Klaanon

Avainsana: Kapura

  • Operaatio Beeta osa 57: Frostelusten hyökkäys

    Trooppisehko saari merellä

    ”Naamiossani… naamiossani asuu joku.”, Matoro selitti nopeasti rantahietikolla istuen.

    ”… siis mitä?”, Suga kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen.
    ”Tämä on kuin huonosta fantasiaelokuvasta.Tuon naamion sisällä asuu joku tai jokin, joka ’vapautui’ kun tulimme tälle saarelle.”, jään Toa jatkoi.

    ”Ja se tahtoi Nimdan.”, hän sanoi vielä. Paratiisisaari ei tuntunut enää niin paratiisilta.

    ”Miksi kaikki tuntuu aina kallistuvan näihin pieniin siruihin?”, Killjoy puheli, sormeillellen valkoista Nimdan sirua käsissään.
    ”Ja me emme edes tiedä kunnolla mitä ne ovat.”, Kapura lisäsi.

    ”Lähdetään täältä.”, naamioton Matoro ehdotti.
    ”Kannatan ajatusta.”, Suga sanoi. Kolmikko lähti kävelemään rantaviivaa pitkin kohti valkoista ilmalaivaa. Mustavalkoinen toa nappaa naamionsa käteensä ja lähti itsekkin muiden perään.

    ”Me lähdemme. Moottorit käyntiin, kurssi kohti Klaania. Saimme tästä saaresta tarpeeksi.”, Kenraali Killjoy ilmoittaa jämäkästi vahkeille radioitse ja asettuu aluksen oleskelutiloihin muiden kanssa.

    Neljä Klaanilaista ovat toipuneet nopeasti, vaikka eivät olekkaan vielä huippukunnossa. Kestäisi kauan ennekuin he olisivat täydellisesti parantuneita.

    Matoro näpersi teleskooppisilmälaittensa kanssa.
    ”Äh, kiinnikkeet ovat murtuneet ja skanneri on rikki. Tämän saa kuntoon vasta Klaanissa.”, toa toteaa tylsiintyneenä ja asettaa sydämen muotoisen osan pöydälle.

    Muutaman tunnin kuluttua…

    Meri

    ”Kenraali, näemme useita saaria. Tuletteko katsomaan?”, radiosta ilmoitettiin. Joy pyöräytti turhautuneena päätään ja astelee aluksen käytäviä pitkin ohjaamoon, jossa kaksi eliittivahkia, Aizen ja Saraji, istuivat. Suuren lasin läpi näkyi vuoristoisia pikkusaaria, ilmeisesti lumen vallassa. Meressä kellui jäävuoria.
    ”Maasto muuttui aika täydellisesti.”, Joy totesi ensin.
    ”Lämpötila riippuu kupolin valokivien ja valaistavan/lämmitettävän kohteen välisestä etäisyydestä. Olemme nyt Xian ja Pohjoisen Mantereen kupolien taitoskohdassa.”, Saraji luennoi metallisella äänellä.

    ”Selvä. Miksi pyysitte katsomaan?”, kenraali kysyi.
    Aizen ojensi Killjoylle monimutkaisen näköiset kiikarit ja kehoitti katsomaan tarkempaan.

    Joy katsoi laitteen läpi saaria. Hän näki useita moniraajaisia, rumia olentoja.
    ”Frosteluksia.”, toinen eliittivahkeista mainitsi.
    ”Ne ovat huomanneet meidät. Ensimmäiset ampuivat rhotukoillaan meitä kohti.”, se jatkoi.

    ”Ampukaa ne.”, Killjoy antoi yksinkertaisen käskyn.
    ”Kyllä, ajattelimem tehdä niin, mutta tämä on A-luokan luksusilmalaiva. Ei sota. Tässä ei ole aseistusta.”
    Kenraali iski kädellään kypäränsä otsaan.

    Jotakin osui ilmalaivan kylkeen sihisten.
    Kolme muuta Toaa ryntäsivät aluksen sivuikkunoihin, tajuten olevansa Frosteluksia pommituksen kohteena. Nämä älykkätä rahit ovat hyvin reviiritietoisia eivätkä siedä ketään – ei ketään – maillaan.

