Klaanon

Avainsana: Manu

  • Isku Nazorak-pesään: Klaanilaiset donitsivarkaissa

    Laavazone

    Aurinko nousee kauniisti horisontista merta vasten. Päivän ensimmäiset säteet herättävät luonnon taas henkiin, ja pyyhkivät pois yön painajaiset.
    Kuusi Klaanilaista ovat lähteneet tarpomaan Klaaniin. Manu haluaa mahdollisimman nopeasti itselleen kunnon ruumiin.

    ”Hei, minä käyn tuolla Killjoyn mökillä katsomassa onko hän kotona. Menkää te edeltä Klaaniin.”, Matoro ehdottaa. He tarpovat laavakivisellä maaperällä eteenpäin, ja Matoro kääntyy sivuun. Killjoyn mökki näkyy parinkymmenen Bion päässä.

    Matoro syöttää Klaanin jäsenkortin oven viereen ja ovi aukeaa.
    ”Killjoy, oletko täällä?”, Matoro huhuilee. Hänellä olisi ollut asiaa tälle.
    Matoro huomaa ison kaapin jonka ovessa lukee matoran-aakkosilla ”Donitseja”. Jään Toan päivä saa heti valoisamman käänteen. Hän avaa kaapin ja ottaa alkajaisiksi parikymmentä donitsia. Hän astuu ovesta ulos, iloisena donitseista mutat pettyneenä siitä ettei löytänyt Killjoyta.

    Joku potkaisee matoroa niskaan talon katolta, jään Toa lentää suoraan naama edellä tuhkaiseen maahan. Matoro potkaisee heti ylöspäin, osuen päälle hypänneeseen kohteeseen. Se kaatuu kyljelleen. Matoro ponnistaa käsillä ylös, mutta saa potkun mahaansa.

    Kuka tämä vihollinen on?, Matoro miettii. Hän ei ole saanut kunnon katsekontaktia kohteeseensa.
    Jään Toa kierähtää maassa, nousee ja hyppää. Hän ponnistaa Killjoyn talon katon reunasta. Hän tuntee jalaknsa osuvan johonkin, sitten hän iskeytyy kovaan maahan. Refleksinomainen jääsäde iskeytyy ylöspäin, hän vetäisee miekkansa esiin. Ohjus vie jalat Matoron alta ja tämä lentää kovaan maahan.

    ”Luulin sinua kovemmaksi, Toa.”, Eversti 437 lausuu vertahyytävällä äänellä. ”Tämä taistelu päättyy nyt. Jos liikahdat, ammun sinut. Jos et liiku, ammun sinut. Sinulla ei ole vaihtoehtoja,”, se sanoo ja osoittaa renneohjukseneheittimiellä kohdettaan.

    ”Onhan, voit aina antautua”, sutkauttaa Matoro.
    ”Olet vitsikkäällä tuulella.”, Metallitorakka sanoo. Se valmistautuu painamaan liipaisinta.

    Torakan metallinen, ohut sormi kiertuu liipasimelle, painaen sitä. Liipasin ei liiku. Hän painaa kovemmin, se pysyy ylä-asennossa.

    ”Opetus numero yksi: jäädytetty liipasin ei toimi”, Matoro ilmoittaa, hyppää ilmaan, vetäisee miekkansa ja ampuu siitä energiasäteen Torakan rintaan.

    Badass vetäisee lonkallaan olevan hopeisen laserpistoolin, laukaisee. Matoro väistää ammuksen, hyppää kierteellä ja iskee miekalla kohti torakkaa. Tämä iskee ranneteränsä miekkaa vastaan.
    Matoron kierre pysähtyy kun miekka ottaa kiinni torakan teriin. Badass tekee nopean ranneliikkeen, saaden Matoron Energiaterän hänen ranneteriensä väliin, jumiin.
    Se riuhtaisee ja Matoron miekka lentää kauas omistajaltaan. Potku kaataa Jään Toan maahan, mutta vastapotku maasta kaataa Torakan.
    Torakka iskee toisen käden ranneterän Matoron rintaan. Jään Toa parkaisee ja tavoittelee vyöltään toista miekkaansa, tai oikeammin tikaria. Tämä kakkosase on pelastanut hänet monesti. Hän saa Sähkösäilän käteensä ja iskee sen ylöspäin. Torakan teräksisen panssarin läpi iskeytyy valtava määrä sähköä ja yksi prototeräksinen terä. Matoro kierähtää alta pois. Eversti Badass repii tikarin karjuen pois ja heittää sen maahan, tavoittaen Matoroa. Hän painaa ohjuslaukaismen liipaisinta, se on jo sulanut. Sarja pieniä nuolenkärkiä iskeytyy Matoroa päin, ja ne heittävät Jään Toan kauemmas.

