Avainsana: Killjoy

  • Tonttu kiipelissä

    Luola Killjoyn mökin alla

    Creedy pyyhki hikeä kasvoiltaan. Luola muuttui hetki hetkeltä tukalammaksi, matoranin kahlatessa edelleen paperipinojen läpi.

    Viimeiseen kahteen tuntiin hän ei ollut saanut selville mitään uutta ja hän oli jo luovuttanut etsinnät koskien sopimusta. Muutama päiväkirjanpalanen oli antanut hänen ymmärtää, että sopimus ei ehkä ole fyysinen, vaan kyseessä olisi ehkä jonkinlainen vaihtokauppa. Viestien salaperäisyys kuitenkin hämmensi Creedyä ja hän oli tyytynyt vain jatkamaan paperien lukemista:

    Kuudes päivä Xian leirillä (jälleen) – uudet tehtävänannot

    Mestarilla oli tänään minulle tänään uutisia. Hänen entinen työntekijänsä Guardian oli jäljitetty vakoojien mukaan Voya Nuille ja aloimme valmistelemaan matkaa sinne. Mestarini kertoi minulle, että hän saattaisi olla Metru Nuin hyökkäyksen takana. Minun ei tarvinnut miettiä kauaa lähtisinkö, nyt olisi maksun päivä. Valitettavasti mestari haluaa hänet elävänä, hoitaakseen tämän kanssa ensin tilit tasan. Tämän jälkeen hän kuitenkin antaisi tämän minulle ja siitä alkaisikin hauska osuus.

    Ancient on ollut viimepäivät omituisen skeptinen. Nämä pahat ajatukset tulisi saada kitkettyä ennen lähtöä, sillä minulla ei ole varaa minkään mennä pieleen tällä kertaa. Ennen lähtöä pyysin myös mestariani sulkemaan sen tarvittavan kunnolla, saattaisin nimittäin hieman ”innostua” tällä matkalla, emmekä halua ongelmia tullessamme takaisin.

    Tässä vaiheessa Creedy lopetti jälleen lukemisen. Hän hätkähti ja veti esille aiemmin jo luettuja papereita. Hän huomasi saman kaavan sopimuksen kanssa. ”Sen tarvittavan”. Tämä sana toistui useaan kertaan eri viesteissä ja hyvin monessa osassa se käskettiin sulkea johonkin.

    Tällä kertaa hän ei kuitenkaan alkaisi tutkimaan asiaa, sillä Creedy oli jo tähän mennessä tajunnut, että Killjoy oli tuhonnut useita arkaluontoisia lukuja. Moni papereista alkoi kuin jonkin keskeltä ja muutamaan paperiin oli tarttunut tuhkaa, aivan kuin sen vieressä olisi poltettu jotain.

    Creedy asetteli paperit jälleen sivuun ja käänsi katseensa kattoon. Hän oli ollut täällä suljettuna jo miltei kaksi vuorokautta. Hän ei tiennyt kuinka Killjoylle oli käynyt, oliko tämä edes elossa. Hän kuitenkin oli eniten huolissaan itsestään, sillä hän ei ollut kertaakaan kuullut pihahdustakaan ulkopuolelta.

    Matoran pyyhkäisi jälleen hikeä otsaltaan, ihmetellen kuinka luolassa oli niin kuuma. Hän nousi seisomaan ja kakoi henkeään. Aivan kuin luolasta olisi kadonnut kaikki ilma. Ja silloin se iski Creedyyn kuin salama kirkkaalta taivaalta, se oli. Happi oli lopussa. Tällä kertaa kylmän hiki kirposi matoranin otsalle, hänelle tulisi kiire…

  • Zairyhin saari 2: Menee todella hyvin

    Klaanin satama

    [spoil]Minä ja Suga teimme tämän yhdessä. Kiitokset hänelle.[/spoil]

    Seran, Kapura ja Summerganon astuivat veneeseen, jolla he taittaisivat matkansa. Heitä taisi hieman jännittää, vaikka kolmikko lähtikin matkaan iloisin mielin. Kapura aloitti ohjaajana ja Seran vilkaisi vielä kerran Klaanin rantaa hieman haikeana, mutta tietäen ja uskoen, että hän palaisi. Summerganon näperteli miekkaansa hieman hermostuneesti. Vene lähti matkaan jättäen Klaanin sataman ja saaren taaksen ja pian sumu peittikin sen näkyvistä. Kun sumu lopulta hellitti, olivat he jo hyvässä vauhdissa merellä, vaikka Klaanin rannat yhä näkyivätkin selvästi.

    Meri

    ”No, nyt sitä sitten ollaan matkalla”, huikkasi Kapura iloisesti. Hän ohjasi varmoin ottein Seranin ja Summerganonin kyhjöttäessä penkeillä ja katsoen ympärillään levittäytyvää merta.
    ”Sinä olet siis ollut aiemminkin Kapuran kanssa tehtävässä?”, Seran kysäisi Sugalta, joka nyökkäsi ja kertoi jotain vaiheikkaasta matkasta Xialle, jonne Kenraali Killjoy oli heidät johdattanut Nimdan sirun hakuun. Aamu muuttui pikkuhiljaa päiväksi, kun aurinko kohosi yhä korkeammalle ja valo lisääntyi.
    ”Minä voin ohjata sitten seuraavaksi”, Summerganon sanoi ja Kapura nyökkäsi.
    ”Mihinköhän me matkalla törmäämme?” Mietti Seran ääneen.
    ”Hyvällä tuurilla muutamaan Rahiin”, Summerganon sanoi optimistisesti.

    ”Hei, mikä tuo o-” Kapura aloitti, mutta ei ehtinyt lopettamaan lausettaan, kun jokin jättimäinen nousi pintaan. Olento näytti orgaaniselta ja oli tummanpunainen.
    ”Taitaa olla Jättiläismustekala”, Summerganon totesi. Mustekala ei näyttänyt liikkuvan.
    ”Hyökkääkö se?” Seran kysyi huolestuneena ja hieman kauhistuneena jättimäisestä otuksesta.
    ”En usko. Paina kaasua kuitenkin”, Suga sanoi Kapuralle. Kapura ryhtyi kaasuttamaan. Hetkeen Toat eivät sanoneet mitään vaan tuijottivat merirahia hiljaa.

    Jättiläismustekala ilmeisesti päätteli että kolmikko sopi syötäväksi ja hyökkäsi. Se kiri veneen kiinni ja töytäisi sitä lujasti.
    ”Pitäkää kiinni”, Kapura mutisi ja painoi kaasua entistä enemmän. Vene nytkähti aavemaisesti ja lähti kiihdyttämään. Mustekala seurasi perässä.
    ”Se saa kiinni!” Seran huusi. Jättiläismustekala kiihdytti myös vauhtiaan ja kiri venettä kiinni.
    ”Sinähän olet Raudan Toa! Saatko tätä kulkemaan yhtään lujempaa?” Summerganon tiedusteli Seranilta.

    ”En kesken ajojahdin”, Seran sanoi. ”Meidän pitää pysähtyä.”
    ”Selvä on”, Kapura sanoi ja hiljensi vauhtia kääntäen venettä niin, että Jättiläismustekala hipaisi vain keulaa.
    ”Tule!” Summerganon sanoi Kapuralle ja kaksikko hyppäsi veteen. Seran ahersi moottorin kimpussa.

    Mutta mustekala ei joko huomannut kahta Toaa tai piti venettä parempana saaliina, kääntyi ympäri ja syöksyi venettä kohti.
    ”Ei onnistu! Pitää kiinnittää sen huomio jotenkin”, Summerganon sanoi. Mustekala töytäisi venettä ja melkein pudotti Seranin veteen.
    ”Yrittäkää pitää se kiireisenä!” Raudan Toa ähkäisi.

    ”Tuo mustekala keikuttaa venettä. Aika hankkiutua eroon siitä”, Kapura sanoi ja kuumensi vettä mustekalan lähellä. Rahi raivostui ja syöksyi Kapuraa kohti melko nopeasti kokoonsa nähden. Kapura yritti taas kuumentaa vettä, mutta se vain ärsytti Rahia. Jättiläismustekala tönäisi Kapuran veden alle.

    ”Kapura!” Summerganon huusi. Mustekala kiinnitti nyt huomionsa häneen ja syöksyi Sugaa kohti. Summerganon teki ainoan loogiselta tuntuvan ratkaisun ja hyppäsi otuksen päälle. Kummissaan Rahi kiihdytti vauhtia ja pyöri veneen ympärillä yrittäessään pudottaa Toan alas.

    Summerganon teki taktisen tilannekatsauksen. Kapura oli juuri noussut pintaan ja sylki merivettä suustaan. Seran oli kiireinen moottorin kanssa eikä luultavasti kovin hyvä taistelija. Hän itse ratsasti pillastuneella Jättiläismustekalalla.

    Menee todella hyvin.