    ”Onko tässä aluksessa aseita?”, Summer kysyi eräältä vahkilta.
    ”A-luokan luksusalus. Ei aseita.”, tämä vastasi koneäänellä.
    ”Vahkijoukot: Avatkaa tuli”, radiosta komennettiin. Reilu tusina robottia alkoivat ampua aluksen ikkunoista alaviistoon.

    ”Mitä rhotukoita noilla on?”, Kapura kysyi taistelun melskeessä.
    ”Vähän kaikkia, ja sehän tässä se huono juttu onkin.”, Matoro vastaa tulituksen keskellä.

    Aluksen pohjaan osunut rhotuka räjäyttää lattiaa irti.
    ”Tämä alus ei kestä moista menoa!”, paikalle syöksynyt Killjoy ilmoitti.
    ”Moottorit sammuvat!”, joku huusi.
    ”Ah, Myrkkylentäjien rhotuka. Eliminoi kohteen lentokyvyn, oli se sitten biologinen tai mekaaninen taito.”, Matoro puheli itsekseen.
    ”Emme kaipaa biologian luentoa. Keksitään jotain!”, Kapura sanoi tulisesti.
    ”Onko tässä pelastusveneitä? Kelluuko tämä?”, Suga kyseli.
    ”Periaatteessa kyllä, mutta tuo reikä lattiassa.”, Joy sanoi, osoittaen isoa reikää.

    Silloin valkoinen alus romahti kylmään veteen.

  • Operaatio Beeta osa 56: Tekninen tauko

    Trooppisehko saari merellä

    ”Eijei, tuo on varavirtrepulsori, se syöttää virtaa kypärään vielä senkin jälkeen, kun muu puku on sammuksissa. Tämän avulla se varoittaa minua tuntematomasta liikkeestä, vaikka olisin unessa. Se tuli yllättävän hyödylliseksi venereissullamme…”

    Killjoy istui Kapuran kanssa hietikolla kypärä sylissään. Hän oli juottanut johdot takaisin yhteen ja opetti Kapuralle samalla tekniikan alkeita. Killjoy laittoi kypärän takaisin päähänsä ja sen juuressa olevat tapit napsahtivat kaulapanssariin saumattomasti. Killjoy pudisteli päätään ja kokeili sen liikkuvuutta, se toimi taas.

    Killjoy päätti jatkaa tarvikkeidensa testausta. Hän nosti ainoan jäljellä olevan miekkansa tai oikeastaan sen kahvan ja painoi nappia. Kokoontaittuva miekan terä nousi pystyyn pala kerrallaan saranoiden avulla.

    ”Hmm, hieman tummunut, mutta ei muuten pahassa kunnossa.”

    Killjoyta harmitti miekkansa kohtalo. Hän osaisi kyllä tehdä uuden, mutta tämä kyseinen kadonnut miekka oli se, jonka Niz oli antanut hänelle Metru Nuin paraatissa…

    Kapura havahtui yhtäkkiä: ”Hei, missäs Matoro muuten on?” Summerganon oli ilmestynyt heidän taakseen: ”Mietin aivan samaa, hän oli tässä Äskeeeeenghhh!

    Killjoy ja Kapura nousivat salamana seisomaan.

    ”Se… se on Matoro.. hänen äänensä.” Killjoy ja Kapura katsahtivat toisiinsa. Killjoy avasi radioyhteyden alukseen: ”Aizen, pystytkö määrittämään Matoron sijainnin, kadotimme hänet?”

    ”Hetki vain. … … Hän on aivan viidakon reunamilla. Teidän kohdastanne luoteessa.”

    Kolmikko lähti juoksuun, Killjoy kuitenkin kompastui, sillä hänen päässään vihlaisi yllättäen.

    ”Ois… kaa e is. Ski.”

    Suga auttoi hänet nopeasti ylös. ”Hän koettaa kertoa meille jotain.”
    Kapura nyökkäsi, sama oli tapahtunut juuri hänellekin: ”Puhui jotain maskistaan.”

    ”Tuolla!” Summerganon huusi ja muutkin näkivät sen. Valkomusta hahmo oli polvillaan maassa päätään pidellen.

    ”Tkaa ois!”

    ”Matoro, puhu selkeämmin, emme ymmärrä mitä koetat sanoa”, Killjoy yritti suostutella, jolloin Matoron suu aukesi puoliväkisin:

    ”OTTAKAA TÄMÄ HEMMETIN MASKI POIS!”