    Matoro tajuaa olevansa nyt aseeton.
    Eversti ”Badass” 437:alla taasen on koko arsenaali käytössä.
    Jään Toa lähtee juoksuun, heittäytyen Killjoyn talon takaikkunan lasin läpi, taloon sisään. Torakka menee taloon ovesta, joka oli jäänyt Matorolta auki.

    ”Voi pikkuinen, etkö tajua että et voi voittaa tätä. Piilottelu ei auta.”, Torakka lausuu.

    ”Opetus numero kaksi: suojaa aina selustasi”, Matoron ääni kuuluu. Energiasalama lähtee matoron valkoisesta miekasta taloon sisään, iskeytyen kuin seinä torakkaa päin. Tämä lentää suoraan Killjoyn 80-tuumaisen teleruudun näyttöön.

    Badass ampuu ohjuksia, Matoro väistää taitavasti, mutta seinän läpi lentävä lasersäde osuu Matoroa jalkaan.
    Vihainen torakka syöksyy suihkumoottorin voimalla kohti Jään Toaa, iskeytyy tätä päin kovaa ja nostaa korkeutta.

    ”Haluatko nähdä maailmaa? Tiputtaisinko sinut kenties Coliseumiin, tai vaikkapa Karzahnille, saasta?”, 437 karjuu. Matoro pääsisi helposti pois, mutta on toinen juttu kannattaako se.
    Torakka lentää ylöspäin.
    ”Hyvästi, mikä nimesi lieneekään”, Eversti Badass murahtaa ja irroittaa otteensa. Edes Prototeräksinen panssari ei kestä iskua maahan näin korkealta.
    ”Hei, odota. yksi asia vielä.”, Matoro sanoo kohteliaasti. Liian myöhään. Hän tippuu alaspäin, tuulee kovaa. Aamuaurinko sokaisee.
    ”Opetus numero kolme: Tämä tullaan muistamaan päivänä, jolloin melkein hoideltiin Matoro The Blacksnow!”, hänen huutaa tuuleen. Seuraava miete, miten itseasiassa hän selviytyy.

    Jään Toa keksii keinon joka saattaa toimia. Hän ampuu jalkojensa suuntaan alaviistoon elementaalienergiaa, saaden hänet kiitämään alaviistoon, kohti merta. Edelleen yläilmoissa oleva Eversti Badass 437 tajuaa Matoron yrittävän laskeutua mereen. Hän ottaa vyöstään hopeisen pistoolin. Vihreä kyborginen torakansilmä katselee kohdetta. Helppo osuma hänelle.
    Hänen torakankäsi puristaa jo aseen liipaisinta. Punainen välähdys, ja kuolettava säde lähtee liikkeelle valon nopeutta.

    Matoroon osuu.

    Tyytyväinen Torakka lähtee katsastamaan loppujen Klaanilaisten sijaintia.

  • Isku Nazorak-pesään: liskokansanmurha

    Laavatunneliston eräs kammio Mt. ÄmKoon alla, Zyglakien ruumiiden keskellä

    Tunnelin melu vain yltyi yltymistään. Klaanilaisilla oli kiire, luolasta saattaa tulla mitä tahansa, ainakin melkein. Matoro ja Make päättävät yrittää sinetöidä oven, mikä kuuluu Jään ja Tulen elementtien yhdistettyihin voimiin. Samalla Keetongu ja Summerganon arvioivat kuilun pituutta ja hyppäämismahdollisuutta. Aika on vähissä. MahriKingin ja Matoron sinetti on melkein valmis. Samassa kuitenkin eräästä luolan railosta ilmestyy yksi Zyglak. Galtoriankin ja Manu valmistautuvat teurastamaan sen, mutta otus vain juoksee hädissään heidän ohitseen, hypäten suoraan laavakuiluun. Kaikki ovat ihmeissään. Saman tien muutama Zyglak ilmestyy otisista aukoista ja hyppää myös suoraan laavaan. Hetken ajan Klaanilaiset huomaavat nissä pakokauhua. ”Mitäs hittoa?”, Manu kysähtää ääneen. Samassa Zyglakin sätkivä käsi ilemstyy tunneli naukon sinetöimättömästä kohdasta, Make hätkähtää säikähdyksestä. Pian sinetti kuitenkin peittää viimeisetkin railot, jättäen Zyglakin kädestään jumiin. Muutkin tilaan johtavat aukot päätetään sinetöidä. ”Jos meillä olisi kuusi eri elementtistä Toaa, voisimme luoda Protodermistä ja tehdä tämän helpommaksi”, Make sanoo turhautuneena ja väsyneenä.

