Taivaan enkelten julman sielun lailla Nuori poika, jäät legendana soimaan Kauan on tuudittanut rakkauteni kehto uneen sinua, jota ainoastaan unihin kutsutaan, kun uuden aamun näät nousevan Loiston tuo yötaivas suo ja kasvoihin hauraisiin hohdon se luo Kunpa ajan kulun saisin pysähtymään Mitä sen eteen en tekiskään Jos tiedät syyn meille, jos löydät kohtaamisellemme tarkoituksen Silloinhan … Jatka lukemista Anvehdun evankeliumi
Avainsana-arkisto: Punainen mies
Hengen Avdentti
Edellisenä keväänä Le-matoran asteli pitkin oransseista kivistä ladottua kujaa. Hän kantoi yhdella olalla reppua ja hyräili nykivää sävelmää. Hiekanvärisestä kivestä rakennetut talot seisoivat vieri vieressä kujan kummallakin reunalla. Rakennuksien päällä oli terasseja, joihin avautui ovia ylemmistä kerroksista. Kulkija heilautti kättään toiselle matoralaiselle, joka kasteli terassiviljelmiä lommoisella peltikannulla. Kulkija kääntyi risteyksestä ja saapui pienelle aukiolle, jonka … Jatka lukemista Hengen Avdentti
Kunnian Avdentti
”Lutun yö, Annonan aatto, gukko kolmasti orrelta putoo.” Legendat puhuvat Valotusta, joka raottaa Varjon ja Valheen verhoa ja paljastaa Totuuden maailmasta. Valottu kantaa kultaista Valon Kanohi-naamiota. Naamiota, joka säteilee empatiaa ja myötätuntoa. Hän on Aurinkojen valtias. Hänet täytyy löytää. Hänellä on airut, joka levittää sanaa Valotun saapumisesta. Kultaisen soturin kultainen sanansaattaja. Kaikki valon toat pyrkivät … Jatka lukemista Kunnian Avdentti
Nöyrtymisen Avdentti
Metru Nui Po-Metrun kaduilla vallitsi rauha. Oli yö ja satoi rautaa. Kukaan vähäisistä ulkonaliikkujista ei huomannut, kuinka tornin ylimmässä kerroksessa syttyi valo. Torni seisoi rauhallisella alueella, jossa sitä ympäröivät kiltojen ja yritysten matalat toimistorakennukset ja hiljainen pienteollisuusalue. Rakennuskanta ei ollut erityisen uutta eikä vanhaa, ei erityisen kallista eikä halpaa. Se oli tavanomaista. Yhteydet kohti keskustaa … Jatka lukemista Nöyrtymisen Avdentti
Jäähyväiset
Bio-Klaanin linna Solki napsahti kiinni, ja Kelvin heilautti repun selkäänsä. Hän sääti vielä remmien kireyttä, varmisti tarvikevyönsä ja kietoi valkoisen viittansa ylleen. Lopuksi hän veti hupun peittämään volitakiaan. ”Taidan olla valmis”, hän totesi ovenkarmiin nojaavalle toalle. Matoro nyökkäsi. ”Muistitko pakata Manun?” Matoro virnisti. ”Samperin tyhmä kysymys”, Manu tuhahti takaisin. ”No, luulisi, että tuo yksi osaisi … Jatka lukemista Jäähyväiset
Kuulapsi III
Vain hetki ennen päivänsarastusta Joki oli muuttunut mereksi. Kulkija asteli viileällä, kostealla hiekalla ja ihasteli horisonttia. Pimeys väistyi, ja kun punainen nousi meren ja taivaan rajalta kuin nousevana roihuna, katosi nousevan aamun valon alle sekunti sekunnilta tähtiä. Kulkija henkäisi meri-ilmaa ja otti askeleen eteenpäin. Pieni perhe rapuja kipitti hänen jalkojensa alta pois pitkin santaa jättäen … Jatka lukemista Kuulapsi III
Kuulapsi II
Tunti ennen sarastusta Kulkijan matka kohti kaupunkia merenrannalla oli jatkunut hiljainen askel askeleelta. Yö oli pimeimmillään, vaikka auringot olivat jo matkalla. Joen liplatus vangitsi kulkijan kuuloaistin. Oli kuin joen pinta olisi kuiskaillut hänelle tulevasta. Aivan kuin tähdet olivat kertoneet tarinaa sarastuksesta ja siitä, milloin se olisi todella edessä, kuiskaili myös joki. Aina siitä ei saanut … Jatka lukemista Kuulapsi II
Kuulapsi I
Neljä tuntia ennen sarastusta Kuunsirpit langettivat valoaan öisten niittyjen ylle. Kauempana taivaallisten viirujen valo hajosi kirkkaan valkeaksi väreilyksi sinertävän joen virtauksen heijastuksessa. Syksyinen yö oli lämpimämpi kuin moni yö viikkokausiin. Joen matalikossa loikki litsahdellen sammakkoja ja ruutanat pujahtelivat sen pohjassa pelkkinä tummina varjoina. Tuo joki kulki pitkän matkan jostain pohjoisesta, sotaisampien peltojen takaa. Yön kulkija … Jatka lukemista Kuulapsi I