  • Unelmoiden läpi Ilonpilaajan – The Hunter’s Joyrney

    Luola Killjoyn mökin alla

    Creedy ei ollut yrittänyt ulos enää tunteihin, vaan oli sen sijaan kasvattanut vierellään keikkuvaa paperipinoa. Informaatio oli asia jota Creedy janosi eniten, mutta tällä kertaa hän ei ollut iloinen päätöksestään. Sivu sivulta, paperi paperilta Creedy menetti uskoaan henkilöön, jonka kanssa oli käytännössä viettänyt viimeiset kaksi vuotta. Hän halusi lopettaa, muttei voinut, hänen täytyisi saada tietää lisää…

    Otsa hikoillen Creedy nosti taas seuraavan paperin ja alkoi lukemaan:

    Metsästäjien leiri, Odina – Kahdeksas viikko

    Olen oppinut näinä viikkoina enemmän kuin koko edeltävän elämäni aikana. Mestari näytti minulle heikkouteni. Hän todisti minulle, etten ole niin voimakas kuin maineeni antaa luulla. Massavihollisia vastaan taisteleminen ei ole oikea tapa taistella, sillä kun koettaa päivä, jolloin yksi minua mahtavampi soturi astuu eteeni, olen pulassa.

    Vasen käteni on siteessä ja maskissani on halkeama, mutta se on pieni hinta elämäni tärkeimmästä oppitunnista. Minulla on paljon opittavaa, mutta lupasin mestarilleni onnistuvani. Sopimusta ei rikottaisi.

    Tässä vaiheessa Creedy nosti katseensa paperista. Kaikki päiväkirjan palat eivät olleet tallella, mutta monessa kirjoituksessa oli mainittu sopimus. Salaperäinen paperi, jonka osapuolina olivat Killjoy ja TSO. Pitkällisten etsintäoperaatioidenkaan jälkeen, Creedy ei onnistunut löytämään tätä puuttuvaa palaa.

    Creedy jatkoi selaustaan läpi, kunnes saapui lopulta erilaisen paperin kohdalle. Tämä oli kärventynyt kulmista ja sen keskellä oli nähtäviss selviä palamisen jälkiä. Matoran tiesi mikä häntä odottaisi tässä viestissä ja pisti sen syrjään, lukien vain sen otsikon:

    Tämä luku on omistettu urhealle veden toalle, jonka elämä päättyi omien virheideni vuoksi

    Tunnit kuluivat ja Creedy selasi läpi paperien. Useita poliittisia murhia, kahakoita ja viattomien kuolemia myöhemmin hänen oli pakko pitää taukoa. Hän ei uskonut lukemaansa. Viikko viikolta Killjoyn persoonallisuus tuntui muuttuvan. Kylmyys ja välinpitämättömyys paistoi tekstistä aina vain vahvemmin. Lopulta Creedy karjaisi ja potkaisi vierelleen kasautuneen pinon.

    Hänen esikuvansa, ystävänsä… hän ei ollut valmis kuulemaan tällaista ja vieläpä tämän itse kirjoittamana. Jos hän vain löytäisi tämän sopimuksen, saisi tietää mitä se sisältää…

  • Killjoy epäonnistuu aina

    Killjoyn romukasan edusta

    Killjoy makasi nyt maassa, yksin, vain tulen rätinän kuuluessa taustalla. Taisteluhurmos oli kadonnut ja kipu alkoi palata Killjoyn jäseniin ja vartaloon. Hän koetti tinnustella suutaan. Se oli haljennut sivuilta ja vuoti nyt pahasti kypäränsä sisään. Killjoy tunsi, kun tajuttomuus lähestyi häntä, hän ei voisi sille mitään. Hän kokisi pian saman kohtalon, kuin ystävänsä.

    Metsästäjä yskäisi, hänen silmissään sumeni jo. Raajojen liikutusyritykset olivat turhia. Lopulta kaikki sumeni ja Killjoy menetti tajuntansa.

    …löysimme hänet, tuoka paarit välittömästi.

    …kuljettakaa hänet tuvalle, hän vuotaa kuiviin.

    …katsokaa tuota taloa, mitä täällä oikein on tapahtunut?

    …menetämme hänet!

    …virtarepulsorit, tämä tyyppi on mekaaninen, äkkiä!

    …tila vakaant-

    Klaanin asuntolat, pari tuntia myöhemmin

    ”Eli ette vieläkään tiedä mitä siellä on tapahtunut?”

    Saraji nojaili huoneensa oveen, keskustellen samalla ohikulkeneen Paacon kanssa. Killjoy oli viety hoidettavaksi tämän ikuisuuksia tyhjänä olleeseen asuntolahuoneeseen, jossa hoitaja piti tätä silmällä koko ajan.

    ”Tiimi kävi läpi koko romun, eikä sieltä löytynyt ainuttakaan merkkiä räjähteistä tai ulkopuolisista aseista. Ainut asia, jonka saimme kaivettua ylös, olivat ne kaksi haarniskaa. Kaikki muu oli täysin tuhoutunut. Killjoy saanee itse kertoa kaiken, kun herää.”

    Pienen jutustelun jälkeen Paaco jatkoi matkaansa, jättäen Sarajin mietiskelemään ovellensa. Hänen taskustaan kuului jonkinmoista vaikerrusta.

    ”Älä huoli, Klaanin porukka saa hänet kuntoon. On hän kokenut pahempaakin.” Inahdus vaikeni ja taustalta kuului nyt vain viereisestä asunnosta kuuluva basson jumputus. Saraji pudisteli päätään.

    ”Tuo oli ilmiselvä hyökkäys ja tuli se miltä taholta tahansa, se tuli selkeästi Klaanin valta-alueen sisäpuolelle. Vihollinen alkaa käydä röyhkeäksi…” Sarajin taskusta kuului hyväksyvä inahdus. Ovi sulkeutui hänen perässään ja käytävä oli taas autio.

    Killjoyn huone, Klaani

    Killjoy oli käynyt siinä huoneessa vain kerran aikaisemmin. Nyt tuo huone oli täysin pimeä, verhot oli suljettu ja Killjoy makasi vuoteessa nyt yksin, suu tikattuna molemmilta sivuilta. Hän oli tajuissaan, mutta hän ei jaksanut liikkua. Hoitajamatoran oli poistunut hetkeksi. Hän ei tiennyt Killjoyn olevan hereillä.

    Killjoy katsoi taas valkoista kattoa. Hän näki sivusilmällään työpöydän, jolle oli laitettu kynttilä lasipurkkiin. Mukana oli myös kortti, Killjoy ei kuitenkaan nähnyt keneltä se oli, eikä häntä toisaalta kiinnostanutkaan. Huone oli kolkko ja niin oli kaikki sen sisälläkin.

    Samainen huone, vuosia sitten

    ”Sinä et ole tosissasi.”

    Killjoy seisoi keskellä huonetta, katsellen ympärilleen. Visokki louskutteli leukojaan hänen vieressään.

    ”Etkö pidä siitä?”

    Killjoy murahti, hän istuutui huoneen lattialle. Hän vilkaisi vieressään seisovaa Visorakia. Hän oli jo tottunut tämän mielenkiintoiseen tapaan kommunikoida.

    ”Minusta ei pidetä täällä. Ymmärrettävää toki, mutta en haluaisi asua täällä muiden keskellä. Sinä näit ne katseet.”

    Visokki teki eleen, joka selkeästi merkitsi nyökkäystä.

    ”Eikö täällä ole mitään paikkaa, jossa saisi olla yksin? Minä lupaan tehdä töitä, korvaan minkä pystyn.”

    Visokki oli hiljaa hetken: ”Osaatko taittaa lehteä?”

    Killjoy loi merkitevän katseen Visokkiin, ”Metru Nuilla, painoin kyllä mainoslehtisiä. Miten vanhoja koneet ovat?”

    ”Noin parisataa vuotta. Toimineet hyvin tähän asti, mutta lehtemme entinen taittaja sai surmansa muutama kuukausi sitten. Koneet ovat laavavyöhykkellä varastossa.”

    Killjoy mietti hetken ja nousi sitten ylös. ”Saako Klaanista rakennuslupia?”

    Rakennuksessa ei kestänyt kauaa. Muutaman Matoranin avulla rakenteet saatiin pystyyn parissa päivässä, jonka jälkeen Killjoy oli rakentanut talonsa itse. Nyt se oli kuitenkin kadonnut, antaen samalla haudan vanhalle ystävälle.

    Miksi minä epäonnistun aina…

    Killjoyn mökin alla oleva luola

    Silmät rävähtivät auki, hänen naamaansa kutitti.

