Onu-Metru Järkevien mielestä iltapäivä Kolmetoista tuntia ennen sarastusta Ääni oli kuiskinut hänen unissaan. Se oli ollut miellyttävä, pehmeä ääni. Ei mikään, mitä hän olisi koskaan tietoisesti kuullut, mutta ääni, joka sai hänelle turvallisen olon. Ääni, jota kuunnellessaan hän tunsi olonsa paremmaksi. Seuraava ääni ei ollut sellainen. Brrz. Brrrz. Kaksi vaaleanpunaista viirua havahtuivat lamppuina musteenhajuiseen hämyyn. … Jatka lukemista Aavekaupungin haaveet →