikaa. Sinua tarvitaan vielä.”
Ilmeetön Killjoy yritti ymmärtää naisen sanoja. Kaikki oli kuitenkin edelleen tyhjää. Hento kosketus kuitenkin muistutti häntä jostain. Se tuntui aidolta. Aidommalta kuin tyhjyys hänen ympärillään. Kaksikko tuijotti toisiaan hetken täydellisessä hiljaisuudessa.
Hiljaisuudessa. Kellokoneisto oli pysähtynyt. Naisen silmät laajenivat kauhusta. Killjoy oli ymmällään… Hän oli ymmällään. Hän alkoi taas tuntea.
Nainen laski kätensä Killjoyn kasvoilta ja kääntyi katsomaan taakseen. Oli kuin koko universumi olisi lakannut käymästä. Hätä ja pelko valtasi hopeisen kehon. Nainen kääntyi kohti Killjoyta kyyneleet silmissään.
”Ei… Sinä et voi… Et nyt… Sinä et voi.”
Killjoy veti syvään henkeä. Viimein hän ymmärsi, ettei tiennyt missä oli. Viimein hän ymmärsi, ettei tuntenut hänen edessään panikoivaa naista. Tuttu kosketus. Vielä tutumpi ääni, mutta kasvot, joita hän ei tunnistanut. Nainen heittäytyi Killjoyn syleilyyn. Vasen käsi nousi sivelemään Killjoyn paljasta rintakehää. Mies kääni katseensa alas ja näki, kuinka käsi mustui ja kuoli hänen silmiensä edessä. Murenevat sormet yrittivät puristua nyrkkiin. Naisen kyyneleet valuivat vuolaana Killjoyn päälle. ”Minä… Minä en ymmärrä. Kuinka sinä voit tehdä tämän minulle… Kaiken tämän jälkeen Killjoy… KAIKEN TÄMÄN JÄLKEEN!”
Naisen huuto säväytti Killjoyn ottamaan yhden valtaisan askeleen taaksepäin. Musta hiiltynyt kädenjälki oli piirtynyt hänen rintakehäänsä sydämensä kohdalle. Nainen kirkui nyt suoraa huutoa. Se kaikui tyhjyydessä voimistuen sekunti sekunnilta. Killjoy nosti kädet korvilleen. Tila alkoi muuttua sietämättömäksi.
Ja silloin naisen käden kuolio alkoi leviämään. Se ryöpsähti valtaamaan koko tämän kehon. Sadat piikinterävät hampaat ryöpsähtivät naisen kallosta ja täyttivät tämän kasvot. Huutava olento yritti nostaa jäljelläolevan ehjän kätensä räjähtäneille kasvoilleen, mutta se mureni ilmaan puolimatkassa. Hirviömäiset kasvot kääntyivät kohti Killjoyta. Kasvojen kuolevaan massaan hiipuvat silmät katsoivat Killjoyta syyttävästi. ”ANNA SE MINULLE! ANNA SE MINULLLLEEEEEE!”
Purifierin huutavat kasvot paistoivat epätoivoa pahasti palaneen Killjoyn miltei haarniskattoman ruumiin yläpuolella. Rojun ja hakkeen alta paljastunut romuvapaa katto kallistui nyt silminnähden. Katkeilevien metallipalkkien ääni kaikui alemmista kerroksista. Mustan Pimeyden Metsästäjän irti palaneet raajat saivat kovaa vauhtia korvaajia mustasta ympäri Purifierin kehoa kuplivasta massasta.
”Minä tarvitsin sen elossa, Killjoy. Elossa… ELOSSA! KAIKKIEN NÄIDEN VUOSIEN JÄLKEEN SINÄ ET VOI LOPETTAA TÄTÄ NÄIN!”