    Summerganon ja Keetongu pohtivat.
    ”Emme ehkä voi hypätä yli, kuilun yllä oleva aktto on liian matala tarpeeksi korkeaan hyppyyn”, Keetongu teorioi.
    ”Minulla saattaisi olla idea, mutta se on aika riskialtis.”, Summerganon vastasi. ”Eli..?”, Keetongu kysyi, odottaen vastausta. Summerganon käveli Zyglakien ruumiiden luo, tutkien heidän niiltä pudonneita keihäitä. Ne näyttivät melko vahvarakenteisilta, ne sopisivat hyvin. Summerganon poimi mahdollisimman monta keihästä ja käveli ne kainalossaan takaisin Keetongun luo. Hän iksi yhden keihään kuilun vasemman puoleiseen seinään. Pian hän roikkuikin keihään varassa laava-altaan yllä. Hän iski toisen keihään hieman edemmäs, hypäten pian roikkumaan siihen. Tämä toistui joitakin kertoja, kunnes Summerganon oli kuilun toisella puolella, ja oli pystyttänyt muille kivan kipeilyradan. ”Alkakaahan tulla!”, Toa huusi kuilun toisella puolella oleville. Pian kaikki olivatkin toisella puolella, valmiina jatkamaan matkaa kohti vapautta…

    Zyglakien kylä oli melkein mennyttä. Talot ovat murusina, asukkaiden aseet sulametallia, kyläläiset itse… noh, tiedätte kyllä. Aseistettuja Nazorakeja juoksenteli sinne tänne, ikään kuin riemuissaan teekmästään työstä. Keskellä tuhoa seisoi hahmo, joka ei tosin ollut täysin torakkamainen, sillä oli mekaaninen oikea käsivarsi ja vasen jalka, kasvojensa vasen puoli hänellä oli melkein kokonaan metallin peitossa ja toinen tuntosarvi oli kuin ohut, taivunut radioantenni. Kehossaankin hänellä oli paljon metallisia paikkauksia. Hahmo painaa vasemman korvansa kohdalla olevaa nappia. Kuuluu pinetä piipitystä, hahmo aloittaa puhumisen: ”Sir, tässä 437, lähes koko kylä putsattu”, hahmo aloitti, lopettaen pian puhumisen, muuttaen mekaanisen kätensä laserkonekivääriksi, ampuen näkemänsä Zyglakin yhdellä kuolettavalla laukauksella pään läpi. ”Kylä putsattu”, torakkakomentaja jatkaa, ”olemme vallanneet vuoren alatuneliston. Aloitamme pian uuden asetuotantolan rakentamisen”. ”Erinomaista”, kuului hahmon käyttämän radion toisesta päästä, ”pian koko saaren ala-alue on hallinnassamme, jolloin voimme vallata koko saaren sisältä käsin…”. Radiosta kuului hetken ajan innokasta naurua…

  • Isku Nazorak-pesään: berserk-Suga

    Laavaluolastossa

    Zyglakien takaa-ajo alkaa raivoisasti. Aivan kuin silkka viha antaisi niiden vaunuille lisää vauhti. Klaanilaisten päättäväisyys ei horju, vaan he menevät koko ajan eteenpäin..

    Ilma on tunkkaista ja kuumaa. Zyglakit eivät ole hellittäneet, vaan viilettävät klaanilaisten perässä. Edessä näkyy jälleen luolantapainen. Se on suuri… ”Tuolta voimme päästä ulos!”, Glatorianking huutaa. Muut eivät uskalla veikkailla, mutta He alkavat kuulla jopa edestäpäin Zyglakien meteliä. ”Ne ovat joka puolella!”, Mahrikinh karjaisee. ”Meidän pitää hypätä!”, Matoro TBS huutaa ja sen he tekevätkin. Luolan suu aukon lähellä oleva kieleke pelastaa klaanilaiset ja he loikkaavat sinne. Kaikki makaavat kasassa hetken, mutta kuullessaan Zyglakien lähestyvän, täytyy heidän jatkaa. Luolasta tuntuu huokuvan raikasta ilmaa… He pääsisivät ulos. Mutta sieltäkin alkaa kuulua meteliä. ”Ne tulevat.”, sanoo Keetongu.

