Bio-Klaani Oli aurinkoinen syysaamu. Talojen savupiipuista nouseva savu ja vesihöyry näkyivät auringon paistetta vasten. Yöllä ruohikkoon jäätynyt kuura suli aamuaurinkojen yhteissäteiden voimasta. Renkaat kolisivat ja ritisivät kivettyä tienpintaa vasten, kun voimakkaat ja kynnelliset käsiparit lykkivät niitä. Oli vielä varhainen aamu, jolloin korttelin asukkaat olivat joko lähteneet töihin tai nukkuivat vielä. Tie oli kuitenkin tyhjä, kun … Jatka lukemista Juuriadminin mahtikäsky
Avainsana-arkisto: Visokki
Minun pikku loiseni
https://meri.klaanon.fi/manfred/Minun+pikku+loiseni/02+%C2%BBMit%C3%A4+helvetti%C3%A4+min%C3%A4+olen+tekem%C3%A4ss%C3%A4%C2%BB.mp3 ”Mitä helvettiä minä olen tekemässä?” Suga kysyi itseltään. Hän tarkasteli Bio-Klaanin muurien sisällä levittäytyvää kaupunkia erään korkean rakennuksen huipulta. Se olisi ollut mitä mainioin sijainti tarkka-ampujalle, paitsi, että se oli aivan kamala sijainti tarkka-ampujalle, sillä se oli todella avoin. Missään ei ollut mitään suojaa. Mutta hyvä näköala sieltä oli. Kaikki monikulttuurisen sekasikiökaupungin rakennelmat yrittivät … Jatka lukemista Minun pikku loiseni
Kyttäjuttu
1 Lumiukko pälyili ympärilleen. Same oli tuonut hänet hieman ahtaaseen, ankean väriseen huoneeseen. Snowien takana ja edessä olevista seinistä pullisti pari panssariovia, jotka ilmeisesti lukittiin ulkopuolelta. Huone oli kirkkaasti valaistu. Katosta roikkui tehokas loisteputkilamppu, mutta pöytälampun ärhäkkä valokeila osoitti toistaiseksi huonetta halkovan pöydän metallista pintaa. Snowie toivoi silmiensä puolesta, että kaikista kuluneimpiin kuulustelukikkoihin ei mentäisi. … Jatka lukemista Kyttäjuttu
Diplomatian öljytyt rattaat
Bio-Klaani, Keskisuuren kasteen sisäpiha https://meri.klaanon.fi/manfred/Diplomatian+%C3%B6ljytyt+rattaat/09+Athistit+saapuvat.mp3 Syksyisen sisäpihan punakeltaoranssi värimaailma ja nurmilla tuijottavat klaanilaiset toivottivat portista saapuneet matkalaiset tervetulleiksi. Useampi kymmenkunta kaapuihin verhoutuneita athilaisia soturimunkkeja marssi kulkueena pieniä sorapolkuja pitkin. Kaapuja oli tummansinisiä, kirkkaan valkoisia ja haalean ruskeita, mutta kärjessä marssi kolme soturimunkkia erityisen mustissa, mutta punaisin rukoustekstein kirjailluissa kaavuissa. Riisihattua päässään kantava ta-matoran käveli vasemmalla … Jatka lukemista Diplomatian öljytyt rattaat
Hetelmasalaatti
Bio-klaani, Visokin huone Visokki oli mennyt omaan huoneeseensa mietiskelemään pitkästä aikaa. Visorakin ”luolassa” oli kyllä valot, mutta niitä ei juuri käytetty koskaan, sillä mihin visorak nyt valoja tarvitsisi. Jos huoneessa olisi ylipäätään nähnyt, huomaisi heti huoneen keskellä olevan pitkulaisen vaalean sohvan. Yhdessä nurkassa oli kasa säkkituoleja, seinustalla taas visorakkokoinen työpöytä. Huoneen monissa kirjahyllyissä lojui paljon … Jatka lukemista Hetelmasalaatti
24: Yli merten ja halki historian
Saari Valonpilke historian alkuhämärissä Pitkä kesä oli muuttumassa syksyksi, mutta sitä ei syvältä maan povesta havainnut. Vähäinen auringonvalo valaisi vain luolan suuaukon eikä lämmittänyt kammiota sen enempää kuin talven kylmyydessäkään. Katosta stalaktiittien välistä roikkuvat valokivet valaisivat luolan perällä innokkaana työskentelevän onu-matoranin työtä. Työtä oli jatkunut jo tuntikausia. Pienellä hakuntapaisella seinää koputteleva huna-kasvoinen onu-matoran oli innoissaan. … Jatka lukemista 24: Yli merten ja halki historian
Paralyysi
Bio-Klaani, sairasosasto ”Hei. En tiedä, kuuletko minua. En välitä.” Raskaat verhot estivät vähäisenkin valon pääsyn huoneistoon. Hämyisässä sairaalaympäristössä valkoinen ja musta sekoittuivat harmonisesti. Harmaata ei ollut. Oli vain mustia siluetteja, jotka liikkuivat valkoisuudessa. Aivan ikkunaa vasten nojasi tuoli, jolla istui sotilaallinen hahmo. Metrin päässä hahmosta löytyi peti, jolla makasi huoneen ainoa potilas. Tämä nukkui rauhallista … Jatka lukemista Paralyysi
Paralyysi (Forum Edit)
KlaaniSairasosasto ”Hei. En tiedä, kuuletko minua. En välitä.” Raskaat verhot estivät vähäisenkin valon pääsyn huoneistoon. Hämyisässä sairaalaympäristössä valkoinen ja musta sekoittuivat harmonisesti. Harmaata ei ollut. Oli vain mustia siluetteja, jotka liikkuivat valkoisuudessa.Aivan ikkunaa vasten nojasi tuoli, jolla istui sotilaallinen hahmo. Metrin päässä hahmosta löytyi peti, jolla makasi huoneen ainoa potilas. Tämä nukkui rauhallista unta. ”Ne … Jatka lukemista Paralyysi (Forum Edit)