Gekko oli turhautunut, hän tiesi, että tuolla jossain tarvittaisiin kipeästi osaavaa ja voimakasta toaa, mutta ei, hän ei voinut kuin istua paikallaan kahviossa kaiket päivät tekemättä yhtään mitään klaanin hyväksi. ”Pahimassa tapauskessa hyökkäys voi alkaa koska tahansa ja nämä eivät ole edes erityisen hermostuneita, turhan luottavaisia”, Toa mietti itsekseen ja joi limonaadin loppuun. Laitettuaan lasin pöydälle hän huomasi oikean kylkensä pilkottavan kaavun alta turhan näkyvästi ja kietaisi kaapua tiukemalle peittääkseen olemattoman kätensä.
Gekko nousi pöydästä ja lähti tutkailemaan käytäville. Musiikin pauhetta kuului ja tanssiva Moderaattori ilmestyi hänen eteensä. Gekolla oli jotain sanottavaa:”Paaco”. Dum dum dum ”Paaco!”
Vihreä toa nosti kuulokkeitaan ja vastasi: ”Mitä asiaa?” ”Oletko tutkinut mistä voisin nopeasti saada sen proteesin?”, GK kysyi. ”Eh, en ole oikein ehtinyt, tällaisina aikoina modeilla on kiirettä, en ehkä ehdi hoitamaan sitä asiaa ollenkaan. Uskon, että pystyt hoitamaan sen itsekkin, nyt suo anteeksi minulla on kiireitä”. Paaco laittoi kuulokkeet takaisin korvillensa ja tanssi läpi käytävän.
”Jossain tarvitaan apua ja minä en voi tehdä yhtään mitään”, GK tuhahti.
[spoiler=Ehe.]Olen tosissani pahoillani, minä en muista, mistä minä olen tämän pätkän pohdintaosion vahingossa plagioinut. Se on vain yksinkertaisesti liian tuttu. Mutta kertokaa joku ihmeessä, mistä mieleni sen on lainannut. [/spoiler]
Bio-Klaanin saari, luoteisrannikko
Kivimurskan ja hiiltyneiden puiden keskeltä nousi savua. Talonrauniot ja kaadetut aidat peittivät parinkymmenen neliömetrin alueen, sen jälkeen alkoi joko autio tundra tai vaahtoipäiden täyttämä meri. Kuolleen kylän keskellä liikkui parikymmentä hahmoa, jotka osoittelivat eri suuntiin kantamillaan metalliaseilla.
Nazorakit liikkuivat järjestelmällisesti vahinkoja tutkien. Teräväkyntiset hyönteisjalat jättivät jälkensä hiiltyneisiin kodinrippeisiin ja potkivat syrjään entiset arjen pikku esineet, jotka olivat nyt osa murhenäytelmää.
Suuri sininen viitta maata laahaten ja pölyä ilmaan nostaen Amiraali 002 linkutti muuannen paikallaan seisovan seinän viereen ja katsoi sen lasittoman ikkunan läpi. Toisella puolen jatkui samaa lohdutonta näkyä, aina rantakallioille asti. Hän pudisti päätään alkeelliselle infrastruktuurille, ja kääntyi muita pitemmän Nazorakin puoleen. ”Paljon ilmoititkaan ruumita löytyneen?” Amiraali kysyi Eversti 437:lta katsellen ympärillään savuavaa entistä kylää. ”Neljä, sir.” kyborgitorakka vastasi asialliseen sävyyn. ”Hmh”, Amiraali päästi arvoituksellisen äänen ja lisäsi itseään seuraavalle sinibarettiselle torakalle: ”Kirjoita se raporttiin.”
Nuori Nazorak kirjoitti luvun paperiin. Neljä.
Hän painoi kynän päätä ja kirjoituskärki vetäytyi sisään. Hänen olisi pitänyt sulkea kansio viimeisteltyään raportin, mutta jäi tuijottamaan äsken piirtämäänsä numeroa. Neljä.
Ylikersantti 1034 koetti saada ajatukset pois mielestään, epäonnistuen siinä kuitenkin surkeasti.
Ennen heillä oli elämät. He tekivät työtä, puhuivat ystävilleen. Nyt he olivat neljä. Neljä sodan uhria, neljä ruumista. He olivat numero.
1034 suoristi hattuaan ja koetti olla katsomatta takavasemmalleen, jossa tiesi yhden kuolleen Matoralaisen makaavan.
Nyt he ovat numero. Ennen heillä oli nimet.