    ”Emme pääse ulos!”, Summerganon toteaa ja jatkaa: ”…mutta päästivät he tai eivät, me taistelemme ulos.”

    Zyglakeja rynnistää luolasta, mutta ensimmäiset kaatuvat Summerganonin miekkaan ja MahriKingin keihääseen, mutta rynnistys sen kuin jatkuu ja muut liittyvät taisteluun. Luolasta ei pääse ahtaalle kiellekkeelle yhtäkään Zyglakia, kiitos klaanilaisten horjumattomuuden, mutta suu aukko on tukkeessa niistä. Ne änkevät väkisin läpi. Köysirataa pitkin saapuu lisää Zyglakeja, mutta ensimmäiset hyppääjät lentävät päistikkaa alhaalla näkyvään rotkoon ja ne jotka pääsevät kielekkeen kohdalle seivästyvät takalinjoja varmistavien klaanilaisten aseisiin. Yhden kohtaloksi koituu vastaanottaa Keetongun lyönti ja lentää vastakkaista seinää päin ja pudota sieltä laavaan. Mutta jopa ahtaita, kuilun seinämillä olevia pieniä polkuja pitkin yrittää Zyglakeja, mutta urheasti klaanilaiset ne torjuvat. ”Niitä tulee jatkuvasti, meidän on pakko puskea läpi!”, Manu sanoo ja muut nyökkäävät. Klaanilaisten raivokas rynnäkkö puhkaisee tunnelissa olevian Zyglakien rivistöt ja klaanilaisten onneksi luola avartuu lähes heti sisäänkäynnin jälkeen, joten he saavat tilaa taistella. Hieman laavatunneleita raikkaampi ilma antaa lisää tahtoa. Ensimmäinen hyökännyt Zyglak-aalto on lähes kaatunut. Summerganon lävistää yhden miekallaan ja Makuta Nui, tuttavallisemmin Manu antaa isän kädestä muutamalle. Ensimmäinen aalto on maassa, klaanilaiset hengähtävät.

    ”Niitä tulee lisää… ja niillä on jotain vahvaa mukanaan.”, Keetongu sanoo synkästi. ”Meidän on pakko jatkaa.”, Mahriking toteaa ja niin he lähtevät juoksemaan luolaa eteenpäin. Se tuntuu koko ajan suuntaavan ylöspäin, joten ehkä he pelastuisivat. Mutta niin kauan ovat Zyglakit vuoren uumenissa olleet, ettei yksikään kolkka ole heille pääsemättömissä. Klaanilaisten huomamaattomissa olleista sivutunneleista alkaa tulla lisää vihollisia ja takaapäin kuuluu askelia. Ainoa vapaa tie on ylöspäin. He juoksevat viholliset kannoillaan. Siellä täällä on laavauomia. Klaanilaiset päätyvät avaraan kammioon, jonka keskellä on silta valtavan rotkon yli ja toisella puolella portaat ylös. Silta on keskeltä katki, mutta hyppääminen on aiempien ponnistusten rinnalla pikku juttu.

    Mutta zyglakien viimeinen, voimakkain aalto tulvii joka raosta ja klaanilaiset huomaavat olevansa joka puolelta piiritettyjä. Luolasta, josta he tulivat, kuuluu askelia ja huutoa. Ne tulevat. Heitä piirittävät Zyglakit käyvät päälle. Ensimmäiset kaatuvat helposti, mutta jatkuva päällekäyminen tuottaa tulosta: Summerganon katuu kolmen Zyglakin rynnistäessä päälle ja vaikka Manu onnistuu ne hoitelemaankin, ovat klaanilaiset joka puolella vaikeuksissa. Zyglak on haavoittanut Summerganonia hieman ja ylösnouseminen on tuskallista. Hän näkee kolmen Zyglakin juoksevan kohti muiden selustaa. Vihollisia on enää vähän, mutta sitäkin sitkeämpiä ne ovat. Summerganon nostaa miekkansa ja juoksee noita kolmea päin. Yhdeltä hän sivaltaa pään pois, toinen saa kohtalokkaat osumat lähes joka puolelle ja kolmas perääntyy kauhuissaan ja horjahtaa rotkoon. Juuri, kun klaanilaisten vääntö näyttää kääntyneen voitoksi, kuuluu luolasta jälleen meteliä. Ei paljoa askelia, mutta jotain normaalia Zyglakia vahvempaa taitaa olla tulossa…

