Avainsana-arkisto: nerva

20: Nerva³

Nelikko eteni Vo-Metrun tiellä. Kuutamo kulki kuusenlatvojen takana, mutta kukaan ei ehdottanut yöpuulle vetäytymistä. Kaiken tapahtumisen jälkeen unen epätodellinen haamumaailma olisi ollut liian sekava lisä olemassaolon kerroksiin. Rakasentankin vierellä tallustava Särkältä näyttävä Särkkä oli kuitenkin välillä kuulevinaan hitaan, kuudennen olennon tassuttelun takanaan. Mutta kääntyessään katsomaan siellä ei näkynyt ristin sieluakaan. Särkältä näyttävää Särkkä ei yhtään … Jatka lukemista 20: Nerva³

12: G: Nimeämispäivän tähti

10: Tosi kyseessä

Nerva sai hengityksensä tasattua ja nousi istuvaan asentoon. OIento hänen vierellään makasi yhä joen jääpinnan nietoksissa. Oikeastaan matoranin kimppuun käyneestä möröstä näkyi hangen alta vain korkeimmat kohdat: suipot jalkaterät, hengityksen mukana kohoileva rintakehä, puikula nenä sekä… Luikerot sormet… Nerva ajatteli. Tuohan on se olento, joka vaati minulta läpikulkumaksua. “Tuota…” Nerva aloitti varovaisesti. “Eivätkö evääni kelvanneet?” … Jatka lukemista 10: Tosi kyseessä

9: Lumipaini

Rapinan lähde selvisi nopeasti. Se juoksi metsää pitkin kohti hämmästyttävän nopeasti. Nerva oli hetken epävarma tilanteen todellisuudesta, sillä se oli kuin painajaisesta. Asia alhaalla oli kuin jostakin huonolaatuisesta kryptidikuvasta. Sen kellertävät silmät hohtivat yössä. Matoran mietti hetken, mitä tehdä. Tietty kovaa kohti juokseva mörkö ei vaikuttanut sellaiselta, joka olisi valmis keskustelemaan. Tosin se ei vaikuttanut … Jatka lukemista 9: Lumipaini

7. Olento Luukussa

Olento luukussa ei ollut juuri nauttinut nimeämispäivänherkuista, mutta tunnisti kyllä heti mitä ne olivat. Hän lähes pudotti elintarvikkeet kalpeista käsistään, niin säikähtänyt hän oli. Uteliaisuus vei kuitenkin voiton – ei metsän asukki varmaankaan saisi koskaan tietää, vaikka hän vähän maistaisi nimeämispäiväherkkuja? “SÄRKKÄ!” olento kuuli jykevän äänen huutavan häntä. Se kaikui kaikkialla metsän alaisessa luolastossa. “TÄNNE … Jatka lukemista 7. Olento Luukussa

2: Mitä suoeläimet edes tekevät talvet?

Aiemmin Routainen suo oli suorastaan seesteisen hiljainen. Lumisade oli rentoa ja pehmeää. Nerva oli melko itsevarma suunnastaan, vaikka kartta suoalueista olikin hyvin suurpiirteinen. Ehkä väki ei vain liikkunut siellä tarpeeksi talvisin, hän mietiskeli. Matorania hieman hirvitti ajatus sulaan kohtaan osumisesta, mutta toisaalta jos hän lähtisi kiertämään hän saisi olla melkoinen kiituri, että ehtisi Vo-Metruun Nimeämispäiväksi. … Jatka lukemista 2: Mitä suoeläimet edes tekevät talvet?