  • 437:n synkkä menneisyys

    Killjoyn mökin(taimitäsiitäonjäljellä) edusta

    Suuria hiiltyneitä puukappaleita oli levinnyt kaikkialle ympäristöön. Suuri kasa puuta paloi laajana ja kirkkaana roviona. Suuri savupatsas kohosi ylöspäin. Viimeisetin tuhoutuneen savupiipun tiilenpalat tipahtivat maahan. Kaikkialla ilmassa leijui tuhkaa ja palanutta papperia. Pitkin maata lojui pieniä, jopa osittain sulaneita lasinsirpaleita. Killjoy makasi polvillaan suuren liekkimeren edessä, kätensä kurotettuna kohti maanpäällistä helvettiä. ”..Creedy.” Tuo Matoran oli jäänyt mökin sisälle, vielä Killjoyn käskemänä. Nyt mökki sisältöineen roihusi tuhkana. Killjoy ei ollut eläessään kokenut pahempaa. Hän oli uskonut pystyvänsä suojelemaan tätä oman kotinsa sisällä, nyt kuitenkin tuojottaen ystävänsä tulista hautaa.

    ”Suojelet”, Nazorak kysähti erittäin ivailevaan sävyyn. Hän suuresti nautti tilanteesta. ”Läheisten suojelusta on vain harmia. Se tekee sinusta heikon.” Killjoy havahtui. Pian hän muisti tilanteen. Ja sen, kuka hänen kotinsa, ja ystävänsä, oli juuri tuhonnut. Killjoy kääntyi Nazorakia kohti. Hän kiehui raivosta. Ja Nazorak piti siitä. Killjoy tarttui katanaansa. Takaisinmaksun aika…

    Killjoy nousi seisomaan. Hänen jalkansa vapisivat kivusta. Mutta Killjoy ei välittänyt. Raivo ja viha olivat ainoat tuntemukset hänessä juuri nyt. Killjoy lähti syöksyyn, katana ojossa, iskeäkseen sen Nazorakin lävitse. 437:lla oli kuitenkin muuta mielessä. Killjoyn lähestyessä hän nosti metallisen kätensä ylös, iskien Killjoytä, kaataen tämän maahan jalkojensa juureen. Ennen kuin Killjoy ehti reagoida, hänen päätään painettiin tiukasti maata vasten, metallisella jalalla. Nazorak kumartui lähemmäs häntä, alkaen jälleen puhua; ”Suututtaako? Hyvä niin. Kerää vihasi ja raivosi. Varastoi sitä. Käytä sitä. Anna minulle se vastus mitä olen pitkään kaivannut.” Killjoy puristi kätensä nyrkkiin. Nazorakeversti piti sitä hyvänä merkkinä. Killjoy ei osannut kuvitellakaan, että heillä kahdella oli jotain yhteistä.

    437 makasi pöydällä. Suuri valo loisti hänen yläpuolellaan. Hänelle tämä oli erittäin epämiellyttävää. Kipu oli sietämätöntä. Mieluummin hän makaisi paistunena laavavirran pohjalla kuin operointipöydällä väkisin elvytettynä. Pöytä nostetettiin hitaasti pystyyn, raajositaan siihen sidotun Nazorakin pysyessä tiukasti paikallaan. Hänen ympäriltään alkoi kuulua ääniä.

    ”437, kuuletko minua”, tunnistettava ääni puhui, ”avaa silmäsi”.

    437 totteli. Hänen vasen silmänsä aukeni. Toinen taas käynnistyi hitaasti. Nazorak huomasi olevansa pienessä hoitohuoneessa, muutaman valkotakkisen Nazorakin ympäröimänä. Näiden kädet olivat lähes kokonaan vihreähkön nesteen peitossa. 003 seisoi läheisen ikkunan takana. Hänen edessään oli mikrofoni. ”Hyvä tietää että selvisit”, kenraaliluutnantti sanoi mieltyneenä.

    ”Mitä. Olette. Tehneet. Minulle?”, 437 kysyi vakavana. Osassa hänen kehotaan ei ollut tuntoa.

    ”Pelastimme sinut viime tipassa”, 003 lausui mikrofoniinsa, ”Olisi sääli päästää sinunkaltaistasi soturia menemään. Ole iloinen”. ”Miksi”, 437 kysyi suivaantuneena. 437 alkoi taivuttaa mekaanisen kätensä sormia nyrkkiin. Selviytyminen moisesta tappiosta oli Nazorakille pahempaa kuin kuolema.

    ”Miksette voineet antaa minun levätä? Levätä rauhassa?” 437 liikautti hieman mekaanista kättään, saaden sitä pitelevän sidoksen ponnahtamaan irti, suoraan viereisen tiedemiesNazorakin otsan läpi, repien pian irti sidokset toisestakin kädestään. Hätäinen viereinen Nazorak irrotti sidoksen hänen jaloistaan. Hänen uusi, mekaaninen jalkansa teki kovan kolahduksen osuessaan metalliseen lattiaan.

    Kyborginen Nazoraksoturi seisoi velttona. Mutta sitä ei kestänyt pitkään. Hän nosti mekaanisen kätensä. Pian käsi kuitenkin muuttui tappavaksi laserkanuunaksi. 437 alkoi ammuskella ympäriinsä. Ammukset hajottivat huipputekniset laitteet hetkessä romumetalliksi. Räjähdykset seurasivat toisiaan, epäonnisten tiedemiesten jäädessä niiden uhreiksi. 003 seurasi tilannetta tyytyväisenä lasi-ikkunan takaa. Lasiin roiskunut neste lisäsi nautintoa. Pian huoneessa oleva savu hälveni. 437 seisoi yksinäisenä huoneen raunioiden keskellä. Hän vetäisi syvään henkeä, kohdisti kasvonsa ylöspäin, huutaen; ”MIIIIIIIIIKSIIIIIIIIIIIIIIIIIIII!!!!!?”

    ”Olisi tylsää päättää tämä tähän”, Nazorak puhui hiljaa maassa makaavalle vastustajalleen, ”Tulemme kohtaamaan vielä. Ja voin taata, että ainakin minä tulen kovasti nauttimaan siitä.” Nazorak nosti jalkansa Killjoyn päältä. Tällä ei ollut kylliksi energiaa nousta ylös. Nazorak perääntyi, käynnistäen suihkumoottorinsa. ”Heipparallaa!”. Pian Nazorak oli noussut korkealle ilmaan, lentäen poispäin.

    Killjoy makasi maassa lohduttomana. Hän puristi otteensa katanastaan tiukimmilleen. Hän oli keksinyt tavoitteen viimeisille elinpäivilleen…

    [spoil]Sisältää viittaukseen yhteen hitsin hyvään leffaan.[/spoil]

    Ison metallilevyn suojassa, muutaman metrin päässä Matoron pysäyttämästä pommista

    Yksi Nazorak odotti kärsivällisesti räjädystä. Kaksi hänen kolleegaansa kuluttivat aikaansa keskustelemalla manaateista.

  • Mökin tuho

    Killjoyn mökin edusta

    Killjoy ja 437 kierelivät, mittaillen toisiaan. Killjoy veti oikean kätensä ranneterät esiin, juuri 437:n hyökätessä. Nazorak käynnisti selän suhkumoottorit ja syöksyi kohti Killjoyta. Killjoyn koneistetut refleksit kuitenkin käynnistivät omat moottorit samalla sekunnilla. Kaksikko iskytyi vauhdilla toisiaan vasten, singoten toisensa maahan.

    Killjoy nousi ylös ensimmäisenä ja ampui räjähteen kohti 437:n jalkoja. 437 kuitenkin väisti ne yhdellä huimalla loikalla ja veti samalla kädesään esiin terän.

    Terä liikkui nopeammin, kuin Killjoy oli osannut odottaa ja se lävisti vaakasuunnassa Killjoyn kypärän, suoraan suun kohdalta. Killjoy karjaisi ja veri purskahti kypärän lovesta suoraan nauravan 437:n päälle.

    Ennen kun Killjoy ehti edes kunnolla nousta, 437 potkaisi Killjoyn päätä, jonka jälkeen tämä laukaisi jonkinlaisen painezamorin, joka lennätti Killjoyn suoraan mökin siivestä läpi, murskaten siellä sijaitsevat painokoneet.

    Killjoy jäi makaamaan pölyn keskelle. Hän ei ollut valmis taistelemaan, ei tässä kunnossa.

    437 pudisteli päätään pettyneenä, hän oli odottanut parempaa vastusta. Hän veti ranneteränsä sisään ja käveli kohti Killjoyta.

    ”Olen pettynyt sinuun Killjoy, odotin sinulta viimekertaisen jälkeen paljon enemmän.”

    Killjoy yskäisi, mutta päästi sen jälkeen ilmoille kurlaavan hörähdyksen. Veri purskui hänen suustaan samalla, kun hän ojensi kätensä kohti torakkaa.

    437 luuli Killjoyn anovan armoa, mutta tämän ainoa vielä ehjä silmä suureni, huomatessaan Killjoyn kädestä purkautuvan sähköä. Pieni sähkölataus iski suoraan 437:n kasvoille, antaen Killjoylle tarpeeksi aikaa saada itsensä pystyyn. Ylös noustessaan hän kuitenkin kauhistui, tajutessaan Creedyn tuijottavan taistelua ikkunasta. 437 huomasi Killjoyn reaktion ja kääntyi katsomaan ikkunaa. Tämä tajusi mahdollisuutensa, virnisti Killjoylle ja ampui suoraan kohti Creedyä.

