Oli kuuma. Ilma suorastaan väreili kuumuudesta. Kaupungista katsottuna sinisen olennon ruumis vääristyi ja muuttui sumeaksi puuroksi. Mutta saarella ei ollut enää kaupunkia, eikä sen koommin ketään katsomassakaan. Ei enää. Paitsi haaskarahit ilmassa ja metsikössä. Ruosteisen lapion kärki pureutui pehmeään multaan. Sininen hujoppi nosti lapion työläästi ohuilla käsillään ja heitti mullan kaivetun kuopan reunalle kertyneeseen kasaan. … Jatka lukemista Veljiemme haudoilla
Avainsana-arkisto: Joukahainen
Luiseva jäljittäjä
Eteläisen mantereen länsirannikko, ilmatila Sinivihreä nui-kopen halkoi ilmaa hyönteissiivillään. Se oli ylittänyt mantereita halkovan meren ja Välisaariston saarien sekä Arj-Durunin läntisen autiomaan. Pitkä matka oli uuvuttanut rahia, mutta onneksi mehiläisen omistaja antoi sen levätä välillä. Kovin pitkiin pysähdyksiin heillä ei kuitenkaan ollut aikaa. Kohde oli koko ajan heidän edellään. Kopenin mustaan kaapuun pukeutunut ratsastaja tutki … Jatka lukemista Luiseva jäljittäjä
Itsensä kumoava väite
Keskisuuren kasteen aukio Athin kirkon Pyhänä Äitinäkin tunnettu ce-matoralainen nainen käveli kivistä polkua eteenpäin. Mitään hän ei nähnyt, ei siinä mielessä, missä tavallinen väki asian käsitti. Mutta omalla tavallaan hän aisti kaiken ympärillään. Hän tunsi elävät mielet ympärillään… ja sen, missä niitä ei ollut. Nainen hymyili itsekseen. Ei hänellä ollut syytä olla hymyilemättä näin kauniina … Jatka lukemista Itsensä kumoava väite
Kasvot hupun takana
Satoi lunta. Se ei ollut mitenkään epätavanomaista näillä merialueilla, joissa virtasi kylmät vedet ja meri oli syvää. Taivas oli yhtä harmaan sininen kuin meri alapuolella, kun Nui-Kopenin siivet taittoivat nopeasti matkaa meren ja taivaan välissä. Suuren sinivihreän ampiaisen ruumiinrakenne oli mahdollistanut pitkien merimatkojen taittamisen ilman, että rahin oli tarvinnut pysähtyä kertaakaan. Mutta tämä Nui-Kopen ei … Jatka lukemista Kasvot hupun takana