    Salamannopeasti Kapura tarttui Matoron naamioon ja viskasi sen rantahietikolle heidän vierellään. Matoro huohotti päätään pidellen.

    ”K-k-kiitos…

  • Operaatio Beeta osa 53: Paratiisibreikki

    Ilmalaiva, Meri

    ”Kyllä, Killjoy on alkanut pehmetä.”, Matoro mainitsi yhtäkkiä.
    Hän nosti päätään hieman ylemmäs, katsoen kolmea muuta Klaanilaista. He katsoivat jään toaa, luullen tämän nukkuneen.

    Matoro katseli ympärilleen. Hän ei muista koska oli toiminut ilman teleskooppisilmiä.
    ”… missä olemme?”, Matoro kysyi tämän jälkeen.
    ”Matkalla kotiin, Matoro. Matkalla kotiin.”, Killjoy sanoi hieman etäisenä.
    Matoro nousee puoli-istuntaan käsiensä varaan ja katselee suurta huonetta. Hän ei näe oikealla silmällään paljoakaan. Se on toinen syy teleskooppisilmän käyttöön.
    Tärkeämpi syy on se, että hän haluaa naamioida naamionsa. Se on makutojen vanha koe tehdä naamio, jolla pystyisi hallitsemaan kaikkien mieliä täydellisesti.
    Noh, koe ei toiminut täysin, naamiosta ei tullut kyllin voimakas. Tosin sen nykyinen voimatasokin on niin korkealla, että Toalle tuottaa vaikeuksia käyttää sitä. Matoro hankki naamion kauan sitten Veljeskunnalta, ja nämä haluavat kokeensa takaisin.

    Matoro mietti menneisyyttään. Kovin moni Toa ei ole kokenut samanlaista elämää kuin hän. Suurin osa Toiasta on elänyt tiiminsä kanssa rauhaisaa elämää matoraneja suojellen.
    Suurin osa Matoron tiimistä on kuollut ikuisuus sitten. Hänen saarensa matoranit tapettiin. Sen jälkeen Matoro on yrittänyt epätoivoisesti tehdä maailmasta parempaa paikkaa elää.

    Turhaan.
    Kaikki ne tarinat ”Yhtenäisyydestä, velvollisuudesta, kohtalosta”. Mitä Toalle jää niistä, jos tiimiä eikä matoraneja ole.
    Kohtaloko vain?
    Vai jääkö sitäkään.

    Universumi on arvoitus.

    ***

    ”Ajattelin että voisimme pysähtyä tuolle saarelle hetkeksi jaloittelemaan.”, Killjoy sanoi radioon, katsellessaan ikkunasta alas. Turkoosinsininen, idyllinen meri lainehti vehreän saaren yläpuolella. Paikka näytti idylliseltä.
    ”Selvä, kapteeni.”, kuului vastaus.
    Vaalea ilmalaiva alkoi laskeutua kultaiselle hietikolle.

    Pari kahu-lintua lenteli sinisellä taivaalla. Aurinko – tai itseasiassa kupolin kattoon kiinnitetyt valokivet, Matoro tiesi, – sädehti kirkkaasti.

    Klaanilaiset pystyvät kaikki kävelemään ja ovat saamaansa löylytykseen nähden hyvässä kunnossa. Nelikko päättää viipyä hetken saarella, pitäen kuitenkin vahkit jatkuvasti lähistöllä.

    ”Mikä paratiisisaari. Olisipa Klaani tälläinen.”, Kapura ihasteli.
    Matoro käänteli käsissään karttaa, tutkien josko hän löytäisi saaren kartalta.
    ”Olemme tässä Pohjoisen mantereen kyljessä, lähellä Tren Krom -niemimaata.”, Matoro aloitti. ”Mutten löydä nimenomaan tätä saarta täältä.”
    ”Tuskin tämä on mikään kannibaalimatoranien hallitsema tulivuorisaari.”, Suga sanoi ohimennen.