Seuraavaa ajatustaan 1034 erityisesti pelkäsi. Hän tiesi sen olevan kielletty.
Millaista on elää nimen kanssa?
Sinihattuisen torakan ajatus kuitenkin keskeytyi, kun Amiraalin puheille kipitti muuannen kiireisen näköinen, lyhyenläntä Nazorak ”Sir! Sir!” Laivastoa komentava 002 kääntyi tulokasta kohti ja kohotti kulmiaan laiskan kysyvästi. ”Sain kaapattua hätäviestin, sir. Se lähetettiin kukkuloilta, vajaan kilometrin päästä länteen.” Amiraalin ilme muuttui kiinnostuneemmaksi. ”Tahdotteko minun virittävän oikealle taajuudelle. sir?” ”Olisin kiitollinen.” Lyhyt torakka painoi mukanaan olevan metallilaatikon kyljessä olevaa nappulaa, käänsi erästä mittaria, ja pian pienet kaittumiet päästivät ilmoille kohisevaa keskustelua. ”…a olette varmoja, että ne ovat Nazorakit? Eihän laivasto ole ampunut laukaustakaan Harmaansaaren länsipuolella, ja nyt sanot, että mokomat olisivat aloittaneet täysimittaisen tykistökeskityksen asutuskeskukseen?” ”Aivan varmoja, herra Paaco. Pääsimme hädin tuskin evakkoon. Muodostimme radioyhteyden heti, kun pääsimme turvallisen välimatkan päähän.”
Muutama paikalle tullut Nazorak virnisti sanalle ”turvallinen”.
”Hyvä on, lähetämme jonkun vastaan. Koettakaa päästä Mt. Ämkoon luo, sinne torakoiden on vaikeampi seurata.” ”Hyvä on. Pidämme jatkuvan yhteyden yllä.”
Radioa käyttelevä torakka aloitti puhumisen. ”Lähetämmekö miehiä joukkion perään, sir?” ”Emme.” Amiraali vastasi rauhallisesti. ”Muodostakaa yhteys Rautasiipeen.” ”Sir?” Amiraali ei vastannut.
Tilannetta hämillään seuraava 1034 ei tiennyt, mitä Amiraali aikoi, ja katseli kun hänen esimiehensä nilkutti hieman syrjemmälle radiopuhelimen kanssa. Hetken kuluttua meren suunnalta kuului yksi, valtaisa jysäys. Sitä seurasi ulina ja sen jälkeen idässä mosahti oikein kunnolla.
Amiraali käski kääntää taas Klaanin ja evakkojen käyttämälle kanavalle. Keskustelu oli kuitenkin muuttunut sangen yksipuoliseksi. ”Haloo? Kuuluuko mitään? Hei? Haloo? Haloo?” Hetken hiljaisuus. ”Pomo, taisimme menettää Va-Ba-Koron.”
GK nousi varovasti Paacon avustamana ja kysäisi: ”Paaco, missä on minun miekkani?” Paaco vastasi: ”Se kaistapäinen kaksoisolentosi kuulemma huitoi sillä niin, että laitoin sen tänne kaappiin piiloon” Gekko avasi kaapin ja näki miekkansa siellä, mutta jo aavisti, että kaikki ei ollut aivan kohdallaan. Kun hän tarttui kahvaan se vain hajosi kappaleiksi.
”Nähtävästi tarvitsen vihdoin uuden käsiaseen” Pieni kyynel vierähti hänen naamiolleen. Hän oli kokenut monet taistelut miekkansa kanssa ja nyt se oli mennyttä. Hän saattoi vetää palaset vielä käteensä, mutta ilman aseellista hyötyä koko kapine oli turha.
”Mutta tosiaan, tarvitsen sen käden. Nyt minussa on jo näitä härveleitä enemmän kuin minua itseäni”, GK jatkoi. ”Olethan sinä ihan varmasti kunnossa?”, Paaco kysyi huolestuneena. ”Olen, taidan vetää kunnon unet”, GK lähti huoneesta käsipuolena kohti omaa huonettaan.
”Miten se noin yhtäkkiä tuli takaisin, oliko se ikkunan räsähdys jotain aivan muuta kuin matoranien aiheuttama”, Paaco mietiskeli ja katsahti Gekon irtonaista kättä lattialla, otti sen alkupäästä kiinnni, tiputti roskakoriin ja lähti.