Purifier kirskutti hampaitaan kivuliaasti yhteen. Hänen juuri muodostuva tuliterä oikea kätensä puristui välittömästi syntyessään nyrkkiin. Metsästäjä oli nyt teollisuusmahdin viimeinen eloonjäänyt. Asemalta paenneet selviytyjät olivat jo kaukana. Purifier lysähti maahan kuoleman keskellä. Ensimmäistä kertaa vuosisatoihin epätoivo valtasi tappajan sielun. Mitä nyt? Mitä seuraavaksi?
Metsästäjä kokosi ajatuksensa ja nousi pystyyn raskaasti huohottaen. Sen enempää miettimättä Purifier tarttui Killjoyn elottomaan ruumiiseen ja alkoi raahaamaan sitä halki katon. ”Vien sinut pois. Korjaan sinut. Sinä kyllä selviät tästä. Varmasti selviät. Se typerä Toa osaa parantaa. Ei hätää… Ei mitään hätää.”
Hyperventiloinnin valtaan ajautunut järkyttynyt metsästäjä asteli kohti katon reunaa, kuin valmiina hyppäämään. Soturi kääntyi vielä kerran tuijottamaan Killjoyn sieluttomia kasvoja. ”Minä keksin jotain. Meille ei käy mitään.”
”…ja sinä herraseni olet juuri niin pöpi, kuin kuvittelinkin.”
Purifier hätkähti. Paniikkinsa keskellä hän ei ollut kuullut mitään, mitä hänen ympärillään oli tapahtunut. Sotilaan vaisto aktivoitui tämän kallossa kuin kone. Suihkumoottorien jyly. Miksi hän ei ollut huomannut niitä?
Katon reunan takaa aivan Purifierin selän taakse oli kohonnut paksuun pitkään takkiin pukeutunut Vahki. Vihreäsilmäinen vanha sotakoira nousi hitaasti katon tasalle tuijottaen Purifieria tuimasti. Silmistä toinen oli pimeä. Vahkin käsissä lepäsi valtava kolmipiippuinen kivääri.
Pienen hetken Purifier luuli, että saapuja lensi. Sitten Vahkin jalat kuitenkin nousivat näkyviin ja valtaisa metallinen alusta nousi niiden mukana. Hetken tarkasteltuaan Purifier kuitenkin huomasi, ettei kyseessä ollut pelkkä alusta.
Nyt jo muutaman metrin metsästäjän yläpuolelle noussut vanha Metru Nuin alkuperää oleva valtaisa pommikone jylisi pilvenpiirtäjän yläpuolella. Koneen musta ja virtaviivainen olemus muistutti kuin valtavaa siivekästä liskoa. Lentokoneen kolme suurenmoista suihkumoottoria olivat käännettynä suoraan alaspäin mahdollistaakseen koneen levitointimaisen nousun rakennuksen tasalle.
Kone pysähtyi. Purifier otti muutaman askeleen taaksepäin kun kiväärillä varustettu Vahki loikkasi pommittajan päältä katolle. Kone kaksikon takana alkoi kääntymään hitaasti. Ovet sen sivussa liukuivat auki ja lisää vahkisotilaita paljastui sen takaa. Pieni armada aloitti loikkimisensa kohti kattoa. Pian yksisilmäisen Vahkin johtamana koko yhdentoista Vahkin tiimi koneen pilottia lukuun ottamatta seisoi katon reunalla aseet tanassa, Purifier tähtäimessään.
Metsästäjän koura puristi edelleen Killjoyn kättä omassaan. Kenraalin ruumis oli nyt jäänyt Purifierin ja laskeutuneiden Vahkien väliin. ”Luutnantti Cody. Edelliskerrasta on aikaa.”
Silmäpuoli, selkeästi muita suurikokoisempi Vahki astui askeleen eteenpäin valtava kivääri uhkaavasti koholla. ”Komentaja nykyään. En odottanut löytäväsi sinun rumaa pärstääsi täältä. Kuulin, että reissusi kotikonnuillamme oli loppunut ikävästi. Minua melkein harmitti, että en ehtinyt käymään itse tapaamassa sinua.”