  • Isku Nazorak-pesään: jääkalikkazyglak

    Bio-Klaanin saaren alla laavluolastossa sijaitseva Zyglakien kylä

    Ensinnäkin, Matoro on tajunnut että he eivät voi jatkaa pakoa laavavirtaa pitkin. Uusi putous.
    Toiseksi, viisikko pistettiin vankiselleihin. Manu tekeytyi tavalliseksi Zyglakiksi.
    Matoro tutkailee paksujen kivisten kaltereiden – ei, pilareiden, lävitse kylää. Tämä on suuri sivutunneli laavaluolassa. Paljon räsyisiä, laavakivestä ja panssareista tehtyjä talontynkiä sekä seinässä olevia luolia. Heidän vankilansa oli luola, jossa oli vain katossa aukko.

    ”Zyglakit asuvat täällä. Heillä pitää olla suhteellisen yksinkertainen reitti pois.”, Matoro ajattelee ääneen.
    ”Juu. Kenties joku luola?”, Keetongu ehdottaa.

    ”Hei, haluatte varmaan tietää että Zyglakit meinaavat heittää teidät laavaan auringonnousun aikaan”, kalterien taa tullut Manu-Zyglak sanoo.
    ”Mitä kello on?”, on ensimmäinen kysymys sellistä.

    ”Zyglakien mukaan aamuyö. Aurinko nousee parissa tunnissa.”, Manu sanoo. ”Koitan hankkia teidät pois. Niin juu, ja uloskäynti on laavajoen yllä, katossa menevä köysirata.”

    ”Erittäin hyvä tieto. Pystyskö harhauttamaan kun me pakenemme omin avuin?”, Matoro kysyy.

    Manu lähtee poispäin nyökäten.

    ”Miten meinaat että häivymme?”, Glatorianking kysyy.
    ”Jäädytetään – haurastetaan yksi pilari. Sitten sen saa kaadettua.”, Matoro sanoo ja vinkkaa Keetongulle.
    Matoro laskee kätensä kiviselle pilarille.
    Vaalenasinistä kohmetta leviää kiven pintaa pitken Matoron kädestä. Kuuluu räsähdyksiä kun kivi muuttuu sisältäpäinkin jääksi. Jään Toa kumartuu kun Keetongu lyö kovaa kivipaatta. Se iskeytyy puoliksi ja viisikko on vapaa.

    He lähtevät hipsimään ulos sellistä. Kauempaa kylästä kuuluu huutoja ja näkyy savua. Pari taloa on syttynyt palamaan.
    Kiitos Makuta Nui.

    Hännätön Zyglak juoksee suoraan heidän luo. Manu osoittaa vankilan yllä olevaa tasannetta, josta lähtee köysirata.

    ”Millä me tuonne pääsemme?”, Mahriking kysyy.
    ”Portaat. Vankilanne sivulla.”, Manu ohjeistaa ja he lähtevät juoksuun portaille.
    Oudonkielinen huuto kuuluu heidän takaansa. Joukko Zyglakeja huomasi heidät ja hälyttää muutkin.

    Klaanilaisjoukko kiipeää portaat.
    ”Pysähtykää!”, tasanteella oleva vahti huutaa ja osoittaa heitä varsijousella.
    ”Öh, emme.”, Glatorianking sanoo, heittäytyy maahan, potkaisten Zyglakia jalkaan. Tämä horjahtaa, ja melkein tippuu laavaajokeen.

    ”Saasta!”, se karjaisee ja potkaisee hopean Toan maahan. Keetongu ryntää ystävänsä avuksi ja lyö kohdetta suoraan kasvoihin. Manu tulee mukaan ja saa iskettyä Zygkailta aseen pois. Summerganon jäädyttää vartijan.

    Portaista kuuluu melua. Matoro hyppää ensimmäisenä puiseen ”koriin” joka roikkuu köysien varassa. Make tulee heti hänen taakseen.
    ”Kahta Toaa enempää ei näihin mahdu!”, Manu sanoo ja ohjaa muita taaempiin koreihin.

