Kani kömpi ylös ja huomasi tärisevänsä innosta. Aarre! Siellä oli aarre! Nyt teki mieli lausua kunnon runo. Jänö tunsi monta runoa, vaikka suurinta osaa saattoikin haukkua hirveäksi. Kritiikistä ei vemmelsääri kuitenkaan välittänyt varsinkaan keskellä autiota metsää, joten se rykäisi äänekkäästi ja jatkoi luistelua lausuen valitsemansa värssyn olemattomalle yleisölle. olipa keran kani jolla oli arrteet kunes … Jatka lukemista Punasiirtymä: Norea →