TARINOITA VOISI LUONNEHTIA PALAPELEIKSI. NIIDEN KOKOAMINEN VIE AIKAA JA VAATII SEKÄ KÄRSIVÄLLISYYTTÄ ETTÄ HAHMOTUSKYKYÄ. JOKU ALOITTAA KOKOAMISEN EROTTELEMALLA REUNAPALAT, KUN JOKU TOINEN LÖYTÄÄ KAKSI TOISIINSA SOPIVAA PALAA KUVAN KESKELTÄ JA ALKAA RAKENTAMAAN NIIDEN YMPÄRILLE. LOPPUTULOS ON MOLEMMILLA KUITENKIN SAMA: KOKONAISUUS. SE LIENEE VAIN OSA LUONTOAMME. KUN NÄEMME OSAT MAASSA, MEIDÄT VALTAA TARVE SAATTAA NE KOKONAISEKSI. … Jatka lukemista Musta Käsi III
Avainsana-arkisto: kraa
Pidit pimeän poissa
Bio-Klaani Oli hautajaispäivä. Ei, sana “hautajaiset” ei ollut paras sana kuvaamaan tilaisuutta. Ruumista ei ollut. Umbra ja hänen muistonsa haudattaisiin pian Bio-Klaanin hautausmaalle muiden sodassa kuolleiden joukkoon. Adminit ja moderaattorit olivat kerääntyneet monien kadonneelle läheisten kanssa yhteen jättämään jäähyväiset valon toalle. Matoran-Umbra oli sinänsä mielenkiintoisessa tilanteessa, että hänen tämän maailman vastineensa oli kuollut – hänen … Jatka lukemista Pidit pimeän poissa
Painajainen merellä
Pimeä huone Kapura sai pelipöydän tärisemään iskiessään sitä luvattoman paksulla sääntökirjalla. Opuksen päällä lojui sekavanoloinen paperipino sekä toan täsmävastaus tunnelmavalaistukseen – vanha taskulamppu, jolla oli myös kätevää osoittaa kanssapelaajia silmiin tarpeen vaatiessa. Pöydälle pinon viereen Kapura asetti pahvilaatikon, jonka mystinen sisältö toi pelaajien mieleen sanaparin “kokeellinen tarinankerronta”. Lamppu naksahti päälle. Seppä silmäili hetken tämänkertaisen pelisession … Jatka lukemista Painajainen merellä
Moderato
Kelmeä hiekka-aavikko jatkui loputtomiin. Aavikolla taivalsi valon soturi vailla määränpäätään. Ei ollut varjoa tai pahuutta mitä vastaan taistella. Oli vain valon tuoma tyhjyys. Erämaata ei erottanut taivaasta, koska taivaalla ei ollut taivaankappaleita. Kunnes sinne syttyi musta tähti, jota alkoi kiertää musta kappale. Niitä seurasivat punainen tähti ja sininen kappale, joka hajosi kuuteen osaan. Osat alkoivat … Jatka lukemista Moderato
Valkoinen Käsi II
Haluaisitko, että teen asialle jotain, Itroz? En kykene hallitsemaan hänen suojattua mieltään, mutta viestintään minulla on mahdollisuus. Siitä on varmasti hyötyä, vihrepeukalo. Minun ääneni hän tuntee, enkä kykene naamioitumaan häneltä hänen mielessään. Mutta sinä olet… villi muuttuja, niin sanotusti. Sinä voisit… sinä voisit ottaa palasen hänen kalleimmasta muistostaan, ja pukeutua siihen. Tarkoitatko sirun ääntä? Nimda. … Jatka lukemista Valkoinen Käsi II
Aft-Amana 4
Aft-Amana “Arupakin” huone Henkinen romahdus ♪ Valaistuminen ♪ Se oli niitä tilanteita, jotka jättivät aina niin sanavalmiin jään toan sanattomaksi. Todella sanattomaksi. Hän oli täynnä kysymyksiä. Miksi et kertonut aiemmin, miksi odotit, miksi teit sen. Hän oli täynnä syytöksiä. Petturi, jälleen yksi petturi. Kehenkään ei voinut luottaa (etenkään, kun ei voinut luottaa kenkään). Toisaalta, olisihan … Jatka lukemista Aft-Amana 4
Aft-Amana 3
Aft-Amana ♪ Itke, korppini mun ♪ Mustalumi lopetti juoksemisen vasta kun tuska muuttui myös ruumiilliseksi. Hän otti käsillään vastaan lohduttoman kylmän lattian Aft-Amanan pimeydessä. Tuska. Tuska riipi hänen sydäntään. Tuska ja petos. Matoro ei tiennyt, kuinka kauan oli juossut. Käytävät, lepo-osastot, sellit. Särkyneet ikkunalasit, pölyn peittämät aulat. Kaikki samaa utua, varjoa, sumua, myrskyä. Tuska oli … Jatka lukemista Aft-Amana 3
Aft-Amana 1
Kirouksen portit ♪ Korppikuoro ja tahtisauva ♪ Pihamaan täytti konekiväärin pauke, jonka sanoma oli selvä: kuolema toille. Toien matka Aft-Amanaa ja mahdollista Nimdan sirua kohti oli saavuttanut taas uuden huippuhetkensä. Umbra oli langennut omiin henkilökohtaisiin varjoihinsa ja muuttunut, mutta Deleva oli yhä oma itsensä – vihainen ja taisteluvalmis. Aineen neljännen olomuodon soturi riuhtaisi plasmakilpensä suojakseen. … Jatka lukemista Aft-Amana 1