GK katsahti ylöspäin hirviömäistä näkyä, aivan kuin hän olisi unohtanut, että vastassa oli kuitenkin makuta, tässä tilanteessa aika hemmetin kova makuta, joka ei tosin osannut olla niinkuin makutan kuuluu.
”Yritätkö sinä vielä jotain vai astunko vain päällesi?”,makuta kysyi juuri ja juuri selkokielellä. ”Tee mitä teetkin, sinä kuitenkin epäonnistut”, Gekko vastasi yrittäen näyttää pelottomalta. Jalka läsähti maahan ja toa syöksyi alta pois vain huomatakseen joutuneensa hirviön kynsiin.
”Ja nyt kirppu, minä syön sinut!” ”Epäilenpä, unohdit näes, että tämä on tavallaan vain unta. Ja unessa kaikki on mahdollista!” Makuta jäi vähempiä toanpuheita miettimättä ja päästi irti otteensa jonka seurauksena tämä tipahti kohti amottavaa kitaa. GK sai heitettyä miekkansa pedon kitaan joka haavoitti sitä. Toa hyppäsi takaisin alas maahan ja oli nyt aseeton. ”Eikö sinun kuuluisi taistella samoin kuin minunkin, olemmehan niin samanlaisia”, GK huusi miekkaa nieleskelevälle makutalle. ”Olkoon sitten kun niin kovasti sitä haluat” makuta kutistui normaaliin kokoonsa ja heitti miekan syrjään.
”Nyrkein.” ”Kanohisi on jo palasina” ”Omasta tahdostani” ”Pidätkö sinä tästä?” GK:n nyrkki mäjähti vasten makutan kasvoja. Makuta löi toaa rintaan kovalla paineella ja tämä potkaisi makutan toisen käden puoliksi irti. GK löi vasemalla kädellään ja kova metalli iski mojovasti makutan kasvoihin repien kanohin viimeisetkin palaset irti. Näky ei ollut kaunis, päästä alkoi valumaan kuviteellista vihreää nestettä ja makuta yritti tukkia sitä, otti miekan takaansa ja heitti varoittamatta GK:n oikeaan käteen joka katkesi vuodattaen maahan verivanan toan huutaessa tuskasta.
”Sinä otit miekan, annapas kun minäkin otan.” makuta hätkähti ja toa alkoi osoittamaan kättään tämän suuntaan. Miekan kappaleet työntyivät ulos makutan rinnasta aiheuttaen hyvin vahingollista tuhoa, makuta huusi tuskasta ja kaatui maahan. Antidermiksen valuminen kiihtyi yhtä vuolaaksi kuin veri GK:n kädessä. ”Sinä, ei tämä voi päättyä näin surkeasti, et sinä voi voittaa, voittosi on vain Avden ansiota. Ilman häntä olisit yhä nesteenä astiassa odotamassa pelastusta, turhaan”, makuta kähisi.
”Näin surkeasti sinun kannaltasi kaiken olikin tarkoitus tapahtua. Sinä tosiaan onnistuit vain rampauttamaan oikean käteni. Surkeaa”
”Sinä hirviö…”, makutan katse kiinnittyi lattiaan enään koskaan nousemasta siitä. GK potkaisi kehon tyhjyyteen. Sitten koko tila alkoi kirkastua niin kirkkaaksi kuin mahdollista, eikä toa osannut erottaa enään sormiaansakkaan. ”Hyvästi ikuisuuksiksi, paras mieli voitti”, GK heitti viimeiset sanansa omaan mieleensä.
Sairashuone Valkoinen keho makasi edelleen tajuttomana sairasvuoteella Paaco oli jo tunteja yrittänyt herättää sitä ja alkoi jo luopua toivosta, että Gekko koskaan löytyisi.
”Minun pitää saada tämä itse pois tästä. Sehän painaa kuin synti. Ai niin, lienee mahdollista vain irroittaa nämä mekaaniset osat, eli jalat, ja toinen käsi. Kuinkakoham monta rempsukkaa tässäkin oli-”, Paaco oli aukaisemassa ensimmäistä toisen jalan kiinnikeistä kun keho hätkähti. Paaco otti aseensa nurkasta ja osoitti sillä kehoa. Vihreät silmät avautuivat. ”Paa… Paaco?” ”Avaa siteet, minä tässä.” ”Mistä minä tiedän, että sinä olet siinä kun hädin tuskin olen oppinut tuntemaan sinua”, Paaco vastasi mietteliäästi.
”Katso, käteni nosta sitä hieman.” ”Vasentako?” ”Oikeaa” Paaco koski käteen ja yritti nostaa sitä, mutta kkului vain pieni risahdus ja kuollut käsi kierähti lattialle.