  • Operaatio Beeta osa 52: Yllättävää filosofiaa

    Ilmalaiva, meri

    Rannikko häipyi vähitellen näkyvistä ja ikkunasta ulos tuijottava Killjoy käänsi katseensa takaisin sairasosaston seiniin.
    Muutama lääkintävahki hääräsi nelikon kimpussa, hoitaen näiden vammoja. Killjoyn rintapanssari oli kokonaan poistettu ja tämän paljas keho oli nyt jälleen siteiden peitossa. Kohta, josta Purifierin miekka oli lävistänyt hänet, vuosi hieman edelleen, mutta Killjoyn onnekseen vanha Feterraa vastaan tullut haava ei ollut auennut.

    Kapura lepäsi paareilla Killjoyn vieressä ja Matoro oli jo nukahtanut, kun tämän vammat oli saatu hallintaan. Summerganon saapui sairastuvalle voimistavat juomat käsissään ja antoi yhden sekä Killjoylle, että Kapuralle. Kapura laittoi omansa pöydälle odottamaan parempaa hetkeä. Killjoy avasi kypäränsä ja kittasi juoman yhdellä kulauksella, sulkien kypäränsä heti tämän jälkeen.

    Killjoy oli istahtanut lattialle nojaten Kapuran pöytään ja Summerganon istahti nyt tämän viereen, hörppien samalla juomaansa.

    ”Se oli sen arvoista, olihan?”

    Killjoy murahti myöntävästi ja veti tarvikelokerostaan kaksi korttia. Toiseen oli painettu mustan käden muotoinen logo ja toiseen skorpionin hännän varjokuva. Summerganon naulitsi katseensa kortteihin ja nosti sitten katseensa takaisin lasiinsa ja hörppäsi pitkän kulauksen.

    Nimda lepäsi nyt huoneessa heidän vieressään. Killjoy oli laittanut kaikki aluksen viisitoista sotilasta vartioimaan sitä. He eivät saisi ottaa riskejä sen kanssa.

    Matoron teleskooppisilmä makasi hänen vieressään. Killjoy ei ollut tiennyt sen olevan erillinen osa naamiota.
    Killjoyn kypärästä lensi kipinä. Kypärä oli vahingoittunut taistelussa. Vastahakoisesti Killjoy riisui sen ja alkoi tutkimaan sen sisustaa, löytääkseen vian. Kesken puuhailunsa, Killjoy kuitenkin nosti katseensa.

    ”Miksi me teemme tätä Ganon?”

    Summerganon hätkähti Killjoyn äkillisestä kysymyksestä. Hän ei ollut odottanut tätä Killjoylta.

    ”Kai… koska haluamme puolustaa sitä mikä on meille tärkeää ja heitä, jotka merkitsevät meille. Emme voi antaa voiman, joka haluaa tuhota sen, päästä valloilleen.”

    ”Olet oikeassa, nimenomaan tuota hain. Petin omani jo kerran, en aio antaa sen tapahtua toiste.” Killjoy nousi pystyyn ja nosti samalla tyhjän lasinsä pöydälle.

    ”Miksi sitten kysyit?”, Summerganon ihmetteli.

    ”Ehkä… ehkä me kaikki kaipaamme välillä muistutusta…”
    Matoro käännähti paareillaan, hän oli heräämäisillään. Killjoy käveli sairashuoneen ovesta ulos ja huusi ohjeita joillekin Vahkeille ohikulkiessaan. Ovet sulkeutuivat hänen takanaan ja Ganon olisi vaikka voinut vannoa näkevänsä pienen hymynkareen Killjoyn kasvoilla.

    ”Olenko se vain minä, vai onko Killjoy alkanut pehmetä?”, Kapura avasi suunsa täyden hiljaisuuden rikkoen.

    Suga nousi pystyyn ja hörppäsi lasinsa tyhjäksi.

    ”Hän on palannut omiensa joukkoon, hän on siellä minne kuulukin. Ja niin olemme pian mekin…”

    Ganon katsoi ikkunasta ulos ja näki nyt vain aavan meren.
    He olisivat taas pian Klaanissa. Hyvin pian.

  • Operaatio Beeta osa 51: Kotimatka alkaa

    Xia, tehdasalue

    ”Asia selvä, kenraali. Tulemme sinne.”, vahki lausuu radioonsa.
    ”Mitä oli?”, Kapura kysyy. Kaksikko kantaa tajutonta Matoroa kaksin.
    ”Ilmalaivakuljetus tehdasalueen reunalta.”, vahki ilmoittaa. Tulen Toa nyökkää.

