Nyt on aika töihin, joka mies kun käy. Kutsu koski miestä, sitä vain ei näy. Aika kohta loppuu, sanat nää mä jaan. Toiset teistä sortuu, jäädä pois ne saa. Metsä lähellä Bio-Klaania ”Ensimmäinen sääntö hengissä pysymiseen on pysyä koko ajan liikkeessä”, Matoro aloitti. Hänellä ei ollut erityisen sotilaallinen ote. Siitä puuttui sellaista jämäkkyyttä, joka kokeneemmalla … Jatka lukemista Teistä vielä toan teen
Avainsana-arkisto: Matoro
Sotilas ja Oraakkeli
Bio-Klaani Sielunlähde Matoro Mustalumi huokaisi syvään. Hän oli lykännyt tätä aivan liian pitkään. Oli keskipäivä. Taivas oli harmaa, mutta se avautui aurinkojen korkeudella. Valo kultasi Suuren Hengen temppelin koristeelliset tornihuiput. Temppeli oli hänelle tuttu, totta kai, mutta se ei ollut tänään hänen määränpäänsä. Hän oli yrittänyt käydä läpi kaikkia niitä asioita, joita ei ollut pystynyt … Jatka lukemista Sotilas ja Oraakkeli
Jäähyväiset
Bio-Klaanin linna Solki napsahti kiinni, ja Kelvin heilautti repun selkäänsä. Hän sääti vielä remmien kireyttä, varmisti tarvikevyönsä ja kietoi valkoisen viittansa ylleen. Lopuksi hän veti hupun peittämään volitakiaan. ”Taidan olla valmis”, hän totesi ovenkarmiin nojaavalle toalle. Matoro nyökkäsi. ”Muistitko pakata Manun?” Matoro virnisti. ”Samperin tyhmä kysymys”, Manu tuhahti takaisin. ”No, luulisi, että tuo yksi osaisi … Jatka lukemista Jäähyväiset
Ensimmäinen ranta
Ranta Ensimmäinen kokemus maailmasta oli kylmyys. Kanisteri oli sylkenyt matoranin soraiselle rannalle, minne aallot olivat sen ajaneet. Paitsi ettei hän tietenkään vielä tiennyt, mikä oli ”ranta.” Alussa kaikki elämä ryömi mereltä maalle tietämättä mitään muuta. Tuuli oli kylmä. Aallot, jotka kurkottelivat matorania, olivat kylmät. Kostea maa oli kylmä. Onneksi häntä oli siunattu ystävyydellä kylmyyden kanssa … Jatka lukemista Ensimmäinen ranta
Vain muutaman Matoron tähden
Bio-Klaanin kaupunki Kenturio oli lämminhenkinen taverna aivan kaupungin pohjoiseen avautuvan portin lähettyvillä, Koillisväylän ja Kastanjakadun risteyksessä. Se oli tukevaan matoralaistyyliin ladottu kupolikattoinen kivirakennus, jonka suuret ikkunat avautuivat kadulle. Julkisivultaan se oli kummallinen sekoitus perinteistä ja modernia. Oven yllä tyylitelty kultainen Hau kutsui kaupunkiin saapuvan sisään hyvän oluen ja aterian merkkeihin. Aivan porttien pielessä se oli … Jatka lukemista Vain muutaman Matoron tähden
Lännentiellä
Bio-Klaani Linnapihalla vankkurit odottivatkin Matoroa jo. Menopeli näytti ensisilmäyksellä puulaatikolta, joka tasapainotteli pienten rapujalkojen varassa. Lastausovet olivat vankkurien takaosassa, ja etupuolta koristi puinen ajurinpenkki. Laitteen lautoihin ja lankkuihin oli kaikesta päätellen tehty kaiverruksia matoralaiseen tyyliin, mutta vuosien sateet ja paisteet olivat hioneet niistä enimmät pois. Loputkin koristeet olivat muuttuneet likipitäen lukukelvottomiksi useiden tervausten myötä. Ajokin … Jatka lukemista Lännentiellä
Kapuralan tarinat
“Tuletko mukaan?” “H-hä?” Bio-Klaanin sataman yläpuolelle oli kerääntynyt muutakin kuin pelkkiä pilviä. Katseita, jotka Kapuraa ja Tagunaa valvoivat, ei kuitenkaan voinut tavallisin silmin havaita. Kaikkinäkevät olivat siellä yhteisestä päätöksestä. Katseiden omistajat olivat tunteneet vetoa siihen nimenomaiseen hetkeen. Kumpikin ymmärsi, että oli tapahtumassa jotain painokasta. Jotain, joka jättäisi todellisuuteen pysyvän jäljen. Mutta kaikkinäkevät antoivat kaksikolle vielä … Jatka lukemista Kapuralan tarinat
Musta Käsi III
TARINOITA VOISI LUONNEHTIA PALAPELEIKSI. NIIDEN KOKOAMINEN VIE AIKAA JA VAATII SEKÄ KÄRSIVÄLLISYYTTÄ ETTÄ HAHMOTUSKYKYÄ. JOKU ALOITTAA KOKOAMISEN EROTTELEMALLA REUNAPALAT, KUN JOKU TOINEN LÖYTÄÄ KAKSI TOISIINSA SOPIVAA PALAA KUVAN KESKELTÄ JA ALKAA RAKENTAMAAN NIIDEN YMPÄRILLE. LOPPUTULOS ON MOLEMMILLA KUITENKIN SAMA: KOKONAISUUS. SE LIENEE VAIN OSA LUONTOAMME. KUN NÄEMME OSAT MAASSA, MEIDÄT VALTAA TARVE SAATTAA NE KOKONAISEKSI. … Jatka lukemista Musta Käsi III