Katse avautui tyynelle merellä, se ikuinen tuttavuus. Avoin, rauhoittava, kuten myös säälimätön. Pidempään kuin kukaan elävä, se muistutti asioista – hyvistä sekä huonoistakin. ”Kuuletko sinä sen?” ”Minkä?” ”Se on palannut taas. Se hienovarainen kaiku, kun laine pyörii. En ole kuullut sitä pitkään.” Kaksi soturia, takana erämaa ja edessä avara meri. He eivät olleet puhuneet pitkään … Jatka lukemista Valoisa päivä →