Bio-Klaani Matoro säpsähti hereille hiestä märkänä. Unohda, hän toisteli itselleen antaessaan hengityksensä tasaantua. Kellon mukaan auringonnousuun olisi vielä tunteja. Toa irvisti muistolleen unesta. Tietokristallien palaset eivät olleet jättäneet ainuttakaan kohtaa sen sinisen matoralaisen kehosta ehjäksi. Onneksi hän unohtaisi unen pian. Onneksi hän ei muistanut uniaan. Hän vain istui hiljaisuudessa. Jäätävä tuuli puhalsi avoimesta ikkunasta. Se … Jatka lukemista Kuiskauksia yöhön →