    Viimeinkin pääsemme täältä…, hän ajattelee.
    Yksikätinen vahki näyttää tietä tehtaiden joukossa ja avaa hiljaa erään tehdashallin oven. Sen perällä Killjoy, Suga ja kaksi vahkia odottavat ilmalaivaa.

    ”Päivää…”, Kapura sanoo. Se ol ensimmäinen asia minkä hän keksi.
    Hän ja vahki laskevat tajuttoman jään Toan maahan.

    Killjoy on kysymässä jotakin, mutta Kapura nappaa panssaristaan pienen valkoisen sirun. Killjoy ottaa Nimdan palan ja puristaa sen nyrkkiinsä.

    ”Koska kyyti tulee?”, tulen toa kysyy.
    ”Puoli tuntia…”, Suga vastaa hiljaa.
    Pimeän tehdashallin ilmapiiri on suorastaan masentava. Jälleen alkanut sade ropisee tehdashallin kattoon jatkuvasti. Jokainen Klaanilainen haluaisi vain nukkua, mutta he tietävät että he eivät ole vielä päässeet kuiville.

    ***

    Joukkio nousee varaston taa laskeutuneeseen ilmalaivaan. Aizen ja Saraji tervehtivät kenraaliaan ja osoittavat tien lääkintähuoneeseen.
    Metsästäjät ovat huomanneet harmaan ilmalaivan ja alkaneet tulittaa ajoneuvoa kohti erinäisillä aseilla. Vahkien ampuma savukranaatti sammuttaa tulituksen ja alus nousee synkälle taivaalle, kääntyen pois Xialta, kohti avomerta.

  • Operaatio Beeta osa 50: Virheellisiä arvioita

    Suga horjahataa uupuneena Killjoyn viereen. Hän on juuri sanomaisillaan jotain GS:stä, mutta päättääkin kysyä jotain muuta:

    ”Purifier, onko hän…”

    ”…kuollut, on. Hän ei enää vaivaa meitä. Missä muut ovat?”

    ”Kapura ja Matoro jäivät taaemmaksi, Metorakk.”

    Killjoy nyökkäsi. Vahkit nostivat heidät ylös ja kannattelivat sankareita.

    ”Nimdat?”, Killjoy kysyi.

    ”Nimda”, Summerganon tarkensi, ”TSO on ilmeisesti vienyt toisen pois. Odina on epäilyksissä päälimmäisenä.”

    ”Nyt on tärkeintä hakea muut ja Nimda. Luutnantti, onko vapaita ilmalaivoja?”

    Summerganonia kannatellut Vahki ryhdistäytyi: ”Ei herra Kenraali, mutta uskon, että Kymppi ja Yksitoista voivat hankkia sellaisen.”

    Killjoy nyökkäsi ja avasi radioyhteytensä: ”Aizen, Saraji. Tarvitsemme A-luokan ilmalaivan tehdasalueen laitamille. Meillä on kaksi varmaa loukkaantumista ja oletettavasti kaksi lisää. Ottakaa kaikki yksiköt, mitä tukikohdasta saatte.”

    ”Kyllä Kenraali. Tiedämme jo mistä saamme sellaisen. Saapumisaika, noin tunti.”

    Radioyhteys sulkeutui. Tässä vaiheessa Killjoykin huomasi mäeltä vyöryvät metsästäjät, niiden rääkyminen kuului jo, ne saisivat heidät kiinni pian.

    ”Pitäkää kiinni herrat”, Killjoyta kannatellut Vahki sanoi ja sankareita kannattelevat, nipinnapin lentokykyiset Vahkit kiidättivät heidtä kohti tehdasalueen syövereitä, löytääkseen turvapaikan. Killjoy laski viimeisen silmäyksensä kuolleen lintunsa ruumiiseen, kunnes nelikko kiisi jo kattojen päällä, eikä sitä enää näkynyt.
    Eikä hän edes ehtinyt kiittää…

  • Operaatio Beeta osa 48: Kexit (Kapura Exit)


    Mitä? Missä olen?
    Alitajunnassani?
    Kuollut?
    Hrr. Tuntuu kylmältä.
    Nyt muistan. Taistelin sitä Skakdia vastaan.
    Mutta miksi kaikki täällä on valkoista?
    …
    En voi olla kuollut.
    En vain voi.
    Ei sankarit kuole, eihän?
    …

    [spoil]Kapura lähti ulos Ropesta joten otan hänen hahmonsa komentooni lopun Xian tehtävän ajaksi…[/spoil]

    Xia

    Kapura oli suistanut juuri viimeisen metsästäjän maahan tuli-aallolla. Hän katselee nopeasti ympärilleen ja havaitsee muutaman kymmenen bion päässä Matoron ja Metorakin – tosin maassa. Ta syöksyy paikalle nopeasti.