”Kuvitteletko, että sellainen idiootti makuta tekisi näin ihan huvikseen, siis irrottaisi oman kätensä?”
”Missä sinä olet ollut näin kauan..?” ”Niin pitkä tarina, että en jaksa kertoa sitä koska kuolisit tylsyydestä. Jos nyt voisit niin siteiden irrottaminen voisi olla ihan kiva asia”
”Nyt hyvä?” ”Voisit vielä etsiä minulle jostain-” ”-Uuden käden?” ”Tismalleen” ”…”
[spoil]Ihmiset siellä on jopa Portal 2 viitaus.[/spoil]
Matoran otti astian käsiinsä jossa heilui sähköistä ja vihertävää nestettä, hän tosiaan tiesi mitä oli tekemässä.
Klaanin sairashuone
”Menen hetkeksi Paaco, Tawalla oli jotain asiaa”, Same sanoi ja sulki oven Paaco tuhahti ja alkoi nukkua. Mustat ja lonkeromaiset kourat hivuttautuivat sairashuoneen ikkunan luo ja paiskasivat astian valkoisen ruumiin päälle, se rupesi sätkimään ja lopetti sen samantien kun neste oli imeytynyt. ”M-mitä..?”, Paaco nosti päätään kohti ikkunaa josta pisti hänen silmäänsä kanohin mentävä aukko, sitten hän tuijotti lattialla olevia sirpaleita ja huomasi lisää sirpaleita ja sanoi itsekseen: ”Kivoja nuo jotkut matoranit”, ja jatkoi uniaan.
Valkoinen tila
Makuta oli kellunut täällä jo pienen hetken mitään tapahtumatta, sitten hän kuuli mielipuolista, iloista ja neljää muuta naurua samanaikaisesti.
Sumua alkoi kertyä metrien päähän hänestä ja sumun keskeltä ilmestyi jotakin valkoista.
”Heipä hei, elämän tuhoaja.”, sanoi ääni avohkiin kaltaisen naamion alta. ”Ei… ei voi… sinä..?”, makuta sanoi hämillään kun toa lähestyi tätä.
”Osat ovat vaihtumassa, tämä on minun ruumiini jonka sinä veit. Ja sinä todellakin saat maksaa siitä, ansioidesi mukaan. Maltan tuskin odottaa, että saan repiä mielesi ja koko olemuksesi lopullisesti”, GK sanoi hymy kasvoillaan.
”Saahan sitä yrittää”, makuta nosti miekkansa ja syöksähti painovoimattoman tilan halki ja sivalsi GK:ta
”Kuinka mones kerta tämä on kun yrität hakata vasemman käteni vaikka siinä ei ole edes tuntoa?”, GK sanoi närkästyneenä.
”Tiesinhän minä… tarkoitukseni vain oli… hämätä ja tappaa sinut tällä!”, makuta huusi ja hänen kehonsa alkoi hehkumaan ja lähetti valtavan energia purkauksen kohti GK:ta.
”Voi Karzahni!”, Valkoinen toa huusi kun purkaus paiskasi tämän kymmenien metrien päähän ilman pysähtymistä.
”Hah”, makuta hihkaisi.
Tiesitkös, sinulla ei ole mahdollisuuksia voittaa tätä taistelua
valkoinen alue muuttui hiljalleen ääriimäisen häiritsevän näköiseksi maailmaksi täynnä punaisia silmiä jotka tuijottivat makutan jokaista liikettä.
”Kunhan selviän tästä, tulen ja tapan sinut.”, makuta uhosi ja huusi suoraan päin yhtä silmistä. ”Sehän nähdään”, Valkoinen toa sanoi rauhallisesti ja otti miekkansa esiin ja liiti makutan kimppuun hakaten tältä käden poikki.
”Sinä tulit itseksesi vain sattumusten kautta, sinä olet avuton matoran joka ei osaa mitään, jopa matoranit ovat sinua parempia”.
”Ja vain koska sinä olet Artakhan luoma luulet olevasi jotenkin pyhä.” ”Ei, vaan koska minä kuulun tänne ja sinä et.” ”Huomaatko, olet vain Avden sätkynukke” ”Älä yritä mitään”
Miekka sivalsi makutaa, mutta tämä väisti alta ja iski takaisin. ”Tälle universumille on parempi kun sinä et ole täällä, kaikkien kannalta” ”Osat ovat tosiaan vaihtuneet saasta. Sano hyvästit surkealle elämällesi!” GK hypähti ilmassa groteskien silmien tuijottaessa näkyä, toa kohosi hiljaa ilmaan ja putosi miekka edellä maahan aiheuttaen aallon joka heitti makutan vähän matkan päähän.