    Laserpanos iski ikkunan läpi, mutta ei osunut Creedyyn, vaan viuhahti tämä ohi, suoraan Killjoyn komeroon. Killjoy näki, kun Creedy juoksi kauhistuneena kohti alakertaa. Killjoy sadatteli matoranin tyhmyyttä ja kääntyi sitten takaisin kohti vihollistaan.

    ”Julkeatkin-sinä nazorakinpentele-hyökätä sivullisen kimppuun! Tämä on meidän taistelumme! Pidä muut erossa siitä!”

    Killjoy sai raivosta uutta voimaa ja aloitti sprintin kohti vihollistaan. 437 oli valmistautumassa torjumaan tulevaa miekaniskua, mutta sitä ei tullut. Killjoy tarttui vauhdista torakan kaulaan. Yksi nyrkinisku 437:n keskivartaloon heitti tämän kohti läheistä puuta, iskien tämän ilkeännäköisesti kasaan.

    437 kuitenkin nousi ylös nopeasti vahvistetun ruumiinsa avulla ja kohotti käteen liitetyn zamor-laukaisimensa.

    ”Niin sitä pitää, tiesinhän, että sinusta löytyisi puhtia. Olet aivan kuten minä, valmis taistelemaan loppuun saakka. Emme ole kovinkaan erilaisia.”

    Nämä sanat kuultuaan, Killjoyn jalat pettivät ja hän lyhistyi polvilleen maahan. Muistikuva palasi hänen mieleensä:

    Klaanin valimot, muutamaa vuotta aikaisemmin

    Killjoy lyyhistyi. Hän ei enää jaksanut enää, hän oli voimaton, hän ei voisi voittaa, hän ei enää haluaisi voittaa…
    Guardian näki tämän. Hän laski aseensa ja katsoi Killjoyta.

    ”Me emme ole kovinkaan erilaisia.”

    Nämä sanat kuultuaan Killjoyssa napsahti. Raivoissaan hän teki vielä viimeisen iskun tuota olentoa vastaan, joka julkesi verrata Killjoyta itseensä.

    Killjoy aloitti syöksyn kohti vihollistaan, mutta silloin hän tajusi virheensä, jälleen…

    Killjoy hyppäsi, hyppäsi raivoissaan kohti tuota ylemmällä tasolla seisovaa Skakdia, mutta liian myöhään, hän tajusi virheensä.

    Zamor-pistoolin ammus lävisti hänen panssarinsa, hän tunsi, kun se tunkeutui hänen sisäänsä ja aiheutti paineaallon, joka paiskasi Killjoyn töydellä voimalla maahan. Tömähdys kaikui laavakivestä muodostuneesta maasta.

    Killjoy ei kyennyt liikkumaan. Hän oli voimaton, maaten selällään maassa, katsoen ylleen lankeavaa torakan hahmoa. Ase osoitti kohti hänen kalloaan, mutta ennen kuin Killjoy ehti edes ajatella tulevia sekunteja, ase poistui hänen päältään ja muuttui jonkinnäköiseksi tykiksi.

    Se laukesi kerran, saaden vihaisesti viheltävän räjähteen sinkoutumaan Killjoyn mökkiin sisään. Hetken ajan hiljaisuus oli rikkumaton, kunnes paineaalto, yhdessä helvetin lieskojen kanssa pääsivät valloilleen.

    Mökin rakenteet katosivat hetkessä, singoten irralliset tavarat pihalla lentämään, saaden mökin seinien ja katon katoamaan hetkessä. Killjoy jäi tuijottamaan nyt miltei maan tasalla palavaa kotiaan ja sillä karvalla hetkellä hän tajusi sen, tajusi matoranin, jonka oli käskenyt pysymään sisällä. Huutoa ei kuulunut, liikettä ei näkynyt. Oli vain puhdistava tuli…

    Killjoy unohti vihollisensa, unohti aseen joka häntä taas uhkasi. Hän muisti vain nimen:

    ”Creedy…”

    [spoiler=Click me!]Make avusti 437:n osissa ja taistelun ideoimisessa. Ja Hunter’s Journey -viittauksia, kyllä vain.[/spoiler]

  • Nazorakien salaiset paperit

    [spoil]ENSIMMÄINEN CHATROPEN PERUSTEELLA TEHTY VIESTI ON TÄÄLLÄ![/spoil]

    Lehu-metsää halkova joki, vuosi sitten

    Veneessä on ahdas tunnelma. Neljä Klaanilaista on pakkautunut heidän mielestään liian pieneen veneeseen. GK ohjasi moottoria perällä, Killjoyn istuessa visusti keskellä venettä. Make ja Matoro tutkivat edellä kulkevaa laivaa.
    Matoro zoomasi teleskooppisilmällään. Hän näki yökiikarillaan hitaasti jokea pitkin lipuvan nazorak-aluksen.
    ”Näkyykö mitään?”, Joy kysyi.
    ”Eivät ole kiinnittäneet mitään huomiota meihin.”, Matoro vastasi veneenkeulasta.
    ”Luulen että puoli alusta nukkuu…”, hän jatkoi.
    ”Tyypillistä”, Make tuhahti.
    GK hiljensi moottorin ääntä.
    ”Pääsemmeköhän tarpeeksi lähelle tämän veneen kanssa? Eivät nazorakitkaan aivan sokeita ole.”, GK kysyi.
    Molskis Nazorak lensi yli laidan.
    ”Matoro, näitkö tuon?”, Joy kysyi nopeasti, kuiskaten.
    ”Näin. Mitä ihmettä siellä tapahtuu.”, Matoro ihmetteli.
    ”Mitäköhän nuo torakat taas pelleilevät…”, Make mietti ääneen.
    ”GK, ohjaa tyyrpuurin puolelle. Paapuurissa tapahtuu jotain, ehkä voimme käyttää tilanteen hyväksemme.”, Joy komensi.
    ”Eli kun pääsemme tarpeeksi lähelle, Make ja Joy lentävät kannelle minun ja Gekon uidessa?”, Matoro kertasi suunnitelmaa.
    ”Kyllä, meillä on köyttä. Vedämme teidät niillä ylös.”
    ”Miksi minun pitäisi uida?”, GK protestoi.
    ”Minulla on harppuuna. GK. Osaatko lentää?”, Matoro kysyi ivallisesti Valon Toalta.
    ”…”
    ”Niin.”
    ”Älä. Edes. Kuvittele.”
    ”Okei, Matoro saa itsensä ylös, minä ja Make autamme Gekon ylös.”, Joy keskeytti väittelyn.

    Matoro nousee varovasti seisomaan pienessä veneessä. Hän laskee jalkansa veteen pudottautuu hiljaa lämpimään jokiveteen. Jään Toa sukeltaa kokeneesti veden alle ja kauhoo itseään kohti kohdelaivaa.
    ”Olkoon, tulen sitten uiden, harppuunakyyti ei oikein kiinnosta.”, GK valitti itsekseen.
    ”Hei, harppuunani ei ole pettänyt ikinä.”, Matoro vastasi vedestä.
    ”Mitä jos vain menemme…”
    ”…”
    Make levitti siipensä ja nousi hitaasti liitämään kohti aluksen kantta. Killjoy aktivoi pienet kantorakettinsa ja seurasi perässä
    Matoro kokeili kädellään puisen laivan kylkeä. Hän nosti oikean kätensä, tähtäsi ja ampui. Harppuuna osui pienen kilahduksen saattelemana laivan yläkannelle.
    Kuului huuto ja torakka tippui veteen.
    ”GK. Tuletko kyydilläni vai hankkiudutko itse tuonne?”, Matoro kysyi vielä kerran.
    ”… Jos minä kiipeän jostain.”, ilmeisesti harppuunafobiaa poteva GK vastasi.
    ”Pah. Luottamuksen puutetta, sanon minä.”

    Jään Toa vetäisi jalkansa laivan kylkeä vasten ja tiukensi harppuunaansa. Hitaasti kelaten hän käveli aluksen kylkeä ylöspäin.
    ”Tunnetko ketään joka haluaisi lentää ilmaan kamalalla vauhdilla?”, GK jatkoi.
    Matoro kiipesi hiljaa aluksen kantta pitkin harppuunansa kannateltavana. Hän kuunteli mitä ääniä alukselta kuuluisi.
    GK otti nyrkkirautansa esiin ja kiipesi sen avulla toiselta puolelta.
    ”Kuulostaa tappelulta”, Make kuiskasi vieressään olevalle Killjoylle ”Kiitos Matoron ’harhalaukauksen’ ne syyttelevät varmaan toisiaan.”
    Matoro nosti päänsä hieman laivan reunan ylle. Hän näki kannen olevan täynnä Nazorakeja, ja yksi lihaksikas Nazorak selvästi haastoi riitaa muiden kanssa. Taustalla seisovat Nazorakit huutelivat innokkaina. Ilmeisesti pitkä laivallaolo oli tylsää
    Jään Toa tutkii lämpökamerallaan laivaa. Moottori hehkuu punaisena. Suurin osa vartijoista on keskittynyt kannelle. Ruumassa ei näy juurikaan olentoja.

