Avainsana-arkisto: Mata Nuin ritarikunta

Etelän aaveet

Pesä Kuusi tuntia ennen sarastusta Pöydällä makasi pitkällään jykevä ruho, jonka rintakehässä ammotti suuri, auki vääntynyt reikä. Se oli ainoa kohta, josta auringonsävyinen koko kehon peittävä haarniska oli läpäisty. Hahmolla oli kasvojensa peittona koristeeton kypärä, jonka silmikko muodosti Mata Nui-siluetin. Se oli ainoa symboli, mikä häneltä löytyi. 007 vilkaisi aukkoa rinnassa. Sieltä levisi hirvittävä katku. … Jatka lukemista Etelän aaveet →

Polttoaineenkatkuisia jälkiseuraamuksia

Metastaasi Ylhäällä Viikkoja sitten Kitiininen kameraputki surisi, kun se tarkensi katsettaan. Se oli havainnut jotakin. Operaattori-nazorak innostui. Metsäalue oli ollut aina hiljainen ja syrjässä sotatoimista, mutta tällä kertaa sieltä kulki läpi väkeä – vieläpä jokseenkin sotilaallisin ottein. Tummanharmaa tiedustelu-torakka oli varma, että oli tehnyt suuren löydön. Löydön, hän riemuitsi! Kenties hän oli paljastanut vihollisen yllätyshyökkäyksen … Jatka lukemista Polttoaineenkatkuisia jälkiseuraamuksia →

Suurriistaa suurkaupungissa

Metru Nui Glennhu vetäisi kartanlukijan puoleisen oven napakasti kiinni. ”Okei, menoksi.” Neljälle matkustajalle suunniteltu vaunu lähti lähti liikkeelle jalat maata vasten naputtaen. Parkkipaikalta päästyään se sulautui osaksi Le-Metrun kiireistä liikennettä. Tie oli alin neljästä päällekkäisestä kulkuväylästä, ja niiden yläpuolella oli vielä reitit vähintäänkin yhtä monelle kerrokselle ilmalaivoja. Mikä tahansa muu kolkka tunnetusta maailmasta olisi ollut … Jatka lukemista Suurriistaa suurkaupungissa →

Ei edes kahvitaukoa

Ritarikunnan salainen konttori, muutamia päiviä sitten Kuminen leimasin suuteli paperiin jälkensä. Se oli nyt virallista. ”Se on tehty, Glennhu”, selakhilaani totesi innottomasti harppoessaan tiskin luota takaisin partnerinsa tykö. ”Se on tehty.” Puhutellun ritarikuntalaisen kulmat kohosivat jalon Kanohi Komaun takana, ja hän laski lukemansa sanomalehden. Cyrenda jatkoi: ”Makuta Nui on nyt arkistoitu kuolleeksi.” Hopeinen selakhilaani lisäsi … Jatka lukemista Ei edes kahvitaukoa →

3: Uskon puolesta kai kuollakin voin, vaik’ ei valinnanvaraa ehkä liene

Metru Nui, kauan sitten ”Rauhoitu nyt, hyvä mies”, tuhahti Makuta Icarax. Hänen puhuttelemansa ta-matoran laittoi kätensä puuskaan ja näytti erittäin närkästyneeltä. Icarax seisoi ikkunan edessä katselemassa Metru Nuin kaupunkia, joka levittäytyi hänen eteensä suurena ja mahtavana hänen tarkastellessaan tätä metropoliksi kasvanutta kaupunkia suuresta ikkunasta, joka vei melkoisen osan huoneen pyöreänä kaartuvan ulkoseinän alasta. He olivat … Jatka lukemista 3: Uskon puolesta kai kuollakin voin, vaik’ ei valinnanvaraa ehkä liene →

Makuta Nui

Daxian selliosasto ”Lopeta se hemmetin viheltäminen, ääliö!” Manu kiljui sellistään vastapäiselle jättiläiselle, joka ei lopettanut. ”Eihän täällä kuule edes omia häröjä ajatuksiaan.”Vihellystä.”Ei sitten.” Makuta Nui istui pienen sellinsä sängyssä katselemassa ikkunasta näkyvää seinää. Seinät olivat niin paksuja, etteivät antaneet ikkunan näyttää ulos, ellei katsonut kohtisuoraan siihen. Silloinkin näki vain surullisen kokoisen neliön verran merta ja … Jatka lukemista Makuta Nui →