Bio-Klaani, ulkopiha Oli aikainen aamu. Kukaan ei ollut nukkunut.Tawa ja Guardian tarkkailivat Klaanin linnoituksen tämänhetkisiä korjausoperaatioita. Välillä Kupen johtama ensiapuryhmittymä kantoi ulos ruumiita. Osa ruumiista liikkui, mutta välillä melankolisesti liikkuvien hoitaja-Matoranien kantamien hahmojen sydänvalot olivat mustia.Guardian ja Tawa eivät puhuneet keskenään. He katselivat linnoitusta, joka oli kärsinyt hyökkäyksessä. ”19 kuollutta”, Guardian sanoi hiljaa. ”Älä”, Tawa … Jatka lukemista Kauhujen aamu
Avainsana-arkisto: Verstas
Kerosiinipelle
Musiikki. Verstas Dox kulki pimeässä käytävässä öljylamppunsa kanssa. Hän oli syvemmällä Verstaassa kuin oli koskaan ennen ollut. Ilma oli täällä tunkkaisempaa ja paksumpaa. Katosta tipahteli vesipisaroita. Aavemaista kolinaa kuului kaukaisuudesta. Hän kääntyi toiselle käytävälle. Kylmä ilmavirta puhalsi häntä kasvoihin. Tuolla suunnassa oli siis jotain. Kenties aarteita?Hän asteli eteenpäin, varovaisesti, askel kerrallaan. Hänestä tuntui jatkuvasti siltä … Jatka lukemista Kerosiinipelle
Kerosiinipelle
Verstas ”Tulkoon valo”, sanoi Valvoja. Verstaan ovi aukesi päästäen valon tulvahtamaan sisään. Oviaukossa seisoi hyvin hämmentyneen näköinen otus, joka pyyhälsi sisään kuin koira pakkasesta. Ovi sulkeutui sen perässä, ja valonpuute palasi. Otus läähätti. Valvoja tuhahti tympääntyneenä ja sammutti pienet, välkkyvät valonsa.Dox huoahti helpotuksesta. Hän sytytti öljylamppunsa, ja tarkisti ettei huoneessa ollut hänen ja Valvojan lisäksi … Jatka lukemista Kerosiinipelle
Kerosiinipelle
Klaanin linnake monen monituisia vuosia sitten Oli synkkä ja myrskyinen yö. Hupulla ja kaavulla sateelta suojautunut hahmo asteli mutaista tietä kohti Bio-Klaanin linnoitusta, josta oli kuullut eräältä Umbra-nimiseltä matkalaiselta. Linnake ja sen ympäristön sivurakennukset seisoivat jylhinä rannan yllä. Rannan, jolle hahmo oli saapunut soutuveneellään. Mukanaan hänellä oli vain reppu sekä mystinen, tumma säkki. Hahmo oli … Jatka lukemista Kerosiinipelle
Kepen koodikieli
Verstas Verstaan läpäisemätön teräsovi aukeni taas, ja kaksi hahmoa astui pimeyteen. Toinen heistä oli ympärilleen pälyilevä, sininen otus kuin vanhasta tieteiselokuvasta, toinen taas valkovihreä toa. Toa heilautti kättään hohtavan levyn edessä. Eteishuoneen kattoon syttyi valo. Valo, joka ei ollut ollut päällä viikkoihin. Toa katseli ympärilleen, tunnistaen tutun tilan. Tila ei kuitenkaan ollut aivan siinä kunnossa … Jatka lukemista Kepen koodikieli
Hattujahti
Kunhan potkin tätä hereille. Sait muuten tehtyä Tawasta hienon pirttihirmun, Manu. Verstas Verstaan hämärässä Dox tutkiskeli kankaista, punaista esinettä. Se oli kopan mallinen, ja sitä reunusti leveä lieri. Kokonaisuutta täydensi hienosti aseteltu sulka.Hän säpsähti. Jokin liikkui varjoissa. Hän laski esineen maahan muiden viereen, ja kaivoi soihtunsa esiin. Hän sytytti sen tulitikuilla, ja valaisi pimeyttä. Ei … Jatka lukemista Hattujahti
Minä olen enemmän kuin minä
Sumun keskellä veneessä ”Niin”, varjo jatkoi. ”Teidän – ei pidä tästä kulkeman.””Mutta sinulla ei ole mitään konkreettista syytä estää meitä”, Snowman intti. Snowman oli kerännyt rohkeutensa ja kävi kiivasta väittelyä saaristoa riivaavan henkiolennon kanssa. Kepe huomasi varjon alkavan pikkuhiljaa kalveta. Se ei enää ollut pimeydenmusta, vaan hämäränharmaa, mutta ei vielä kuitenkaan yhtä valkoinen kuin tämän … Jatka lukemista Minä olen enemmän kuin minä
Aave
Ties kuinka monenteen kertaan korjatussa veneessä keskellä merta ties kuinka monetta kertaa, matkalla kohti alati lähenevää määränpäätä. Kun veneen pohjaan ilmestynyt, Nazorakien luotaimen spontaanin itseräjäytyksen tuottama reikä oli korjattu, matka jatkui taas. Ilma alkoi selvästi kylmetä, ja se tuntui jopa jään toasta ja lumesta koostuvasta samanlaisesta epäluonnollisen kalsealta. Kumpikin heistä tiesi matkan pikku hiljaa lähenevän … Jatka lukemista Aave