    Gekko sai hilattua itsenä kannen reunalle miekkansa lisäavulla ja huomasi kun lisää Nazorakeja lensi kaaressa.
    ”Entäs ohjaamo”, Killjoy kysähtää Matorolta
    ”Ohjaamossa on kolme kohdetta.”, Jään Toa lausui pieneen headsettiinsä.
    ”Kaikki syöksyvät esiin samaan aikaan kun Joy antaa merkin”, Matoro sanoi headsettiinsä.
    Killjoy kumartuu tarkkailemaan tilannetta. Tarvittaisiin oikea hetki.
    ”Tämä selvä.”, GK ja Make kuittasivat yhteen ääneen.
    Killjoy näkee, kun yksi Nazorak kompastuu maahan ja kaksi muuta jäävät nauramaan tälle. Killjoy karjuu mikkiinsä: ”NYT!”
    Matoro hyppää esiin yläkannelle. Hän vetäisee miekkansa esiin ja kaataa useamman Nazorakin yllätysedun turvin. Make lennähtää ohjaamon katolta laivan kannen nokkapuolelle, Nazorakien taakse
    Yksi Nazorak juoksee suoraan esiin paljastunutta Killjoyta kohti. Pelkällä tikarilla varustettuna se vain tuli, juosten suoraan Killjoyn ranneteriin. Gekon hypätessä vastapääten Jään Toaa Nazorakit kiinnittävät huomionsa tähän kaapu-Toaan.
    Laivalla huudetaan sekalaisia nazorakinkielisiä huutoja.
    Torakat kaivavat aseitaan esiin. Monet lähitaisteluasein varustautuneet vain rynnivät klaanilaisten kimppuun.
    Make vetää esiin keihäänsä, alkaen pyörittää sitä. Keihään päästä alkaa levitä ympäristöön tulta.
    ”Eikös meidän pitänyt mennä ruumaan”, Gekko huutaa väistäessään Nazorakien laukauksia.
    ”Yritän päästä ruumaan edeltä”, Matoro sanoi headsettiinsä.
    ”Hyönteistorjujista päivää”, Gekko huutaa lyödessään nyrkkiraudallaan Nazorakin vatsaan.
    Yksi Nazorak ampuu kiväärillä suoraan kohti Killjoyta. Ammus menee kuitenkin ohi, tehden mojovan reiän kanteen. Killjoy vastaa tuleen liekkipanoksillaan, sytyttäen Nazorakin vieressä olleen köysikerän tuleen.
    Kohta laivan kansi on tulessa.
    ”Selvä, suojaamme sinua Matoro.”, Joy kuittasi.
    Matoro lähtee syöksyyn ja liukuu kantta pitkin jään elementtivoiman avustuksella.
    Hän kamppaa kaksi vartijaa ja koittaa ruuman ovea.
    ”Numerolukko!”, hän huusi torjuessaan torakan lyönnin.
    Killjoy käänsi katseensa kohti Matoroa. ”Suojatkaa meitä! Matoro, tulen ohittamaan lukon.”
    Ikkuna komentosillalta aukeaa. Siitä pistää esiin järeän näköinen minigun.
    Killjoy syöksyy paneelin suojiin. Nazorakit olivat juuri alkaneet vetämään järeitä aseita kehiin.
    ”Joy, nopeasti”, Matoro huutaa heittäytyessään maahan miniguninsarjalta. Valon Toa hyppää ovelle suojaamaan Killjoyta.
    Killjoy kytki kypäränsä johdot paneeliin ja otti yhteyden Klaaniin. ”Kepe, tämä lukko pitäisi avata ja mielellään nopeasti.”
    Tuli on levinnyt kaikkialle Maken ympäristöön. Laivan keula palaa.
    Numerot alkoivat vilisemään numeronäytöllä ja mikistä kuului Kepen ääni: ”Se olisi siinä, hyvää illanjatkoa.” Killjoy murahti vastaukseksi ja huusi: ”Se on auki!”

    ”Tulee kuumat paikat!”, Gekko huusi.
    Make yrittää nousta ilmaan, mutta yllättäen hän ei pääse metri ylemmäs. Hänen kaulassaan on lasso. ”Lahdatkaa tuo elukka!”, lassoa pitävä Nazorak huutaa. Suuri Nazorakjoukko rynnii Makea kohti, painaen tämän tiukasti kantta vasten. Yllättäen suuri tulipyörre lennähtää syttyneet Nazorakit poispäin. Muut Klaanilaiset havahtuvat katsomaan Makeen hetkeksi. Tämän silmät hehkuvat oransseina. Tulessa olevat Nazorakit hyppäävät hädissään veteen. Maken silmät muuttuvat taas tavallisiksi.
    Matoro potkaisee ruuman auki nopealla liikkeellä ja syöksyy pimeään.
    Killjoy viittoo Makea ja GK:ta sisään ruumaan.
    Make hätkähti. Hän oli hetken ihmetellyt itsekin mitä juuri oli tapahtunut
    Ruuma on täysin pimeä. Toa yrittää hapuilla valokatkaisinta, mutta tyytyy yökiikariinsa.
    ”Voi pojat. Tämä on täysi sokkelo.”, Matoro toteaa tylsistyneesti.
    Gekko kävelee hiljaa kohti ruumaa varmistaakseen, että heitä ei olla puukottamassa selkään. Nazorakit ovat tajunneet Klaanilaisten uusimman siirron ja ne alkavat syöksyä sisään laivan sisäosiin.
    Killjoy kiroaa taempana. Klaanilaiset saivat hänen mutinastaan selvää vain: ”Samperin Steltin laatu…” ja ”Creedy saisi tarkistaa millaisia kiikareita ostaa…”
    Make luo keihäästään pienen valaisevan liekin. Killjoy näkee Maken liekin ja ryntää hänen peräänsä.
    Matoro näkee liikettä edessäpäin. Hän on täysin eksynyt laivan sokkeloiseen ruumaan.
    GK kompastuu pimeässä. Kolahdus kaikuu pitkin käytäviä
    ”Taidan jäädä pitämään selustaa..”, hän marisi noustessaan.
    Yksinäinen vartijanazorak vetäisee miekkansa ja hyökkää Jään Toan kimppuun.. Killjoy nostaa käsivarsinakuunansa kuullessaan kolahduksen, mutta tajuaa sen olevan vain kompuroiva GK. ”Säikäytit minut, varo hieman. Liipaisinsormeni on herkkä.”
    Perään kuuluu kalahdus.
    ”Joku taistelee. Matoro? Make?”
    Jostakin kuuluu miekkailun ääniä.
    Sitten kuuluu tömähdys.
    ”Joskus toivon, että minulla olisi elementtivoimani…”, GK selittää.
    Nazorak makaa tajuttomana maassa, ja Matoro kuulee huhuilun ”Täällä…”
    Sokea Gekko suunnistaa kohti ääntä.. Killjoy ryntää Maken perässä kohti äänen lähdettä, löytäen Matoron ja GK:n.
    Torakkamuodostelma astuu ruumaan. Siinä on useita hyvinkin järein asein aseistautunutta torakkaa.
    ”Ehkä meidän tulisi kulkea tiiviimmin”, Kilkka huomauttaa
    Nazorakien astuessa pimeään, kirkkaat loisteputket käynnistyvät.
    ”… valoja säädellään komentosillalta.”, Matoro toteaa.
    Hämmentynyt Gekko liikkuu rivakammin kohti kumppaneitaan. Hän on taas harhaillut vähän matkan päähän muista.
    ”Luulen että meidän pitäisi saada komentosilta haltuumme. Nazorakit hallitsevat sieltä käsin tilannetta emmekä tiedä missäpäin ruumaa dokumentit ovat”, Matoro jatkoi.
    ”Minä en jää tänne jos keksivät pistää paikan taas pilkkopimeäksi.”, GK protestoi taas.
    ”Ne ketkä pääsevät nopeasti ylös menevät sinne. Se on järkevintä.”, Matoro jatkoi.
    ”Meidän täytyy löytää ovi ja mielellään äkkiä. Make, onko sinulla ne Nazorak laivojen rakennuskaavakkeet?”, Joy kysyi.
    Matoro ampuu jäätä metalliseen kattoon. Nazorakien askeleita kuuluu joka suunnasta. Katto alkaa huurtua ja pian se on kylmyyden haurastuma.
    ”Joy, ammu tuo kohta rikki”
    Make kaivaa papereita vyölaukustaan ja ojentaa Killjoylle. Ne ovat hieman palaneet
    Killjoy kääntää katseensa kattoon ja nappaa samalla paperit. ”Oven pitäisi olla länsikäytävällä. Neljäs vasemmalla”
    ”Tuolla ne ovat!”, kajahtaa huuto. Kymmenet lähitaistelutorakat aloittavat rynnäkkönsä raskaiden suojatessa selustaan.
    Samalla Killjoy tajuaa hetken tulleen ja ampuu laukauksen kohti kattoa.
    ”Selvä”, Gekko sanoi ja lähti ohjeiden mukaan.