”Yhtä nenäkäs kuten aina… Komentaja. On sääli, että valitsit puolesi väärin. Koville sanoillesi olisi ollut käyttöä vielä taannoin.”
”Toisin kuin sinä, minä valitsin oikein. Mutta Lätinät sikseen, lälläri. Luovuta kenraali meille tai uppoava laivasi saa vähän vauhtia vajoamiseensa.”
Purifierin kidasta pääsi ilmoille eläinmäinen sähähdys ja tämä riuhtaisi vihaisesti Killjoyn ruumista lähemmäksi itseään. Cody pyöritteli ainoaa silmäänsä pöyristyneenä. ”Voi hyvää päivää tämän kanssa nyt… Chead. Voisitko ystävällisesti?”
Cheadiksi kutsuttu punainen Vahki nyökkäsi ja astui eteenpäin. Kivääri Codyn kädessä laukesi valtaisan pamauksen saattelemana. Oranssi energiavana ryöpsähti esiin jokaisesta kolmesta piipusta. Vanat iskivät silmänräpäyksessä suoraan Purifierin pahaa-aavistamattomaan rintakehään ja sinkosi tämän valtaisan ilmalennon saattelemana aivan katon toiseen päätyyn. Kuin synkronoidusti, tasan samaan aikaan Codyn laukauksen kanssa Cheadin ranteeseen upotettu luukku aukesi ja sieltä singahti ulos neljä pienen pientä mustaa kiekkoa, jotka sinkoutuivat ilmalennon tehneen Purifierin perään.
Pimeyden Metsästäjä ei jäänyt ihmettelemään tilannetta, vaan kampesi itsensä salamannopeasti pystyyn, valmiina vastaiskuun. Aivan näkökenttänsä reunalla Purifier kuitenkin huomasi häntä kohti sinkoutuneet kiekot. Ne asettuivat nätisti maahan, muodostaen nelikulmion, jonka sisälle Purifier jäi. Iskuaan valmisteleva Purifier tärähti suoraan kiekkojen luomaan oranssiin valosta koostuvaan häkkiin.
Karjuva Purifier oli raivoissaan. Salamannopeat nyrkit takoivat Metsästäjän ympärille kuin tyhjästä ilmestynyttä kiinteän valon häkkiä, mutta tuloksetta. Katon toisella puolella päätään pudisteleva Cody oli jo valmiina kääntämään selkänsä teljetylle raivohullulle. Killjoyta raahattiin jo neljän Vahkin voimin pommikoneeseen.
”Muistatko tämän pikku lelun. Sinä autoit meitä luomaan sen. Vuosia sitten. Muistatko?”
Metelin ja koko katon leveyden yli huutavan Codyn sanat eivät vaikuttaneet Purifieriin. Nyrkit takoivat edelleen. Koko katto vapisi raivotautisen hirmun jytinän voimasta. Rakennuksen ylimmät kerrokset olivat jo kallellaan. Pienemmät esineet ja metallinpalaset kierivät hitaasti kohti Purifierin päätyä.
”Saat upota laivasi mukana kitapelle. Nauti kyydistä.”
Kaikki Vahkit johtajaansa lukuun ottamatta seisoivat jo lähtövalmiissa lentokoneessa. Chead otti vastaan ensin Codyn kiväärin ja auttoi sitten vielä komentajansa koneen kyytiin. Räjähdykset vavisuttivat pilvenpiirtäjää. Se sortuisi hetkenä minä hyvänsä.
Liukuva ovi sulkeutui Codyn selän takaa. Pommikoneen ruuman perälle raahattua Killjoyn ruumista sidottiin paikalleen. Cody tarttui jo ruuman katon tankoihin, valmistautuen alueelta poistumiseen.
”Pilotti. Vauhditapa hieman tuon jätin kärsimyksiä. Raivataan horisontille takaisin se, mikä sille kuuluu.”