    Summerganon työntää jääkuutio-Zyglakin suoraan ahtaisiin portaisiin hyökkääjien tielle. Hän sinkoaa muutaman jäästäeen portaikkoon ja hyppää köysiradan vaunuun Keetongun kanssa.

    Manu heittää ylimääräisen vaunun päin Zyglakeja. Glatorianking juoksee viimeiseen vaunuun. Manu vääntää seinässä olevaa vipua joka vapauttaa vaunut ja eeppisellä hidastuksella hyppää viimeiseen vaunuun Glatoriankingin viereen.

    Kolme vaunua lähtevät kiitämään köysirataa pitkin allaan laavajoki.

    Valitettavasti Zyglakeilla oli toinen ”vaunu-asema”, josta he lähtivät pakenijoiden perään. Se onkin sitten ihan seuraavan kirjoittajan tehtävä.

  • Isku Nazorak-pesään: kykloopin häntäkikka

    Eeppinen laavaluolasto suoraan Bio Klaanin saaren syvyydessä Mt. Ämkoon alla, tarkasti sanottuna noin viiden Bion pituinen laavakivinen paasi laavavirrassa

    No, kuten jo ylempänä mainitsin, sankari-kuusikko ovat nyt siis ison kivipaaden päällä, laavavirrassa. Oikein ihanaa.
    Kukaan heistä ei erityisesti pidä tilanteesta. Mutta ei ole muuta vaihtoehtoa.

    Virta viettää loivasti alaviistoon. Katosta irronneita kiviä kelluu vähän aikaa laavassa kunnes ne hajoavat. Sankareiden oma pysyy kasassa jäävoimilla.

    Jyrkemmästä laskusta paatti hieman tömähtää. Ilmaa on vaikea hengittää ja on todella kuuma. Mahriking imee kuumuutta itseensä.
    Matoro tähystää teleskooppisilmällään eteenpäin. Laavaa – tummanpunaista kajoa – kiviseinämä – suoraan edessä!

    Matoro tajuaa tilanteen. Edessä tunneli jakautuu kahteen. Vasemmalla on laavaputous, oikealla joki jatkuu normaalina. He ovat ajautumassa putoukseen.

    ”Kääntäkää!!!”, Glatorianking huutaa paniikissa.
    ”Miten?”, Manu tokaisee.

    ”Pakko meillä on olla joku keino…”, Mahriking pohtii ankarasti.

    Matoro jäädyttää laavaa keulan edestä mahdollisimman nopeasti. Vauhti hidastuu.

    ”Hei, minulla on idea!”, Keetongu huudahtaa ja iskee Zyglakilla olleella veitsellä Manun hännän poikki. Makuta-Zyglak karjaisee kivusta ja luo murhaavan katseen Keetonguun.

    Keetongu sitoo veitsen häntään, vääntää silkalla voimalla sen terän koukuksi ja heittää laavakiviseen seinään kiinni. Koukku tapailee hetken kalliota kunnes tarttuu kahden kiven väliin.

    ”Mahtavaa, Keetongu! Voisin syleillä sinua!”, Mahriking huutaa innostuneena. He vetävät paattinsa kiinni seinämään hännän (köysi-koukun) avulla ja kääntävät kivipaatensa normaaliin jokiuomaan.

    Matoro on peräti onnellinen siitä, että he ovat taas laavajoessa. Vaikka ilma onkin tulikuumaa ja hänen voimansa heikkenevät, Matoro tuntee olonsa erittäin turvalliseksi – olosuhteisiin nähden.

  • Isku Nazorak-pesään: laavasurffausta

    Keetongu Oct 7 2010, 04:53 PM

    Laavaluolasto

    Kukaan ei pitänyt ideasta. Toisaalta, ketään ei kiinnostanut luolaan jääminenkään. Keetongu yritti saada viestilaitteistollaan turhaan yhteyttä ulkomaailmaan, sillä kallio oli liian paksua ja Nazorakit olivat kaiketi asentaneet tehokkaan häirintälaitteiston pitääkseen vangit poissa ulkomaailmasta.

    Zyglak-Manu ja Summerganon irrottivat paaden laavakivestä ja kumppanukset raahasivat sen laavavirran viereen.