    Kapura katsoo Matoron sydänkiveä. Siinä palaa edelleen heikko sininen valo. Hän poimii jään Toan naamion ja rikkinäisen teleskooppisilmälisäosan vähän matkan päästä maasta. Hän oli aina luullut teleskooppisilmien olevan kiinteä osa naamiota.

    Harmaa eliittivahki kävelee Kapuran luo. Se on menettänyt toisen kätensä äsköisessä taistelussa, mutta toimii muuten hyvin.

    ”Viedään hänet Gukkojen luo.”, Kapura ilmoittaa ja poimii valkoisen sirun maasta.

    Nazorakien pesä

    ”Älä huoli. Metorakk hankkii ne sirut! Hän on paras näissä hommmissa.”, keltamusta skakdikomentaja puhelee torakkakomentajalle.
    ”Gaggulabio, en niin luottaisi sinun miehiisi. Mukaan olisi pitänyt lähettää joku eliittitorakoistani.”, 001 vastaa.
    ”Epäiletkö Metorakkia? Hän tuo sirut eniten maksavalle. Se on skakdin luonto.”, skakdi sanoo.
    ”… Sitä minä juuri mietinkin. Entä jos ne saastaiset metsästäjät tarjoavat enemmän?”, torakka mainitsee.
    Gaggulabio pysähtyy.
    Hän ei sano sitä ääneen, mutta tietää itsekkin Metorakkin antavan sirut eniten maksavalle.
    TSO haluaa sirun, maksoi mitä maksoi.

    Keltamusta olento lähtee huoneesta pitkät piikit heiluen. Hän näppäilee radioon Metorakkin Haarniskan koodin ja alkaa odottaa.
    Piippauksia.
    Lisää.
    Gaggulabio paiskaa kuulokkeen raivoissaan maahan. Se särkyy helisten.

  • Operaatio Beeta osa 47: Matoro vs. Metorakk

    Xia

    ”Me voitimme.”, Matoro toteaa hiljaa katsellessaan tehdasalueelle. Kapura on jo toipunut edellisestä koitoksestaan ja on valmis toimintaan. Hän on asettanut Nimdan sirun panssareihinsa.
    ”Emme me vielä ole poissa tältä saarelta. Sitäpaitsi se toinen siru, mitä tulimme etsimään, on kateissa.”, tulen toa vastaa. Hänen päänsä on täynnä ajatuksia. Miten sain naamion hallintaani? Toistuisiko se?

    ”Havaitsin liikettä.”, kaksikon lähellä vartioiva harmaa vahki ilmoittaa koneäänellä.
    ”Mitä..?”, Matoro aloittaa. Vahkin kahdesta plasma-aseesta lähtee sarjat tulikuumaa plasmaa rakennusten joukkoon, aiheuttaen jonkin räjähtämisen. Naama nousee rakennustan välistä ja tulittaa jollakin joukkoa kohden. Toat syöksyvät matalaksi.

    ”…Eikö ne metsästäjät jätä meitä ikinä rauhaan…”, jään toa miettii tylsistyneenä.

    Vähän matkan päässä, Metsästäjäien vartioaseman katolla steltiläismetsästäjä katselee kaukoputkella tilannetta.
    ”Kolme yksikköä, tarvitsemamme objektin kanssa. Suoritetaan hyökkäys sivustaan.”, olento puhuu.
    ”Lopeta se sotilastermeillä pelleily, tyyppi.”, hänen vieressä oleva olento murhataa ja lyö kyynerpäällään tätä.
    ”Tehkää jotakin hyödyllistä, menkää edeltä!”, heidän taakseen tullut hopeasininen skakdi murahtaa ja tönäisee kaksikon alas.

    ”TSO maksaa toisesta sirusta niin paljon, että se on pakko saada.”, Metorakk murisee ja käskee vartioasemalta lisää metsästäjiä.