    Matoro ampuu välittömästi harppuunansa ylös ja syöksyy siitä kohti komentosiltaa. Make liitää Matoron perässä
    ”Hoidetaan komentosilta meille”, Make huudahti.
    Gekko palaa kannelle.
    Killjoy jää alas turvaamaan muiden selustan. Kaksi Nazorakia vilahtaa kulman takaa, mutta yksi sähköpanos lamauttaa ne. Tämän jälkeen Killjoy ryntää Gekon perään.
    Jään Toa huomaa pian olevansa neliön muotoisen komentosillan kyljessä kiinni. Pudotus veteen olisi useita kymmeniä bioja.
    Valon Toa kiipeää ylöspäin.
    Matoro kuumentaa miekkansa energialla ja iskee sen metalliin. Komentosillan katto leikkaantuu kuin säilyketölkki.
    ”GK, mitä sitä teet?”, Matoro kysyy headsettiinsä. ”Jos kiipeät seinää, olet suora maali torakoille”
    ”Hei, avatkaa tähän komentosiltaan ’ovi’.”, kuului vastaus.
    Singonlaukaus iskeytyy aivan Gekon viereen, melkein pudottaen Toan. Torakat olivat taas kannella.
    Killjoy saapuu paikalle ja huomaa Gekon kiipeilevän seinällä. Hän näkee sinkotorakan lähellä.
    Matoro pujottautuu sisään komentosillalle katon kautta. Nopealla vilkaisulla hän näkee telineellisen minigunin, useita monitoreja ja suuren ikkunan.
    ”Antaudu”, Eversti 106 sanoo hiljaa. Minigun osoittaa Matoroa suoraan.
    ”Liippasi liiankin läheltä…”, GK kiipeää ylöspäin ja Matoro näkee tämän ikkunasta.
    Killjoy kiitää rakettiensa avulla kohti sinkotorakkaa ja iskee ranneteränsä sen läpi, halkaisten tämän.
    Make potkaisee komentosillan oven auki sisältä päin.
    Toa tajuaa että moinen ase repisi hänet hetkessä, jos hän yrittäisi jotakin. Komentosillalla oli kolme torakkaa, eversti ja kaksi hampaisiin asti aseistautunutta vartijaa.
    ”Rahi, pysyt siinä tai ystäväsi kuolee”, 106 sanoi tyynenä.
    Nazorak osoittaa edelleen Jään Toaa minigunilla.
    Make murisi hiljaa, hän ei voinut tehdä mitään
    Killjoy tajuaa mitä ylhäällä tapahtuu ja hiljaa lähti leijumaan kohti heidän selustaansa.
    Matoro pyrkii aktivoimaan naamiotaan. Maken päähän ilmestyy viesti. ”Hyökkää”
    Pienen miettimisen jälkeen valon Toa hyppää komentosillalle läpi ikkunasta.
    Välittömästi Gekon liikkeen jälkeen minigun laukaistaan. Ase ei sano mitään
    106 mietti hetken. Ase oli jäätynyt.
    Nyt hänellä oli muuta miettimistä.

    Silloin tilanne riistäytyi käsistä. Maken hyökkäyksen lisäksi Killjoyn pommi ja GK:n yllätyshyökkäys heittivät Everstin kannelta alas, tehden valtaisan reiän lattiaan.
    ”Joy, yhdistetään Kepe tämän aluksen tietokantaan. Saattaa saada tietoa dokumenteista!”, Matoro huusi.
    Killjoy nyökkäsi ja ryntäsi lähimmän tietopaneelin luo. ”Kepe, oletko kuulolla?” Vastaus oli myöntävä ja Killjoy odotti.
    ”Räjäyttäkää komentosilta.”, Eversti 106 sanoi pirullisesti useammalle sinkotorakalle kannella.
    ”Ööh, kamut”, Make hihkaisee katsoessaan huoneen hajonneesta ikkunasta alas. Lyömä-asein varustautuneita Nazorakeja kiipesi komentosiltaa kohti.
    Kaksi vartijatorakkaa olivat nopeasti eliminoitu neljän klaanilaisen toimesta. Killjoy sai tietoa kypäränsä näytölle. Kepe oli löytänyt jotain.
    Silloin komentosilta muuttui tuliseksi kaaokseksi. Useampi räjähdys osui siihen ja tuliset aallot levisivät kaikkialle. Valon Toa teki hätäratkaisun ja laskeutui takaisin kannelle.
    Killjoy istui Maken suojassa lattialla ja karjui mikkiinsä: ”Kepe löysi jotain, tarvitsemme puoli minuuttia lataukseen!”
    ”Tyypit, meillä ei ole puolta minuuttia! Sinkotorakat ampuvat!”, Matoro huusi.
    Gekko löysi tiensä takaisin ruumaan, hän alkoi etsiä dokumentteja.
    Killjoy kirosi ja nousi maasta. Paineaalto oli heittänyt hänet alas. ”Tarvitsemme rauhallisemman paikan!”
    Uusi yhteissingonlaukaus osui komentosiltaan. Tietokoneet räjähtivät ja Matoro paiskautui kovaa takaseinän läpi. Koko komentosilta horjui. Se sortuisi kohta.
    Ruumasta kuului pauketta kun Toa rikkoi esineitä, pari Nazorakia saapui ruumaan.
    ”Tappakaa ne!”, 106 karjui. Hänen äänensä peittyi erilaisten aseiden laukauksiin.
    Uusi räjähdys iski ja Killjoy paiskautui seinän läpi pieneen koppiin. Hän pudisti pölyt päältään ja huomasi oven. ”Killjoy kaikille, täällä on uloskäynti.”

    Matoro yritti tähdätä ilmalentonsa osumaan takakannelle. Hän iskeytyi metalliseen kanteen ja kierähti laidan yli veteen.
    Make teki uhkarohkean ratkaisun. Hän syöksyi huoneen ikkunasta ulos, aikoen häiritä Nazorakeja ampumalla näitä tulella.
    Jään Toa kirosi jotakin poltettuna ja kasteltuna. Hän ampui harppuunansa laivan yläosiin ja kiipesi kannelle.
    Valkoinen Toa tunsi täräyksen, joka horjutti koko alusta. Hän pelkäsi koko laitoksen uppoavan.
    Killjoy juoksi pitkin käytäviä. Muutama Nazorak juoksi hänen perässään. Kaikki räiskintä oli katkaissut hänen radioyhteytensä. Killjoy räjäytti ovia edestään, kunnes saapui laivan toiselle puolelle ja nousi lentoon. Tätä taistelua hän ei voittaisi.
    Make huomasi Killjoyn ja lensi hänen luokseen
    ”Apujoukkoja erikoiskuljetus 601:n luo, klaanilaiset hyökänneet”, Eversti 106 huusi radiopuhelimeensa.
    Valon Toa löysi merkillisen lipaston, voisiko täällä olla se mitä he olivat tulleet etsimään?
    ”Lähetämme alueella partioivat Zyglakit”, torakalle vastattiin.
    Ennen kuin GK ehti lukea paperinippua, hän tunsi kylmän aseen niskassaan.
    Pian Make havaitsi pieniä yksittäisiä veneitä lähestyvän alusta.
    ”Pudota miekka”, Nazorak lausui kylmästi. GK ei tiennyt mitä tehdä.
    Killjoy leijui Maken vieressä. ”Tämä ei lupaa hyvää”
    ”Mitä sanoisit pienestä tuholaistorjunnasta”, Make kysähti
    ”Olkoon sitten näin…”, Gekko sanoi ja piilotti nyrkkirautansa. miekan kolistessa lattialle.
    ”Laiv…oksessa! Tehdä…ea hyökkäys ruum… kadotaan”, Matoro puhui headsettiinsä. Hän huomasi sen olevan vahingoittunut.
    Valon Toa kääntyi ja Nazorak tunsi kolme terää kaulassaan.
    Killjoy koputti kypäräänsä. Matoro yritti sanoa heille jotain. Make katsoi Killjoyyn. ”Meidän täytyy saada Matoro ja GK ulos. Tämä on liikaa.”
    ”Ruum…kkäys ruumaa…!”
    Gekko nosti miekkansa ja viimeisteli hyökkääjän.
    Jään Toa oli suhteellisen rauhassa laivan takaosassa. Kansi oli kaaoksessa ja laivan etuosa paloi. Nyt olisi mahdollisuus syöksyä ruumaan.
    ”Ruuma.. miksi hän hokee ruum-” Silloin Killjoy tajusi. ”Make, ruumat. Matoro on menossa sinne!”
    Taivaalta kuului helikopterin ääni. Nazorakien ruskeansävyinen kuljetushelikopteri lähestyi laivaa.