    ”Se virtaa nopeasti”, Matoro sanoi.
    ”Laavakivi sulaa varmasti alatamme”, GK voihkaisi.
    ”Minun ja Matoron on koko ajan jäähdyttettävä sitä”, Summerganon vastasi.
    ”Tämä on silti huono idea”, Keetongu sanoi.
    ”Mennään”, Zyglak-Manu örvähti.
    He kellistivät paaden laavaan ja hyppäsivät kyytiin. Zyglak-Manu ja Keetongu menivät painavimpina keskelle ja pitivät kiveä paikoillaan, Glatorianking ja MahriKing tulivat heidän viereensä, Matoro meni eteen ja Summer perään. Heidän tehtävänään oli jäähdyttää kiveä ja hidastaa vauhtia jähmettämällä laavaa tarpeen vaatiessa.

    ”Tuonelan joki”, Matoro sanoi synkkänä.
    ”Eipä jes”, Keetongu kuittasi. Kivi lähti liikkeelle. Edessä näkyi vain punaista hehkua.

  • Isku Nazorak-pesään: Nazorakien teleporttilaitteisto

    Eeppinen laavaluolasto suoraan Bio Klaanin saaren syvyydessä Mt. Ämkoon alla

    Huone jossa he ovat, on vain valtavan laavajoen sivukäytävä. Kauempana heidän vasemmalal puolellaan maan uumenista pulppuaa laavaa joka ryöppyää kallioita pitkin eri suuntiin, yhdestä suunnasta juuri tänne missä he ovat, jähmetetyn laavan päälle.

    Zyglak ja Matoro ovat laavan tasolla olevalla kivisellä tasanteella. Tämä on ilmeisesti osa Nazorakien luolastoa, kenties he hankkivat energiansa suurella maalämpöpumpull- ei mitään.

    ”Saastat, mitä teette täällä!”, Zyglak huutaa pitäen ryhmyistä keihästää Jään Toan silmien alla.

    ”…Eh, kaunis päivä tänään?”, Matoro sanoo vaivautuneena. Hän tajuaa sen olevan melko huono keskustelunaloitus maan alla.
    ”En välitä mitä ylhäällä on. En pääse enää ikinä päivänvaloon”, Zyglak selittää, kääntäen katseensa maahan.
    ”Tänne kammioon vangitaan Nazorakien johtajaa ärsyttävät, ei-torakka-tyypit. Torakat ammutaan heti.”
    Zyglak laskee aseensa.
    Klaanilaiset ovat hämmentyneitä. He tekivät tämän kaiken, vain tullakseen toiseen vankityrmään.

    ”Olemme siis samalla puolella? Yritämme kaikki pakoa?”, Summerganon sanoo Zyglakille.
    ”Yleensä en ole tälläisen roskasakin, en kenenkään Mata Nuin luomuksen kanssa, mutta tämä on poikkeus…”

    Kuusikko katselee ympäri luolaa. Kaikki miettii mielessään eri pakoteitä.

    Luola on laaja, korkeakattoinen. Noin puolet siitä on kivitasannetta joka on laavan yläpuolella, toinen puoli virtaavaa laavaa. Laavaa pulppuaa vielä syvemmältä tunneleista, ja sitä menee ulos noin neljästä halkeamasta seinämissä. Matorolle tulee, ironista kyllä, kylmät väreet laavavirrasta. Heidän jähmettämänsä laava alkaa taas nesteytyä.

    ”Millä vangit laitetaan tänne? Miksei täällä ole ketään sinun lisäksesi?”, Glatorianking kyselee Zyglakilta.

    ”Nazorakien teleporttauslaitteisto. Ei vastaanotinta, vaan siihen laitetaan tämän paikan sijainti. Jos olento tajuaa olevansa tuomittu ikuisesti, ja vieressä on laava-allas, mielen valtaa halu lopettaa oma kärsimyksensä. Minä olen täällä edelleen koska haluan kostaa, tuhota saastaiset Nazorakit. Tuhota muut Zyglakit jotka jättivät minut heille. Tappaa sitten kaikki muutkin Mata Nuin luomukset!”, vaahtoaa Zyglak.

    ”Hei, sain idean, muttete välttämättä pidä siitä. Osaatteko surffata?”, Mahriking huudahtaa laava-altaan viereltä.
    ”Ei, ei tuo on itsemurha…”, Matoro hätääntyy
    ”En edes sanonut mitä aion!”, Make vastaa.
    ”Mutta ajattelit.”, Matoro sanoo ja koputtaa naamiotaan (It’s Kanohi Cencord, Mielen naamio)

    ”Hei, tuo saattaisi toimia. Tuota laavajokea pystyy laskemaan, tuo yksi halkeama on tarpeeksi iso. hankitaan iso kivipaasi jolla laskemme alas.”,Summerganon aloittaa, vaikeki tosiaan erityisesti odota kokemusta.

