Klaanon

Avainsana: Eversti

  • Nazorakien salaiset paperit

    [spoil]ENSIMMÄINEN CHATROPEN PERUSTEELLA TEHTY VIESTI ON TÄÄLLÄ![/spoil]

    Lehu-metsää halkova joki, vuosi sitten

    Veneessä on ahdas tunnelma. Neljä Klaanilaista on pakkautunut heidän mielestään liian pieneen veneeseen. GK ohjasi moottoria perällä, Killjoyn istuessa visusti keskellä venettä. Make ja Matoro tutkivat edellä kulkevaa laivaa.
    Matoro zoomasi teleskooppisilmällään. Hän näki yökiikarillaan hitaasti jokea pitkin lipuvan nazorak-aluksen.
    ”Näkyykö mitään?”, Joy kysyi.
    ”Eivät ole kiinnittäneet mitään huomiota meihin.”, Matoro vastasi veneenkeulasta.
    ”Luulen että puoli alusta nukkuu…”, hän jatkoi.
    ”Tyypillistä”, Make tuhahti.
    GK hiljensi moottorin ääntä.
    ”Pääsemmeköhän tarpeeksi lähelle tämän veneen kanssa? Eivät nazorakitkaan aivan sokeita ole.”, GK kysyi.
    Molskis Nazorak lensi yli laidan.
    ”Matoro, näitkö tuon?”, Joy kysyi nopeasti, kuiskaten.
    ”Näin. Mitä ihmettä siellä tapahtuu.”, Matoro ihmetteli.
    ”Mitäköhän nuo torakat taas pelleilevät…”, Make mietti ääneen.
    ”GK, ohjaa tyyrpuurin puolelle. Paapuurissa tapahtuu jotain, ehkä voimme käyttää tilanteen hyväksemme.”, Joy komensi.
    ”Eli kun pääsemme tarpeeksi lähelle, Make ja Joy lentävät kannelle minun ja Gekon uidessa?”, Matoro kertasi suunnitelmaa.
    ”Kyllä, meillä on köyttä. Vedämme teidät niillä ylös.”
    ”Miksi minun pitäisi uida?”, GK protestoi.
    ”Minulla on harppuuna. GK. Osaatko lentää?”, Matoro kysyi ivallisesti Valon Toalta.
    ”…”
    ”Niin.”
    ”Älä. Edes. Kuvittele.”
    ”Okei, Matoro saa itsensä ylös, minä ja Make autamme Gekon ylös.”, Joy keskeytti väittelyn.

    Matoro nousee varovasti seisomaan pienessä veneessä. Hän laskee jalkansa veteen pudottautuu hiljaa lämpimään jokiveteen. Jään Toa sukeltaa kokeneesti veden alle ja kauhoo itseään kohti kohdelaivaa.
    ”Olkoon, tulen sitten uiden, harppuunakyyti ei oikein kiinnosta.”, GK valitti itsekseen.
    ”Hei, harppuunani ei ole pettänyt ikinä.”, Matoro vastasi vedestä.
    ”Mitä jos vain menemme…”
    ”…”
    Make levitti siipensä ja nousi hitaasti liitämään kohti aluksen kantta. Killjoy aktivoi pienet kantorakettinsa ja seurasi perässä
    Matoro kokeili kädellään puisen laivan kylkeä. Hän nosti oikean kätensä, tähtäsi ja ampui. Harppuuna osui pienen kilahduksen saattelemana laivan yläkannelle.
    Kuului huuto ja torakka tippui veteen.
    ”GK. Tuletko kyydilläni vai hankkiudutko itse tuonne?”, Matoro kysyi vielä kerran.
    ”… Jos minä kiipeän jostain.”, ilmeisesti harppuunafobiaa poteva GK vastasi.
    ”Pah. Luottamuksen puutetta, sanon minä.”

    Jään Toa vetäisi jalkansa laivan kylkeä vasten ja tiukensi harppuunaansa. Hitaasti kelaten hän käveli aluksen kylkeä ylöspäin.
    ”Tunnetko ketään joka haluaisi lentää ilmaan kamalalla vauhdilla?”, GK jatkoi.
    Matoro kiipesi hiljaa aluksen kantta pitkin harppuunansa kannateltavana. Hän kuunteli mitä ääniä alukselta kuuluisi.
    GK otti nyrkkirautansa esiin ja kiipesi sen avulla toiselta puolelta.
    ”Kuulostaa tappelulta”, Make kuiskasi vieressään olevalle Killjoylle ”Kiitos Matoron ’harhalaukauksen’ ne syyttelevät varmaan toisiaan.”
    Matoro nosti päänsä hieman laivan reunan ylle. Hän näki kannen olevan täynnä Nazorakeja, ja yksi lihaksikas Nazorak selvästi haastoi riitaa muiden kanssa. Taustalla seisovat Nazorakit huutelivat innokkaina. Ilmeisesti pitkä laivallaolo oli tylsää
    Jään Toa tutkii lämpökamerallaan laivaa. Moottori hehkuu punaisena. Suurin osa vartijoista on keskittynyt kannelle. Ruumassa ei näy juurikaan olentoja.

