Kaya-Wahin mutaiseen maahan oli jäänyt vana veden täyttämiä jalanjälkiä, kun kitiinikuorinen, yksinkertaiseen haarniskaan sonnustautunut olento oli rämpinyt sen läpi. Askel toisensa perään. Metsän kasvusto oli jäänyt taakse ja edessä oli avautunut aukeampi maisema. Kaatosade oli muuttanut sen liejuksi. ”Ni-nimeni on… Angela”, nazorak sanoi heikolla äänellä, lähinnä itselleen, sillä kukaan ei ollut kuulemassa – kun ei … Jatka lukemista Viha ja rakkaus
Avainsana-arkisto: Matoro
Rapujoen ritarit
Jovanin Koodi Jovanin Koodi eli Toalais-säännöstö joka on lewinnyt läpi Sakarain, joka opettaa Ritarille kuinka kulkea Hyweiden Tietä, siten kuin Tikohin Suur-Kirjurit owat sen ylös-kirjoittaneet Mata Nuin Punaiseen Kirjaan Suojele heikkoja ja hädässäolewaisia Kunnioita wiisaita ja tovereitasi Älä surmaa äläkä satuta suotta Ole tosi sanoissasi ja pidä walasi Malta kätesi ja hillitse mielitekosi Äläkä hawittele … Jatka lukemista Rapujoen ritarit
Kirjallisuutta syysmyrskyn alla
Arkistot ”Hei. Tuota, minulla olisi lahjoitus”, Matoro tervehti. Hän roikutti kulunutta reppua toisella olallaan ja kaivoi sieltä jotakin. Hänen sadeviittansa tippui vettä tuulikaapin naulakossa. Oli melkein puolipäivä, mutta auringot olivat hädin tuskin pilkahtaneet sadepilvien takaa. ”Hetki vain”, Vaehran sanoi pitkän hyllyrivin perältä. Hän oli siellä kyykyssä hyllyttämässä kirjalaatikon sisältöä. Hän asetteli muutaman käsissään olevan teoksen … Jatka lukemista Kirjallisuutta syysmyrskyn alla
Viimeinen juonenkäänne
Kahvio Bio-Klaani Tapaaminen oli Matoron mielestä hieman omituinen. Hän nouti tiskiltä leipää ja kaakaota ja kääntyi katsomaan läpi melko vilkasta Kahviota. Moni Linnassa kävi etenkin aamu- ja iltapalalla siellä, kun matka kotiin oli lyhyt. Ja kyllä Kahvio loisti etenkin aamiaistarjoilussa. Useat pöytäseurueet olisivat eittämättä toivottaneet hänet tervetulleeksi, mutta hän löysi lopulta eräästä reunapöydästä ne, joiden … Jatka lukemista Viimeinen juonenkäänne
Näkökentän takana
Deltan temppeli Se sali oli tuhonnut hänet jo tuhat kertaa. Vettä oli jo nilkkaan ja se solisi kuoleman lailla. Isä Athin patsas hänen takanaan oli vain kylmä ja voimaton todistaja, valvoja vailla valtaa. Hän vilkaisi kattoon. Niiden varjot eivät enää nukkuneet siellä. Ne saattoivat olla missä vain. Aina se ei ollut miekkaa pitelevä käsi, jonka … Jatka lukemista Näkökentän takana
Rapusaari
Bio-Klaanin kaupunki Klaanissa kauimpaan asuneet muistavat, että Rapusaaressa on ollut sauna oikeastaan aivan alusta asti. Kenties sen pystyttivät puulinnakkeen rakentajat ensimmäiseksi majapaikaksi. Siihen aikaan Rapujoki oli vuolaampi ja leveämpi, eikä sen rantoja oltu kivetty eikä suuta ruopattu. Suiston suot oli myöhemmin kesytetty monen toan ja lapion voimin, mutta hirsisauna kaupungin keskellä muisti vielä menneet päivät. … Jatka lukemista Rapusaari
Valottujen paluu
Joskus tarinat kiinnittävät huomiota myös vähäisempiin pelaajiin, sellaisiin joita ei löydy paholaisen shakkilaudalta. Yksi näistä olennoista oli Bio-Klaanin kunniajäsen, vapaapalokunnan maskotti ja kapakoiden pidetyin asiakas sekä saunamestari, Fabio. Kuten tavallista, Fabio heilutti häntäänsä. Hän heilutti valkeaa karvaista häntäänsä jatkuvasti. Kepen molekyylianalyysin mukaan hän oli energiakoira. Manu oli sitä mieltä, että rotu oli karva-analyysin ja fylogeneettisen … Jatka lukemista Valottujen paluu
Gnomoni
Pohjoinen Manner, viikkoja sitten Pölyinen erämaa hohti punaisena laskevien aurinkojen valossa. Tähän kellonaikaan varjot olivat pisimmillään, ja jopa ratavartijan kupolitupa langetti niin pitkän pimeyden, että se ulottui aina rotkolle saakka. Kanjonin seinät hohtivat nekin punaisina, joskaan eivät aurinkoinlaskun takia – mikään taivaankappale ei loistanut valoa rotkon syövereihin. Lämminsävyinen hehku oli seurausta kanjonin pohjalla leimuavasta junasta, … Jatka lukemista Gnomoni