Tiit tiit. Tiit tiit. Tiit tiit. “Mmmhhhh?” Tiit tiit. Tiit tiit. “Jivhana-lek, sinun on aika nousta.” “Öööhmh….” katosta roikkuva olento mumisi unissaan. Laihat, harmaat sormet tarttuivat unilapun reunasta, jotta krikcit saisi katsottua kelloa. Tämän jo muutenkin suuret mulkosilmät rävähtivät ammolleen “… onko se jo noin paljon?!” Krikcitien anatomiassa ja käytöstavoissa riitti monille muiden lajin biologeille … Jatka lukemista T&T →