    ”Mutta – minne luulette meidän päätyvän? Klaanin saarella ei ole pinnalla laavajokia tai vastaavia. Lisäksi olemme maan alla, laskeudumme siis aina vain alemmas.”, Matoro listaa.

    ”Mutta muistanette laavakentät tällä saarella? Niiden alla menee yksi iso luola, joka voi hyvin olla yhteydessä tähän. Laavavirta. Täällä hyppäisimme laavajoen sivuille, kiipeämme luolaa ylös matoranien näköalatasanteelle luolassa, ja pääsemme pois.”, Mahriking luennoi, ilmiselvästi tuntien asiat.

    ”En silti kannata ideaa”, Matoro sanoo tiukakna., Hän ei pidä laavasta.

    ”Hei, tuo voisi toimia. Eihän meillä ole parempaakaan ideaa?”, Keetongu, joka ei tosiaankaan pidä ideasta, sanoo.

    Manu tuntee itsensä unohdetuksi. Hän haluaa ruumiin, ja vähän äkkiä.
    Antidermis alkaa liikkua pois pullostaan.

    Klaanilaiset seuraavat ihmeissään. Vihreä kaasu valtaa Zyglakit. Olento huutaa oudosti, sen silmät pyörivät ympyrään, kehossa on outoja pakkoliikkeitä. Sydänkivi välähtelee.
    ”AAAAAAAAAAAAAAAAAARRRRRRRGGGHHHHHHH-hhhhh!!!”, Zyglak karjuu kun Makutan mieli murskaa tämän omaa. Juuri nyt Zyglak haluaisi hypätä laavaan, muttei voi koska hänen jalkansa eivät liiku.

    Huuto lakkaa. Tulee kuolemanhiljaisuus. Klaanilaiset seurasivat varjojen peittämää ruumista, ja pikkuhiljaa Antidermis imeytyy sen sisään.

    ”Terve. Lainaan tätä vähän.”, Manun ääni sanoo Zyglakista.

    Kuusikko sinetöi Maken suunnitelman.
    He päättävät yrittää laavasurffausta vapauteen.

  • Isku Nazorak-pesään: Makutan kuolema

    Luola, again.

    Matoro on hämmästynyt tapahtumien kulusta. Pinkki örghelimörgheli, joka paljastui Manuksi, tuli sisään ja hoiteli Skakdit.
    Nazorakit ovat melko hämääntyneinä huoneen yhdessä nurkassa.

    Valitettavasti vihreää kaasua nousee ylös pinkisät olennosta.

    ”Manu, sinä vuodat.”, Matoro huomauttaa etsiessään miekkaansa.
    ”Ei, ei taas.”, Makuta sanoo. Hänen mielensä valuu pikkuhiljaa ulos ruumiin haavoista.

    Piikikäs terä iskeytyy suuren olennon rinnan läpi. Terä on piikikäs ja verinen, ja kun takana oleva Gaggulabio alkaa repiä sitä pois, ei välttämättä halua olla kuulolla. Terän väkäset raastavat lihaa ja katkovat kylkiluita. Pinkki olento kaatuu maahan, ammottava aukko silmänsä lisäksi myös rinnassa.
    ”Pikku ystävänne taisi kaatua.”, Gaggulabio sanoo kylmän rauhallisesti. Hänellä on kädessä entistä verisempi miekkansa.
    ”Otetaanko tämä uusiksi?”, hän ehdottaa.

    ”Tuotanoin… Minä kannattaisin kuitenkin sitä, että häivymme tästä huoneesta yhteiselle teehetkelle. Mistä teestä sinä pidät? Voimme hankkia myös pikkuleipiä teen kanssa. Laava nimittäin nousee.”, Matoro viisastelee tuttuun tapaansa.

    ”Hmm. Sopii minulle, menen tosin yksin.”, Gaggulabio hymyilee ja sähisee jotain epämääräistä, ilmeisesti torakan kieltä.
    Skakdi astuu pari askelta ulos luolasta, ja Nazorakit oven sivuilla kankeavat valtavan kiven ovensuulle. Kuuluu vain tömähdys, pölyä ja Klaanilaiset ovat lukittuna kammiossa. Laava on vallannut ja yli puolet huoneesta.