Codyn käsky sai myöntävän vastauksen ja pilottikypärään varustettu Vahki napsautti muutamaa nappia kojelaudallaan. Kaksi raskasta sarjatulitykkiä liukui ulos koneen takaosasta ja niin tehdessään ne myös kääntyivät osoittamaan suoraan taaksepäin kohti palavaa pilvenpiirtäjää ja sen katolla leimuavaa oranssia häkkiä. Tykit hakivat asemansa ja aloittivat tulituksensa. Muutama sekunti tykkien pauketta strategisiin kohtiin piirtäjän puolivälissä tekivät tarvitun työn. Räjähdysten sarja lähti kohoamaan kohti Metsästäjien tukikohdan yläosaa ja sen katolle vangittua Purifieria.
Punainen kajo leimusi pommikoneen pienistä ikkunoista ruumaan sisälle. VL-624:n kuolonkorahdukset kaikuivat valtaisana jylynä Vahkien kuulosensoreissa etelän viimeisen mahdin valuessa hitaasti mereen. Paineaalto vavisutti nyt jo pohjoista kohti kiitävää pommikonetta. Cody tuijotti ikkunastaan niin kauan, kunnes räjähdyspaikka oli enää vienoa punaista kajoa horisontissa. Sininen Vahki, kivääri edelleen kourassaan asteli Codyn taakse varovaisesti.
”Herra komentaja… Mitä seuraavaksi?”
Cody piti ainoan silmänsä edelleen pienessä pyöreässä ikkunassa, mutta pienen hiljaisuuden jälkeen suostui kuitenkin vastaamaan.
”Emme voi enää palata Xialle. Puoli valtakuntaa etsii meitä muutenkin tämän koneen ryöstöstä. Tarvitsemme paikan, jossa saamme takaisin puhdin kenraaliin. Hänen tilansa on edelleen vakaa, eikö vain?”
Toinen sininen Vahki oli koko tapahtumasarjan ajan vahtinut Killjoyn ruumista polvillaan ruuman lattialla. Vahki käänsi katseensa kohti Codya itsevarmasti. ”Pulssi on heikko, mutta se tuntuu. Omin avuin hän ei tästä kyllä tokene.”
Cody nyökkäsi hiljaa, suoristi selkänsä ja käänsi katseensa nyt ruumassa hänen toimiaan seuraaviin sotilaisiinsa. ”Vaivuttakaa hänet koomaan. Pitäkää kurssi kohti pohjoista. On vain yksi paikka, jossa on tarvittavat laitteet hänen elvyttämiseensä… Me menemme Kotiin.”
Epäuskoisia katseita jaettiin ympäri ruuman. Chead astui taas vuorostaan eteenpäin, puhutellakseen komentajaansa.
”Mutta herra komentaja… Kotia ei ole. Miten voimme mennä paikkaan jota ei ole?”
Vieno hymynkare nousi Codyn mekaanisille kasvoille. Yksinäinen kipinä hypähteli komentajan sammuneessa silmässä. ”Jos uskomuksenne on tuo, niin miehet… teitä odottaa uranne isoin yllätys.
VL-624:n rauniot eteläisessä meressä
Suurin osa kellumiseen kykenevästä hakkeesta liekehti yhä. Keskeltä hajonnut pilvenpiirtäjä oli luhistunut käytännössä kokonaan. Vain muutamaa metriä korkeat rauniot olivat liekkimeren mukana muistuttamassa siitä, mitä paikalla vielä muutama tunti sitten kohosi.
Liekkimeri vedessä. Kuin tyhjästä, veden yläpuolelle alkoi kasaantumaan partikkeleita. Musta nyrkki alkoi muotoutumaan ilmaan. Vedestä hitaasti nouseva kuollut ranne kohtasi nyrkin ja sulautui uuteen muodostujaan kiinni.
Pirun nyrkki.