Deltan temppeli Se sali oli tuhonnut hänet jo tuhat kertaa. Vettä oli jo nilkkaan ja se solisi kuoleman lailla. Isä Athin patsas hänen takanaan oli vain kylmä ja voimaton todistaja, valvoja vailla valtaa. Hän vilkaisi kattoon. Niiden varjot eivät enää nukkuneet siellä. Ne saattoivat olla missä vain. Aina se ei ollut miekkaa pitelevä käsi, jonka … Jatka lukemista Näkökentän takana
Avainsana-arkisto: Matoro
Rapusaari
Bio-Klaanin kaupunki Klaanissa kauimpaan asuneet muistavat, että Rapusaaressa on ollut sauna oikeastaan aivan alusta asti. Kenties sen pystyttivät puulinnakkeen rakentajat ensimmäiseksi majapaikaksi. Siihen aikaan Rapujoki oli vuolaampi ja leveämpi, eikä sen rantoja oltu kivetty eikä suuta ruopattu. Suiston suot oli myöhemmin kesytetty monen toan ja lapion voimin, mutta hirsisauna kaupungin keskellä muisti vielä menneet päivät. … Jatka lukemista Rapusaari
Valottujen paluu
Joskus tarinat kiinnittävät huomiota myös vähäisempiin pelaajiin, sellaisiin joita ei löydy paholaisen shakkilaudalta. Yksi näistä olennoista oli Bio-Klaanin kunniajäsen, vapaapalokunnan maskotti ja kapakoiden pidetyin asiakas sekä saunamestari, Fabio. Kuten tavallista, Fabio heilutti häntäänsä. Hän heilutti valkeaa karvaista häntäänsä jatkuvasti. Kepen molekyylianalyysin mukaan hän oli energiakoira. Manu oli sitä mieltä, että rotu oli karva-analyysin ja fylogeneettisen … Jatka lukemista Valottujen paluu
Gnomoni
Pohjoinen Manner, viikkoja sitten Pölyinen erämaa hohti punaisena laskevien aurinkojen valossa. Tähän kellonaikaan varjot olivat pisimmillään, ja jopa ratavartijan kupolitupa langetti niin pitkän pimeyden, että se ulottui aina rotkolle saakka. Kanjonin seinät hohtivat nekin punaisina, joskaan eivät aurinkoinlaskun takia – mikään taivaankappale ei loistanut valoa rotkon syövereihin. Lämminsävyinen hehku oli seurausta kanjonin pohjalla leimuavasta junasta, … Jatka lukemista Gnomoni
Teistä vielä toan teen
Nyt on aika töihin, joka mies kun käy. Kutsu koski miestä, sitä vain ei näy. Aika kohta loppuu, sanat nää mä jaan. Toiset teistä sortuu, jäädä pois ne saa. Metsä lähellä Bio-Klaania ”Ensimmäinen sääntö hengissä pysymiseen on pysyä koko ajan liikkeessä”, Matoro aloitti. Hänellä ei ollut erityisen sotilaallinen ote. Siitä puuttui sellaista jämäkkyyttä, joka kokeneemmalla … Jatka lukemista Teistä vielä toan teen
Sotilas ja Oraakkeli
Bio-Klaani Sielunlähde Matoro Mustalumi huokaisi syvään. Hän oli lykännyt tätä aivan liian pitkään. Oli keskipäivä. Taivas oli harmaa, mutta se avautui aurinkojen korkeudella. Valo kultasi Suuren Hengen temppelin koristeelliset tornihuiput. Temppeli oli hänelle tuttu, totta kai, mutta se ei ollut tänään hänen määränpäänsä. Hän oli yrittänyt käydä läpi kaikkia niitä asioita, joita ei ollut pystynyt … Jatka lukemista Sotilas ja Oraakkeli
Ensimmäinen ranta
Ranta Ensimmäinen kokemus maailmasta oli kylmyys. Kanisteri oli sylkenyt matoranin soraiselle rannalle, minne aallot olivat sen ajaneet. Paitsi ettei hän tietenkään vielä tiennyt, mikä oli ”ranta.” Alussa kaikki elämä ryömi mereltä maalle tietämättä mitään muuta. Tuuli oli kylmä. Aallot, jotka kurkottelivat matorania, olivat kylmät. Kostea maa oli kylmä. Onneksi häntä oli siunattu ystävyydellä kylmyyden kanssa … Jatka lukemista Ensimmäinen ranta
Vain muutaman Matoron tähden
Bio-Klaanin kaupunki Kenturio oli lämminhenkinen taverna aivan kaupungin pohjoiseen avautuvan portin lähettyvillä, Koillisväylän ja Kastanjakadun risteyksessä. Se oli tukevaan matoralaistyyliin ladottu kupolikattoinen kivirakennus, jonka suuret ikkunat avautuivat kadulle. Julkisivultaan se oli kummallinen sekoitus perinteistä ja modernia. Oven yllä tyylitelty kultainen Hau kutsui kaupunkiin saapuvan sisään hyvän oluen ja aterian merkkeihin. Aivan porttien pielessä se oli … Jatka lukemista Vain muutaman Matoron tähden