    ”Antautukaa!”, joku lyhyt metsästäjä karjuu ja ryntää kolmikkoa kohti. Kapura taklaa olennon maahan, iskien tämän tajuttomaksi.
    ”Mikseivät nuo ikinä opi huutamaan ’antautukaa’ vasta kun on oikea hetki?”, Kapura pohtii ääneen.
    ”Mikset kysy?”, Matoro kysäisee kevyesti miekkaillessaan yhtä vastaan.

    Silloin alkoi tapahtua. opea ohjussade sivusta osui vahkiin, irroittaen tältä toisen käden ja kaaten olennon. Metorakk syösyy erikoishaarniskassaan paikalle, ampuen lisää ohjuksia Matoroon ja Kapuraan. Metorakk tajuaa ettei ollut pohtinut kummalla toista siru on.

    Pikkuvikoja…, skakdi ajattelee ja syöksyy terineen kahden Toan kimppuun. Matoro torjuu taitavalla liikkeellä iskun ja Kapura suorittaa vastaiskun skakdiin. Tämän panssariin ilmestyy viilto. Eliittipanssari ei kestä enää kauaa Xian taisteluita.
    Skakdi vetäisee ketjun päässä olevan piikkimoukarinsa ja huitaisee sillä nopealla liikkeellä eteenpäin. Tulen toan punainen panssari saa pahan osuman, toan itsensä lentäessä selälleen maahan. Nimdan siru putoaa maahan.

    Metorakk syöksyy, nappaa nyrkkiinsä valkoisen aarteen kouraansa ja nousee. Matoron miekka iskeytyy hyökkääjän olkapäähän, iskien palan panssaria irti. Skakdi karjaisee ja huitaisee kohti toaa. Kaksikko aloittaa nopeatempoisen miekkailun kauemmaksi taistelun polttopisteestä. Kaksikko pitää miekkojaan toisiaan vasten.

    Pitkä vihollinen on Matoroa runsaasti pidempi. Se tuijottaa jään toaa punaisilla silmillään kypärän aukoista. Ilkeät skakdinhampaat puristuvat tiukasti yhteen.
    Metorakk laukausee ranneohjuksena lähietäisyydelta. Ne osuvat Matoron valkoiseen miekkaan, heittäen tämän kauas taakse. Seuraava nyrkinisku heittää toan kovaa maahan.

    Metorakk osoittaa zamor-pistoolilaan aseetonta toaa.
    ”Tiedän että tämä on erittäin kliseistä, joten en kysy viimeisiä sanoja.”, skakdi myhäilee.

    ”Ei edes ihan pieniä viimeisiä sanoja?”, Matoro kysyy, yrittäen saada lisäaikaa.

    ”Ei.”, hopeahaarniskainen soturi murahtaa. Skakdinhampaat vääntyvät hymyyn, joka on kaikkea muuta kuin kaunis.

    Matoro suorittaa nopean kierähdyksen maassa, napaten miekkansa. Metorakk astuu taaemmas ja ampuu.
    Matoro torjuu ammuksen.
    Metorakk tulittaa zamor-pistoolinsa lippaan tyhjäksi. Toa torjuu, torjuu toiseen suuntaan, kunnes yksi ammus osuu Matoroa naamioon. Teleskooppisilmälisäosa repeää irti ja loppu naamio lentää pois. Matoro kaatuu maahan puolitajtuttomana.
    Metorakk asettaa pistoolinsa toan sydänkiveä vasten.

    Matoro tavoittelee silmät kiinni miekkaansa. Metorakk puristaa liipasinta.
    Aseesta kuuluu pelkkä naksahdus. Skakdi iskee ranneteränsä Matoron rintapanssarista läpi, mutta juuri silloin Matoro sivaltaa maasta miekallaan Metorakkin käden irti. Skakdi karjuu tuskasta. Toa koittaa pysyä kaikesta kivusta huolimatta tajuissaan ja lataa energialatauksen miekkaansa, ampuen sen vastustajaansa, kärventäen Metorakkin totaalisesti. Panssari hehkuu punaisena skakdin kaatuessa maahan. Matoro menettää viimein tajuntansa.

    Kaksi puolikuollutta ruumista makaa Xian tuhkaisessa maassa. Pieni valkoinen siru hohtaa kaksikon välissä.