    Gekko sai viimein käsiinsä paperit, niitä oli vino pino, aivan päällä oli muutama lausahdus 001:ltä.
    Matoro iski energiasta hehkuvan miekkansa laivan kanteen ja leikkasi aukon ruumaan. Hän pudottautui alas. Tehtävä olisi mahdollista vielä suorittaa, ja hänhän suorittaisi sen.
    Killjoy tajusi Nazojen ilmatuen saapuvan. Make sytytti palan ruuman seinästä tuleen ja Killjoy ampui tien sen läpi. Kaksikko lensi kohti aukkoa.
    Valot pätkivät ruumassa. Laivan moottorit olivat sammumaisillaan. Gekko pelästyi ja tipautti paperit käsistään. Kymmeniä Nazorakeja hyppivät köysine varassa kopterista laivaan. Ne olivat ilmavoimien joukkoja ja hampaisiin asti aseistautuneita, eivätkä ne päästäisi klaanilaisia elossa laivalta.
    Silloin joku veti koko ruuman pimeäksi.
    Matoro kytki taas yökiikarinsa päälle. Ruuma oli pimentynyt. Myös moottori oli sammunut.
    ”Hienoa, nyt en löydä enää näitä”, Gekko sadatteli ja kompastui.
    Killjoy ja Make laskeutuivat ruuman suulle. ”Oletteko täällä!?”
    ”Olen!”, Matoro huusi vaistomaisesti.
    Nazorakien valoammus lensi Jään Toan pään ohi. Se valaisi aavemaisesti pimeyttä.
    Make ryntäsi kohti Matoron ääntä ja Killjoy kohti GK:n.
    Matoro tajusi että hänet huomattiin. Toa kierähti ajoissa suojaan, sillä joku heitti kranaatin hänen edelliseen paikkaansa. Konekiväärinsarjat alkoivat soida käytävillä. Make lennähti räjähdyksen ääntä kohti.
    ”Ne ruojat ovat taas ruumassa. Tappakaa ne.”, Eversti 106 komensi laivan raunioituneella kannella. Hän nousi kopteriin ja jätti ilmavoimien joukot laivalle.
    Killjoy spottasi GK:n sivummalla. Hän ryntäsi tätä kohti: ”Äkkiä, meidän täytyy päästä veneelle!”
    ”Mutta.. dokumentit…”, Gekko sanoi Killjoyn vetäistessä tämän.
    ”Unohda ne. Nyt häivytään täältä!”
    Matoro makasi käytävän reunassa kahden laatikon takana. Konekiväärinsarjat viuhuivat hänen yli.
    Hän alkoi kerätä miekkaansa energiaa. Pian se hehkui täysin keltaisena.
    Toa ampui säteen energiaa ampujiinsa ja huomasi samalla Maken.
    Energiasäde ei osunut ampujiin. Se osui laivan polttoainetankkiin, joka oli näiden takana ruumassa.
    Gekko lähti juoksuun kohti kantta.
    Killjoy lensi ruuman aukosta ulos valmistamaan veneen muille. GK ilmestyi palavalle kannelle, valmiina hyppäämään veteen.
    Massiivinen räjähdys alkoi edetä polttoainetankista muualle laivaan. Valtava paineaalto sai laivan takaosan nousemaan ilmaan ja sitten lentämänä veteen. Valtava tulimassa syöksyi käytävältä Makea ja Matoroa kohti
    ”Geronimooo!”, Gekko huusi hypätessään.
    Matoro tajusi mihin oli osunut. Hän ehti juuri Maken kanssa sivukäytävään ennen kuin tuliaalto osui heidän entiseen paikkaansa. Jään Toan ihmetykseksi Make asettui hänen suojakseen. Polttava tuli ei vaikuttanut häneen mitenkään
    Laiva alkoi kallistua. Kun tuliaalto oli mennyt, aukinaisen polttoainetankin paikalta alkoi tulvia jokivettä.
    ”Me uppoamme. Äkkiä, mistä pääsee pois”, Matoro kysyi.
    GK molskahti veteen ja Killjoy ohjasi veneen hänen vierelleen.
    Make lennähti Matoron yläpuolelle, tarttuen tätä olkapäistä varpaillaan, ”Pidä kiinni”. Pian Make lennähti kovaa vauhtia pitkin käytäviä Matoro mukanaan. Valtava vesimassa seurasi heitä ja tuhosi kaiken tieltään.
    ”Tiedätkö mitä olet tekemässä?”, Matoro kysyi. Hän ei ollut varma kuuliko Make.
    Viimeinen ruuman Nazorak pelasti paperit lipastoon juuri ennen sen täyttymistä vedellä. Torakka koki kuoleman vesimassojen alle.
    Alus oli kallistunut jo hyvin paljon. Pian se syöksyisi järven pohjamutiin.
    ”Älä huoli”, Make huudahti Matorolle.
    ”… hei, takana on vettä, edessä tult-”, Matoro huusi. Pian Make lennähti laivan keulan palavista jäänteistä Matoro mukanaan.
    GK ja Killjoy kiisivät veneellä ympäri laivaa, etsien Matoroa ja Makea. Lopulta GK huudahti: ”Tuolla!”

    Make-Matoro yhdistelmä syöksyi vasten tähtitaivasta. Pian Make alkoi kaartaa kohti joen reunaa.
    Zyglakit ottivat kiinni Klaanilaisten veneen reunoista. Ne pyrkivät upottamaan koko aluksen. Vedestä nousi pirullisia olentoja useita.
    Gekko yritti parhaansa mukaan torjua tätä luonnonoikkua miekallaan.
    Entinen Nazorak-laiva vajosi kokonaan syvyyksiin dokumentit mukanaan.
    Make pudotti Matoron veneen kannelle ja nousi ylemmäs.
    Kotirauhan häirinnästä raivostunut Zyglak löi Valon Toa veneen toiseen päähän ja siitä veteen.
    ”AAAAAAA”, Matoro ehti huutaa ennen kuin osui pienen veneen kannelle. Vene miltei kaatui.
    ”Joy, kestääkö pukusi vettä!”, Matoro kysyi. Zyglak otti reunasta kiinni ja alkoi vetää venettä veteen.
    Pian Make tarttui jaloillaan Zyglakeihin pyrki lennättäen näitä veteen. Gekon silmät menivät kiinni, Toa jäi kellumaan veteen.
    Killjoy tajusi mitä tapahtui ja yritti nousta lentoon. Oli kuitenkin liian myöhäistä, vesi koski Killjoyn jalkamoottoreihin saaden ne oikosulkuun.
    Räjähtävä keihäs osui veneen pohjaan. Yhä useampi Zyglak parveili veneellä.
    ”Make, nosta GK ja Matoro ylös, äkkiä!”, Joi’un huuto kuului.
    Matoro kamppaili Zyglakien otteita vastaan. Ne yrittivät vetää tätä pinnan alle jatkuvasti. Make yritti poimia Matoroa mukaansa.
    Killjoy sulki silmänsä ja alkoi lataamaan sähkön elementtivoimiaan käsivarsiinsa. ”Make, nopeasti! Nosta heidät!”
    Väkivahvat olennot olivat joukolla äärimmäisen vaarallisia. Silloin Make nappasi Matoroa kädestä ja veti tämän ylös Gekon kanssa.
    Maken jaksaminen oli koetuksella. Hän lensi vaivoin kuljettaen kahta Toaa. Zyglakien keihäs osui Makea jalkaan heitettynä. Toa karjaisi ja syöksyi joen rannalle kahden Toan kanssa.
    Sähköä oli Killjoyn kehossa jo liikaa. Sitä sinkoili purkauksina tämän käsistä. Lopulta Killjoy päästi voimistaan irti ja valtava sähkönpurkaus levisi vedenpintaa pitkin, käristäen Zyglakit. Killjoyn voimaton ruumis jäi kellumaan veden päälle. Hän oli kuluttanut liikaa energiaa ja puku oli oikosulun partaalla.

