Avainsana-arkisto: Nurukan

Dynamo: Tytär, joka leikki tulella

Marraskuu I Isiemme synnit II Tytär, joka leikki tulella III Äpärä, Noita ja Sotalordi IV Maihinnousu Le-Metruun V Äiti VI Musta Käsi -finaali VII To Be Contiuned 6 Vaeltajan matka oli ollut pitkä ja raskas. Ohittanut oli hän kylät sekä kunnat. Askel oli muuttunut raskaaksi, vaikka mieli olisikin jaksanut. Vuosia oli kulunut sarastuksesta. Vanhat haaveet … Jatka lukemista Dynamo: Tytär, joka leikki tulella

Dynamo: Isiemme synnit

Marraskuu I Isiemme synnit II Tytär, joka leikki tulella III Äpärä, Noita ja Sotalordi IV Maihinnousu Le-Metruun V Äiti VI Musta Käsi -finaali VII To Be Contiuned 6 Oli sarastuksen toinen aamu, kun Vaeltaja heräsi. Oli loputtomat mannut, metsät ja aavikot. Oli tasangot, oli meret. Oli syksyn sade ja viilenneet ilmat. Sille tielle Vaeltaja astui. … Jatka lukemista Dynamo: Isiemme synnit

To Be Contiuned

To Be Contiuned Act 1 Hulluuden orkesterissa on tahtipuikolla pahat tapansa. Cerevezin neljäs ikuisuus Hylättyjen Muistojen Laakson edustalla oli ollut hiljainen ja vailla kummallisuuksia. Hänen vierailunsa sora-aavikolle oli mennyt mukavammin kuin koskaan aikaisemmin. Hän oli onnistunut kuvittelemaan mukaansa viltin, pullollisen vettä ja istuintyynyn. Hänellä oli kaikki tarvittava rentouttavaa vaellusta varten. Hän oli pysähtynyt solan tietämille … Jatka lukemista To Be Contiuned

Musta Käsi III

TARINOITA VOISI LUONNEHTIA PALAPELEIKSI. NIIDEN KOKOAMINEN VIE AIKAA JA VAATII SEKÄ KÄRSIVÄLLISYYTTÄ ETTÄ HAHMOTUSKYKYÄ. JOKU ALOITTAA KOKOAMISEN EROTTELEMALLA REUNAPALAT, KUN JOKU TOINEN LÖYTÄÄ KAKSI TOISIINSA SOPIVAA PALAA KUVAN KESKELTÄ JA ALKAA RAKENTAMAAN NIIDEN YMPÄRILLE. LOPPUTULOS ON MOLEMMILLA KUITENKIN SAMA: KOKONAISUUS. SE LIENEE VAIN OSA LUONTOAMME. KUN NÄEMME OSAT MAASSA, MEIDÄT VALTAA TARVE SAATTAA NE KOKONAISEKSI. … Jatka lukemista Musta Käsi III

Baterra

Sisällys YKSI NOLLA NELJÄ KAKSI VIISI KAKSI KUUSI Me elämme tietämättömyyden tyynellä saarella keskellä äärettömyyden mustaa merta, eikä meidän ole tarkoitus matkata kauas. — Howard Phillips Lovecraft Baterra Yksi Tuntikausia kestäneen naputuksen jälkeen taltta viimein läpäisi kiven. Viimeinen vasaranisku murensi syntyneen aukon juuri sen verran suureksi, että hopeanaamioiset kasvot mahtuivat työntymään siitä läpi. Pimeys oli … Jatka lukemista Baterra

E-ei yksiäkään enää

”Xen, puhelu sinulle”, Cody paiskasi kirjaston oven auki aivan epäinhimilliseen aikaan jo ennen keskipäivää. Kenraalivahki ynähteli jotakin epäselvästi hautautuessaan syvemmälle peittoon arkistohuoneen sohvalla. “Muttaeihännnmeilläedesholepuhelinta…” “Xen. Me kytkimme eilen virrat kolmoskerrokseen. Kaikki siellä on päällä, joten nyt myös puhelin. Sinä muistat tämän.” “Onkoaivanpakkojoseihaluahhhh…” “Xen. Sinä olet nyt kenraali. Sinä et voi nukkua puolillepäivin.” “Okeiokhei… annaminullheviisiminuuttia…” “Ei, … Jatka lukemista E-ei yksiäkään enää

Yhdetkö vielä?

Halawe tutki Mustan Käden keittiötiloja mielenkiinnolla. Kaikki oli aika antiikkisen ja vanhan näköistä, pölyä oli ympäriinsä ja lähinnä kahvinkeittimen luota oli poistettu harmaata pinttynyttä likaa. Angien heilutteli jalkojaan keittiön kulmaan työnnetyn baarijakkaran päälle kivunneena. Naapurihuoneessa oli myös baaritiski, mutta se vaikutti olleen pitkään kovin käyttämätön. Ylipäätään tuoleja ja muita huonekaluja oli vähän siellä täällä. Hän … Jatka lukemista Yhdetkö vielä?