“Tuletko mukaan?” “H-hä?” Bio-Klaanin sataman yläpuolelle oli kerääntynyt muutakin kuin pelkkiä pilviä. Katseita, jotka Kapuraa ja Tagunaa valvoivat, ei kuitenkaan voinut tavallisin silmin havaita. Kaikkinäkevät olivat siellä yhteisestä päätöksestä. Katseiden omistajat olivat tunteneet vetoa siihen nimenomaiseen hetkeen. Kumpikin ymmärsi, että oli tapahtumassa jotain painokasta. Jotain, joka jättäisi todellisuuteen pysyvän jäljen. Mutta kaikkinäkevät antoivat kaksikolle vielä … Jatka lukemista Kapuralan tarinat
Avainsana-arkisto: Kaikkinäkevä
Köysi
Ikuisuuksien keskellä raksuttavan kellokoneiston kaikkinäkevän kuningattaren katse oli harvoin nauliintunut niin keskittyneesti vain yhteen pisteeseen. Messinkisen koneiston kalinan kaiku kimpoili teknisesti ottaen ei yhtään minkään olemassaolemattomista seinistä ja viheliäisen valheellisesta katosta. Samalla, kun Totuuden laihat lauseet vielä odottivat rekisteröitymistä niitä vastaanottavan tieteilijän ja harhailijan tajuntoihin, huokaili neito aikaraudassa niistä tihkuvaa ironiaa. ”HÄN KOKEE SYMPATIAA TEITÄ … Jatka lukemista Köysi
Dynamo: Äpärät
Tyhjyyden reunalla, ikuisuuksien päässä raksuttavan kellokoneiston kaikkinäkevän katseen rajalla seisoi kaksi pientä hahmoa. Niistä tummanpunainen, paljolti matorania muistuttava vipatti jalkaansa hermostuneena. Tämän toveri, mustiin riepuihin kiedottu, taas oli naulinnut katseensa tiukasti todellisuuden puhtaaseen valkeuteen ilmestyneeseen synkkään säröön. Se leijui keskellä ei niin yhtään mitään vain muutaman metrin sitä seurailevan kaksikon yläpuolella. Se ei ollut kuin … Jatka lukemista Dynamo: Äpärät
Valkoinen Käsi I
PROLOGI Suoraan sanottuna, harkitsin vakavasti harppuunanterän ampumista kaulavaltimoni läpi. Terä pureutuisi kaulaani ja pistäisi auki suoneni, ja hetkessä sydämeni sykkisi ulos elämäni taivaansinisen veren virtana. Sykkisi ulos petoksen ja menetyksen. Lopettaisi tuskan. Luovuttaminen olisi niin helppoa. Suloista. Tie rauhaan ja uneen. Pako. Kummaan paikkaan itsesi karkotit syyttä syyllisten seuduille Korpinmuotoiset ajatukset eivät lakkaa piinaamasta minua. … Jatka lukemista Valkoinen Käsi I
Yhdestoista tunti
Baterra-asema Astuessaan jälleen yhdestä ovesta loputtomalta tuntuvan rautakompleksin sisällä, Saraji ei aivan odottanut löytävänsä sen takaa kanttiinaa. Se oli vieläpä hyvin mukava kanttiina. Olisi ollut vielä enemmänkin, jos se ei olisi ollut miltei täysin pimeä. Lukuisia pyöreitä pöytiä koristivat vihreät, pirteät pöytäliinat ja valaistut automaatit tilan takaseinällä komeilivat mitä erilaisimpia herkkuja ja lämpimiä juomia. Vahki … Jatka lukemista Yhdestoista tunti
Yksinäinen Kaikkinäkevä
OLEN NÄHNYT TÄMÄN KAIKEN. NÄHNYT TULEVAN. KAIKKI ON ENNALTA MÄÄRITETTYÄ. YMPYRÄ SULKEUTUU. MAAILMA PALAA. JA VIIMEINEN NÄYTÖS ALKAA. YKSI YRITTÄÄ ESTÄÄ. MUTTA TURHAAN. MAAILMA KUOLEE. KAIKKI ON TAAS KAUNISTA. SILLOIN KUN MINÄKIN VIELÄ NÄIN JA KUULIN. KUN EN OLLUT NÄIN YKSIN. MUTTA PIAN YKSINÄISYYS PÄÄTTYY. PIAN MINÄ SAAN RAKKAANI. HYVIN PIAN. PIAN TEHDÄÄN SUURET PÄÄTÖKSET. … Jatka lukemista Yksinäinen Kaikkinäkevä