Avainsana-arkisto: Suga

Tervetuloa Koneeseen — Jälkinäytös

Visokki raotti hitaasti silmiään sallien hämäryyden varjon sulaa pois näkökenttänsä edestä. Toisiinsa limittyvät unikuvat kaikilta todellisuuden tasoilta – koneiston jyske, Bio-Klaani, väritön hiekka-aavikko, Rakentaja, Tawa, Avde – päättivät villin tanssinsa hänen tajunnassaan ja antoivat myöten silmiin virtaavan valon tulvalle. Hetken oli häikäisevän kirkasta, sitten Visokki tottui jälleen näkemiseen. Hän ei ollut enää Admin-tornin taukohuoneessa. Visorak … Jatka lukemista Tervetuloa Koneeseen — Jälkinäytös

Pidit pimeän poissa

Bio-Klaani Oli hautajaispäivä. Ei, sana ”hautajaiset” ei ollut paras sana kuvaamaan tilaisuutta. Ruumista ei ollut. Umbra ja hänen muistonsa haudattaisiin pian Bio-Klaanin hautausmaalle muiden sodassa kuolleiden joukkoon. Adminit ja moderaattorit olivat kerääntyneet monien kadonneelle läheisten kanssa yhteen jättämään jäähyväiset valon toalle. Matoran-Umbra oli sinänsä mielenkiintoisessa tilanteessa, että hänen tämän maailman vastineensa oli kuollut – hänen … Jatka lukemista Pidit pimeän poissa

Kaksityisetsivä

Bio-Klaani Syyspäivä oli hyytävän kylmä. Joidenkin mukaan suorastaan ”helvetin kylmä”. Moni piti kiinni kovasanaisesta lausunnostaan luut jäädyttävän syystuulen keskellä. Mutta vain muutamat sen kulkijat pystyivät todella väittämään kulkeneensa sen läpi. Helvetin läpi. Ei kylmyyden. Keskiuuden Kievarin tummia lattioita narisuttavat hopeiset askeleet ottivat tiskiltä suunnan kohti nurkkapöytää ja sen seiniä myötäileviä istuimia. Haukasvoinen raudan toa kantoi … Jatka lukemista Kaksityisetsivä

Sota on hornaa

Snowman kiipesi kierreportaita Telakan ilmanlaivanvarustamo-pajakompleksin pohjoisosasta törröttävän tornin huipulla sijaitsevaa strategiahuonetta kohti. Ystävällinen ja puolituttu mekaanikkomatoran oli neuvonut paikan päämiehen löytyvän tällä hetkellä juurikin sieltä; Keltaisen miehen toimistosta ja lempipajoista lumiukko oli saanut käydä etsimässä turhaan. Snowie kantoi molemmissa lumikourissaan isoa inkivääriolutkolpakkoa. Olihan sitä pakko nauttia niin kauan kun sitä oli vielä kaupoissa. Tulijuurikupin tekemisestä … Jatka lukemista Sota on hornaa

Tulinoidan oppipojat

Aikana ennen aikaa ennen aikaa Matoralainen kansa oli kerääntynyt todistamaan ihmettä. Ihmeen loihtisi esiin noita. Noita seisoi kivikirkon portailla kansan edessä. Suuren dyynimuurin lailla po-matoralainen kansa ympäröi tulinoitaa, tulinoidan oppipoikaa ja ennen kaikkea tulinoidan ihmettä. Portaikon juurella oli pieni järvi, jonka muoto oli levinnyt täydellisen, virheettömän pyöreäksi. Noidan suuri taikarinki oli kuin vettä, mutta mustaa … Jatka lukemista Tulinoidan oppipojat

Satuhetki

Moderaattorien taukohuone Kahvipannu porisi. Kaksi pitkää hahmoa ryysti vuorotellen kupposiaan. Paperi kahisi, kun skakdi käänteli sylissään olevan lehtisen sivuja. Aina välillä Bladiksen kasvoille nousi tämän naamaa leveämpi virne. ”Ha ha! Miten tuolla edes ammutaan?” Vaikka parin vuosikymmenen takainen Xian tehtaiden asekuvasto oli jo kärsinyt ja sen värit auringon syömiä, skakdille siitä oli loputtomasti iloa. Paaco … Jatka lukemista Satuhetki

Juuriadminin mahtikäsky

Bio-Klaani Oli aurinkoinen syysaamu. Talojen savupiipuista nouseva savu ja vesihöyry näkyivät auringon paistetta vasten. Yöllä ruohikkoon jäätynyt kuura suli aamuaurinkojen yhteissäteiden voimasta. Renkaat kolisivat ja ritisivät kivettyä tienpintaa vasten, kun voimakkaat ja kynnelliset käsiparit lykkivät niitä. Oli vielä varhainen aamu, jolloin korttelin asukkaat olivat joko lähteneet töihin tai nukkuivat vielä. Tie oli kuitenkin tyhjä, kun … Jatka lukemista Juuriadminin mahtikäsky

Minun pikku loiseni

https://meri.klaanon.fi/manfred/Minun+pikku+loiseni/02+%C2%BBMit%C3%A4+helvetti%C3%A4+min%C3%A4+olen+tekem%C3%A4ss%C3%A4%C2%BB.mp3 ”Mitä helvettiä minä olen tekemässä?” Suga kysyi itseltään. Hän tarkasteli Bio-Klaanin muurien sisällä levittäytyvää kaupunkia erään korkean rakennuksen huipulta. Se olisi ollut mitä mainioin sijainti tarkka-ampujalle, paitsi, että se oli aivan kamala sijainti tarkka-ampujalle, sillä se oli todella avoin. Missään ei ollut mitään suojaa. Mutta hyvä näköala sieltä oli. Kaikki monikulttuurisen sekasikiökaupungin rakennelmat yrittivät … Jatka lukemista Minun pikku loiseni