    Matoro katseli vedessä tapahtuvaa näytelmää rannalta. Valtava sähköisku valaisi pimeän joen. Heti sähkön kadottua Matoro hyppäsi veteen ja alkoi raahaamaan Killjoyn raskasta haarniskaa rannalle.
    ”Make! Autatko vähän ennen kuin nuo heräävät!”, Matoro huusi vedestä. Make lennähti Killjoyn ruhon päälle alkaen vetää tätä rantaan
    Kaksi Toaa olivat saaneet Killjoyn käytännössä tajuttoman ruumiin rantatörmälle. Myös GK oli tajuton.
    Martti katsoi hengästyneeseen Makeen. ”Kiitos kovasti”
    ”Noh, eipä kestä”, Make yritti lausahtaa hengästyksensä läpi.
    ”Kep… käsk… kun hakea meid… lta”, Matoro otti yhteyttä Kepeen, kunnes tajusi ettei hänen radiollaan ollut mitään hyötyä.
    ”Nazorakit palaavat kohta. Meidän pitää saada nuo kaksi turvaan ja pian”, Matoro vastasi.
    Silloin Killjoy yskäisi ja kypärän raosta purskahti vettä.
    ”Ooh. Sinä olet elävien kirjoissa.”, Matoro piristyi huomattavasti.
    ”Hyvä ajoitus”, Make lausahti
    ”Make, toimiiko radiosi? Jos toimii, tilaa kyyti.”
    Killjoy käännähti vatsalleen ja koetti viittoilla Matoroa tarkastamaan tämän tarvikelokeron. Matoro mietti hetken ja tajusi sitten avata lokeron. Hän nappasi sieltä oudon näköisen laatikon, jossa oli pillereitä. Kyljessä luki ”kipulääke”
    Make kaivoi vyölaukkuaan, yrittäen löytää radiota
    Killjoy hapuili kättään, kohti kipulääkkeitä.
    Make löysi radiovastaanottimensa, yrittäen saada sitä toimimaan. Hän kuitenkin ojensi radion Matorolle, joka osasi käyttää sitä paremmin
    Killjoy nappasi lääkkeet ja tiputti yhden pillerin kypäränsä reiästä alas. Hän yski päälle lisää vettä.
    ”Katsotaas”, Matoro ajatteli ääneen. Hän käänteli radion taajuuksia.
    GK heräsi huudahdukseen korvassaan.
    ”Mitä…”
    Radiolaitteesta kuului hetken aikaa korvia vihlovaa tinnutusta.
    ”krz… haloo, Klaani?…krz”, Matoro kysyi kohinaan.
    ”Täällä Paaco”, kuului vastaus. Tiimin ilmeet näyttivät huojentuneilta.
    ”Lähetä joku hakemaan meidät tämän joen rannalta, läheltä järveä. Joy ja GK tajuttomia”
    GK näytti kuin puusta pudonneelta, hän hapuili käsillään asettaan. Hän ei muistanut mitään.
    ”Selvä. Kymmenen minuuttia”, Klaanista vastattiin.
    ”Kyyti kymmenessä minuutissa…”, Matoro kertoi Makelle ja Joylle.
    Sitten Gekko tunsi kivun päässään ja näki Killjoyn kädessä olevan purkin.
    ”Tehtävämme ehkä vähän epäonnistui mutta hei, me epäonnistuimme tyylillä”, Matoro koitti nostaa tunnelmaa.
    Huojentunut Make mätkähti lepäämään rantahietikolle
    Killjoy yskäisi. Hänen jalkaproteesinsa olivat kastuneet, eivätkä liikkuneet. Hän hymähti: ”Niin kai sitten.”
    Kymmenessä minuutissa pieni steampunk-vene – lentävä sellainen – laskeutui metsään. Muutama matoran tuli hakemaan joukon.

    [spoil]Joo. Tämä kertoi missä yhteydessä Joi’un puku kastui ja mitä Gekon viestissä mainitulle laivalle oli tapahtunut. Kiitokset Makelle, Joi’ulle ja Gekolle.[/spoil]

    This post has been edited by Matoro TBS on Mar 6 2011, 06:11 PM

  • Kenraali Killjoy vs Eversti 437

    Killjoyn mökin edusta

    Killjoy katseli tähtitaivasta mietteliäänä. Tuntui oudolta tietää loppu elinaikansa. Mitä hän sinä aikan tekisi? Hänen ajatuksensa katkesivat pian hänen kuultuuaan askelia takaansa. Hän käännähti, kuitenkin vain huomatakseen takanaan yhden eliittinazorakeista. Mökin ikkunasta loistava heikko valo valaisi hahmon puolimekaaniset kasvot. Killjoy tunnisti hahmon, tarttuen kataniinsa.

    ”Mitä sinä täällä teet”, Killjoy kysyi jämerän uhkaavasti.
    ”Älähän hätiköi”, 437 laushati kylmän viileästi. ”Tulin puhumaan.”
    ”Mistä?”
    ”Olen pitkään muistellut viime kohtaamistamme. Ja täytyy sanoa, että olen vakuutunut.”
    ”Jaa mistä?”
    ”Sinusta.”
    ”Minusta?”
    ”Aivan. Yleensä olen voittanut jokaisen vastustajani hetkessä. Mutta sinä. Sinä olit todellinen haaste.”

    Killjoy liikkui hitaasti 437:n ja mökin väliin. Oli kyse hänen kotinsa, ja enne kaikkea parhaan ystävänsä, turvaamisesta. Hän ei tosin ollut ihan taistelukunnossa. Nazorak ei kutienkaan tiennyt Creedyn olevan mökissö, joten piti vain toivoa ettei Nazorak katsonut tarpeelliseksi tuhota hänen kotiaan. Nazorakeversti jatkoi puhettaan.

    ”Pitkiin aikoihin en ole nauttinut niin paljon kuin taistelusta sinun kanssasi. Arvostan hyviä vastuksia. Kuten sinua.”

    ”Mitä ajat takaa?”
    ”Sinussa on ainesta.”
    ”Ainesta.”
    ”Aivan. Ainesta joukkoihimme. Sinusta voisi tulla jotain suurta. Voisit kylvää kauhua pitkin mantereita. Sinusta tulisi arvostettu. Ja pelätty. Muussa tapauksessa voisimmem olemmat nauttia taistelusta toisiamme vastaan vielä jatkossakin.”

    Killjoy oli tyrmistynyt. Kuinka tuo otus kehtasi ehdottaa liittymistä Nazorakeihin? ”EI”, Killjoy vastasi jämäkästi, ”Sinulle tämä koko juttu voi olla peliä, mutta minä teen kaiken puolustaakseni raikkaimpiani ja ystäviäni!” ”Niinkö”, Nazorak kysyi vihjailevasti. Killjoya tajusi mitä oli juuri sanonut. ”Killjoy”, mökistä ulos astunut Creedy kysähti hämmentyneenä, ”Mitä täällä on meneillään?”

    ”Mene takaisin sisään”, Killjoy huudahti käskevään sävyyn, ”minä hoidan tämän.

    ”M-mutta…”

    ”SISÄÄN SIITÄ!”

    Creedy juoksahti säikähtäen takaisin sisälle sulkien oven tiukasti perässään. Killjoy oli hyvin epämieltynyt. Nyt Nazorak tiesi Killjoyn heikon kohdan ja varmasti käyttäisi sitä. Hän katsahti nazorakia kohti. Se hymyili. Killjoyllä ei ollut paljon vaihtoehtoja. Joko hän poulustaisi kotiaan ja Creedyä viimeiseen asti, tai yrittäisi paeta ystävänsä kanssa jättäen kotinsa nazorakin haltuun. Kumpikin tuntui epätoivoiselta vaihtoehdolta. Mutta vaihtoehtoja ei ollut…

    ”Kuunteles; en aio liittyä joukkoonne kylvämään pelkoa ja tuhoa ympärilleni tai ryhtyä tyypilliseksi arkkiviholliseksesi! Jos taistelua tahdot, päätetään tämä tässä ja nyt!” Killjoy mietti itsekkin sanomisiaan. Hänellä oli ikävän pienet mahdollisuudet selvitä, sillä hän ei ollut nyt parhaassa taistelukunnossa. Mutta hänen oli toimittava. Toivottavasti ainakin Creedy tajuaisi paeta mökin takakautta. Nazorakin ilme oli nyrpeä. ”Olkoon sitten niin”, se laushati tylsistyneenä.

    Killjoy päätti toimia. Hän kohdisti räjähteitä ampuvaksi aseeksi muunnetun kätensä kohti Nazorakia, ampuen räjähteen sitä kohti. Räjähde joutui kuitenkin Nazorakin miekaksi muuntuneen käden halkaisemaksi. Räjähteenpuolikkaat osuivat maahan, muodostaen pari pientä räjähdystä. Nazorak syöksähti eteenpäin miekka lyöntivalmiudessa. Kiljjoy onnistui kuitenkin torjumaan iskun katanoillaan.

    Lyhyen mekkailusession jälkeen Killjoy oli iski katanoillaan ylhäältäpäin, Nazorakin kuitenkin onnistuessa väistämään. Nazorak perääntyi taaksepäin, ampuen Killjoytä zamorkonepistoolillaan. Killjoy heilutteli katanoitaan edessään torjuen zamorit. Nazorak taivutti päätään sivulle päästäen yhden kimmottuneen ammuksen päänsä ohi. Ammus räjäytti läheisen puun. 437 hymyili. Hän tulisi nauttimaan tästä…