”Näetkö mikä sinusta on tulossa, sinusta on tulossa hirviö olet niin syvästi katkeroitunut”. ”Sinä olet vain ajatus pääni sisällä joka on tarkoitus poistaa”. Makuta loi itselleen uuden käden ja alkoi muuttaa muotoaan. Hän kasvoi kasvamistaan ja muuttui yhä vain hirviömäisemmäksi. Kanohi hänen päässänsä hajosi ja hänen suustaan työntyivät kammottavat hampaat.
”Nyt sinä olet alakynnessä toa”, sanoi makuta paholaismaisella äänellä.
Se todennäköisesti vain yrittää huijata, Same ilmoitti ja alkoi keräämään sirpaleita.
***
Huaaaargh, Kuului läpi tyhjyyden. Makuta avasi silmänsä, hän oli keskellä ei mitään. Hän tunnusteli maata, kohtaa jonka päällä oletti seisovansa, mutta siinä ei ollutkaan mitään.
Mitä halvattua minun olisi nyt tarkoitus tehdä…, makutan sanat kulkivat läpi tyhjyyden.
Makuta katsoi käsiään ja päästi murahduksen, ne eivät olleet valkoiset kädet joihin hän oli viime aikoina jo ollut tottuakseen, ne olivat hänen entiset kätensä, mustat ja luotaantyöntävät kädet.
Katso niitä, siltä näyttävät olennon kädet joka ei koskaan saa mitään aikaan, epäonnistuu kaikessa ja keksii laihan ratkaisun, sellaiset ovat sinun kätesi ja sinä itse.
Makuta hätkähti ja katsoi taakseen eikä nähnyt mitään. Sinä… minä tunnen sinut, makuta sanoi hieman pelokkaasti.
Niin minäkin sinut, olet se kiusankappale joka vain heitti roskakoriin jotain hödyllistä, vaikka se olisi ollut sinun paikkasi.
Minä tapan sinut!, Makuta huusi raivokkaasti, otti miekan selästään ja alkoi huitoa ympärilleen osumatta kuitenkaan mihinkään.
Annan sinulle viimeisen mahdollisuutesi, sinä joko voitat tai kuolet, ikuisesti.
Niin monta asiaa, niin monta kysymystä, mutta niin surullisen vähän vastauksia.
Klaanin rakennuksen katto
Makuta oli kiivennyt katolle ja katseli alhaalla hänen perästään tulevia toia.
”Voih, minäkin osaan olla epäreilu”.
Varjo purkaus lähti makutan kädestä rusauttaen yhden toista maahan siihen kuntoon, että hän ei vähään aikaa ylös kiipeäisi.
Teko ilkeää naurua
makuta lähti sulavast hyppimään pitkin rakennuksen kattoja, Tawa oli itseasiassa ihan melkein tiennyt mitä tämä typerys aikoisi tehdä.
”Etumatkasi ei nyt oikein auta, se vain on oikeastaan paha asia”, Tawa sanoi ja lähetti sähköpurkauksen Makutan jalkojen alle ja makuta lysähti katosta läpi.
”Tiedätkös, neiti jos nyt tapat minut niin ette koskaan löydä sitä omahyväistä ja outoa ulottuvuus sekoilijaa.
Tawa hyppäsi makutan selän päälle aukosta katosta, matoranit olivat juoseet pois paikalta. ”Sähkön käyttötarkoitus on harvemmin tappava”.
”Mitä sinä…!”, Tawan ase kipinöi hetken ja sammui. ”Helei, tarvitsen jotain millä kuljettaa tämä sairastuvalle”, Tawa sanoi rauhallisesti vain, että ei aiheuttaisi yleistä paniikkia.
Hoitaja matoran saapui juosten ja katsoi hetken tavan osoittamaa möykkyä lattialla.
”Ahaa…”
***
”Missä… minä olen”, punaiset silmät avautuivat ja makuta yritti nousta, mutta ei pystynyt.
”Ahaa… tekö vangitsitte minut”.
”Itseasiassa kyllä”, Same vastasi: ”Sinä haiskahditkin vähän muullekin kuin saaste vedelle, mutta tätä en silti odottanut.”
