Avainsana-arkisto: Verstas

Emme tiedä tarpeeksi

Varasto, Bio-Klaani Guardian, Visokki ja Manu olivat etsineet kahviota paremman paikan yksityiselle keskustelulle, sillä kahvioon oli alkanut valua porukkaa. Lähin äänitiivis, mutta ahdas, varastohuone sai kelvata paremman puutteessa. Guardian nojasi paremman istuimen puutteessa huoneen keskellä olevaan työpöytään. Lattiaa tiiraillen skakdi pureskeli vielä tarinaa, jonka Visokki oli hänelle syöttänyt. Se, minkä olisi pitänyt vastata skakdin kaikkiin … Jatka lukemista Emme tiedä tarpeeksi →

Makuta Nui ja Visokki

Klaanin käytävä Visokki oli jättänyt Tawan hyvillä mielin osaavien klaanilaisten käsiin sairastuvalle ja kipitti nyt Klaanin käytäviä.”En ihmettelisi, jos ei edes tuo saa häntä lomailemaan edes vähäksi aikaa…”Visorakia suoraan sanoen säälitti hänen hyvä ystävänsä Tawa, sillä mokoma oli päästänyt itsensä tuollaiseen kuntoon, mutta olisihan se pitänyt arvata. Vaikka Tawa olikin paljon muuttunut luonteeltaan aikojen saatossa, … Jatka lukemista Makuta Nui ja Visokki →

Profeetan polut: Profeetta

Tie Nui-Korosta länteen, Bio-Klaanin saari Kepe ja Snowie astelivat hiekkaista tietä verkkaiseen tahtiin halki niityn. Nui-Koro jäi heidän taakseen. Nui-Koro, kaupunki jossa heidän seikkailuaan ei pitkään aikaan unohdettaisi. ”Kuulepa, Snowie”, Kepe aloitti.”Hmm?” Snowie vastasi.”Kaiva se kartta esiin.””Mikä kartta?””Saaren kartta. Meidän täytyy katsoa tarkistaa minne olemme menossa.””Minne me olemme menossa?””Ehm…odotas. Aivoni ovat kuin paksun puuron peitossa. … Jatka lukemista Profeetan polut: Profeetta →

Hildemar 25,5: Makuta Nuin elämä ja teot

Bio-Klaani Makuta Nui saapui Klaanin porteille muutama kirja kainalossaan. Portilla jököttävät vartijat katsoivat makutaa jurosti ja vilkuilivat tämän kirjoja. Manu katsoi takaisin, suoraan toisen Toan silmiin, mikä sai tämän punastumaan hieman.”Oliko minulle postia?” Manu sanoi äänellä, jollaisella normaalisti olisi yritetty iskeä tyttö. Toa pudisti päätään hämmentyneenä.”Entä kaipasiko kukaan minua?”Jälleen päänpudistusta.”Entä onko Kepe kotona?”Kysymys hämmensi molemmat, … Jatka lukemista Hildemar 25,5: Makuta Nuin elämä ja teot →

Profeetan polku: Nimdan kaupunki + Komisario Harkelin viikset

Nimdan kaupunki Dox ja Tarkk’ampuja kiiruhtivat valtavan akveduktin juurella kohti sivualuetta, jossa heidän oli määrä auttaa kolmea mottiin jäänyttä liittolaista. Parhaansa mukaan he välttelivät aluetta hallussaan pitäviä sotilaita. Taistelu jylysi heidän ympärillään; Ristiretkeläisistä suurin, punainen, nelijalkainen jättiläinen, tulitti murskaavaa tykistötulta kaupungin ylle muutaman korttelin päässä. Pienemmät ristiretkeläiset raivasivat katuja yksi toisensa jälkeen Nimdan riivaamista mustahaarniskaisista … Jatka lukemista Profeetan polku: Nimdan kaupunki + Komisario Harkelin viikset →

Hildemar 20: Hän ei ollut taistelija

BKS Hildemar Bloszar oli päättänyt mennä vähän etäämmäksi toisista. Hän oli löytänyt pienehkön hytin, jossa oli kaikenlaisia osia. Bloz piti siitä. Mieleen tuli Verstas, mutta täällä enimmäkseen säilytettiin tavaroita. Tulen Toa otti Zamor-plasmakanuunansa esiin ja huomasi sen olevan rikkoutunut. Nyt hänlelä oli aikaa korjata se tai käyttää sen osia ja rakentaa uusi ase. Kivinuijakaan ei … Jatka lukemista Hildemar 20: Hän ei ollut taistelija →

Kepe muistelee Feterrojen sisälmyksiä, Dox eksyy Verstaassa

Nui-Koro Kepen mieleen muistui asia. Asia, jonka kun hän muisti kokonaisuudessaan iskeytyi hänen mieleensä kuin vasara. Kuin hyvin nopeasti lyövä vasara, jonka tuottama kipu tuntuu pitkään. Tämä vasara löi tavallista lujempaa.Hän oli lähes unohtanut sen jo. Miten hän oli voinut? Miten sellaisen saattoi unohtaa? Ei olisi pitänyt voida. Ja miksi hän muisti sen taas nyt, … Jatka lukemista Kepe muistelee Feterrojen sisälmyksiä, Dox eksyy Verstaassa →

Profeetan polku: Piilukkopistoolin klaksahdus

Majatalo ja myöhäisillan eläväiset kadut, Nui-Koro Kepe nappasi penkintä hankkimansa repun ja syöksyi lämpimästä majatalon salista illan viileään hämärään. Molemmat miljööt olisivat olleet oikein miellyttäviä, ellei hän juuri olisi nähnyt ikkunasta mustiin pukeutuneita, hyvin salamurhaavaisen näköisiä hahmoja hiipivän kohti katedraadia. Katedraalia, jossa ei tiettävästi ollut muita kuin Snowie ja ehkä jokunen rukoileva paikallinen. Ensinmainittu oli … Jatka lukemista Profeetan polku: Piilukkopistoolin klaksahdus →