Paaco seisoi vieressä katsoen kahlittua olentoa, joka ei kykenisi tekemään enään mitään.
Astuttuaan moderaattorikollegansa Paacon kanssa ulos sairaalahuoneistosta heitä kohtasi tyrmistyttävä näky, joka olisi jossain muussa tilanteessa ehkä ollut huvittava. Aukio oli täynnä kiihtyneitä Matoraneja erilaisten kylttien kanssa. Kylteissä oli matoran-aakkosilla kirjoitettuja iskulauseita, joissa luki muun muassa Sanokaa ei sodalle, Tho-Koron perintö ja Turagoita ei hulluja. Keskellä väkijoukkoa oli puinen koroke, joka oli jäänyt aukiolle Kolmannenkuunfestivaalien päätyttyä. Siellä oli muutama muita kiihtyneempi Matoran.
Bladis työntyi Paaco perässään polvenkorkuisen väkijoukon läpi ja hyppäsi korokkeelle. Ennen kuin hän ehti jututtaa Matoraneja, hän sai limonaatitölkistä rintapanssariinsa. Heittäjäksi paljastui muita suurempi Akaku-päinen Ta-Matoran, jonka Paaco tunnisti Klaanilehteä ennen jakaneeksi Ernie-nimiseksi tyypiksi.
Ha-ah! Mitä mää sannoin! Tiesin, et ne tullee lopettamaan puhtaan demokraattisen mielenilmauksen! Painukaa tappelemaan kun se nähtävästi menee tavallisten Matoranejen tarpeiden yli! Matoran uhosi ja otti vieressä seisovalta Ga-Matoranilta toisen tyhjän tölkin. Juoma-astia paukahti pian Paacon naamariin. Ga-Matoran mulkaisi idoliaan tölkillä heittänyttä Ernietä pahasti, mutta kun kolmas tölkki osui Bladista reiteen, naismatoran oli taas mukana uhoamisessa.
Skakdi harppoi Ta-Matoranin eteen ja katsoi häntä kädet puuskassa. Mitä te oikein puuhaatte, hän kysyi vakavalla äänellä Ernieltä. Täälläkin näin negatiivinen ilmapiiri, Paaco sanoi ja harppoi kollegansa viereen. Yksi Ga-Matoran pyörtyi.
Teidän pitäisi ottaa rauhallisemmin tai joku voi loukkaantua. Tawa on varmasti valmis keskustelemaan osastamme tässä konfliktissa. Mellakointi on turhaa, Bladis jaksoi niin vakavana kuin pystyi, vaikkei itsekkään ollut varma kaikesta sanomastaan.
`Varmmaan joo! Teiän johto näyttääki olevan tosi hanakas keskustelemaan asioista muiden osapuolien kanssa! Ernie jatkoi kiihkoamistaan.
Yritämme vain ylläpitää rauhaa täällä. Nazorak-joukot käyvät hyökkäyssotaa, emme me, Bladis vastasi. Torakoiden sun muiden kanssa taisteleminen kyllä kelpasi, mutta Adminien sanansaattaja ei tosiaankaan nauttinut tästä tilanteesta.
Rauhaa? Just niin! Ylläpittää rauhaa! Menkää sanomaan tuo niille, jotka makaavat kuolleina Tho-Korossa!
Kunnioittaisitte edes heidän muistoaan, Paaco puuttui keskusteluun. Lähdetään. Meidän lienee parasta takavarikoida nuo tölkit. Roskaaminen on muutenkin sääntöjen vastaista, hän jatkoi. He ottivat mellakoitsijoiden vastustuksesta huolimatta tehottomat heittoaseet mukaansa ja kävelivät Moderaattoritilojen eteiseen.
Tämä on kauheaa, BladeVezon huokaisi kun hälinä oli jäänyt taakse. Guartsu ja Make matkoilla, Visokki ja Dox kadonneita, Umbra Matoranina sairaalassa, Ämkoosta ei tietoakaan Moni vanha perusjäsenkin matkoilla. Olisivatpa DeeÄn ja VAK vielä täällä. Vihollisia on oikealla ja vasemmalla ja järjestelmä säröilee sisältä. Jos lähdemme täyttämään lupaustamme U:lle, pystyvätkö Same ja Tawa pitämään Klaani pystyssä siihen asti? Voimme vain toivoa. Meidän lienee paras suorittaa tehtävämme pikaisesti. Eiköhän mennä, Paaco sanoi ja lähti huoneistoaan kohti. Bladis huokaisi ja meni hakemaan tavaroitaan.