    Gekko sai hilattua itsenä kannen reunalle miekkansa lisäavulla ja huomasi kun lisää Nazorakeja lensi kaaressa.
    ”Entäs ohjaamo”, Killjoy kysähtää Matorolta
    ”Ohjaamossa on kolme kohdetta.”, Jään Toa lausui pieneen headsettiinsä.
    ”Kaikki syöksyvät esiin samaan aikaan kun Joy antaa merkin”, Matoro sanoi headsettiinsä.
    Killjoy kumartuu tarkkailemaan tilannetta. Tarvittaisiin oikea hetki.
    ”Tämä selvä.”, GK ja Make kuittasivat yhteen ääneen.
    Killjoy näkee, kun yksi Nazorak kompastuu maahan ja kaksi muuta jäävät nauramaan tälle. Killjoy karjuu mikkiinsä: ”NYT!”
    Matoro hyppää esiin yläkannelle. Hän vetäisee miekkansa esiin ja kaataa useamman Nazorakin yllätysedun turvin. Make lennähtää ohjaamon katolta laivan kannen nokkapuolelle, Nazorakien taakse
    Yksi Nazorak juoksee suoraan esiin paljastunutta Killjoyta kohti. Pelkällä tikarilla varustettuna se vain tuli, juosten suoraan Killjoyn ranneteriin. Gekon hypätessä vastapääten Jään Toaa Nazorakit kiinnittävät huomionsa tähän kaapu-Toaan.
    Laivalla huudetaan sekalaisia nazorakinkielisiä huutoja.
    Torakat kaivavat aseitaan esiin. Monet lähitaisteluasein varustautuneet vain rynnivät klaanilaisten kimppuun.
    Make vetää esiin keihäänsä, alkaen pyörittää sitä. Keihään päästä alkaa levitä ympäristöön tulta.
    ”Eikös meidän pitänyt mennä ruumaan”, Gekko huutaa väistäessään Nazorakien laukauksia.
    ”Yritän päästä ruumaan edeltä”, Matoro sanoi headsettiinsä.
    ”Hyönteistorjujista päivää”, Gekko huutaa lyödessään nyrkkiraudallaan Nazorakin vatsaan.
    Yksi Nazorak ampuu kiväärillä suoraan kohti Killjoyta. Ammus menee kuitenkin ohi, tehden mojovan reiän kanteen. Killjoy vastaa tuleen liekkipanoksillaan, sytyttäen Nazorakin vieressä olleen köysikerän tuleen.
    Kohta laivan kansi on tulessa.
    ”Selvä, suojaamme sinua Matoro.”, Joy kuittasi.
    Matoro lähtee syöksyyn ja liukuu kantta pitkin jään elementtivoiman avustuksella.
    Hän kamppaa kaksi vartijaa ja koittaa ruuman ovea.
    ”Numerolukko!”, hän huusi torjuessaan torakan lyönnin.
    Killjoy käänsi katseensa kohti Matoroa. ”Suojatkaa meitä! Matoro, tulen ohittamaan lukon.”
    Ikkuna komentosillalta aukeaa. Siitä pistää esiin järeän näköinen minigun.
    Killjoy syöksyy paneelin suojiin. Nazorakit olivat juuri alkaneet vetämään järeitä aseita kehiin.
    ”Joy, nopeasti”, Matoro huutaa heittäytyessään maahan miniguninsarjalta. Valon Toa hyppää ovelle suojaamaan Killjoyta.
    Killjoy kytki kypäränsä johdot paneeliin ja otti yhteyden Klaaniin. ”Kepe, tämä lukko pitäisi avata ja mielellään nopeasti.”
    Tuli on levinnyt kaikkialle Maken ympäristöön. Laivan keula palaa.
    Numerot alkoivat vilisemään numeronäytöllä ja mikistä kuului Kepen ääni: ”Se olisi siinä, hyvää illanjatkoa.” Killjoy murahti vastaukseksi ja huusi: ”Se on auki!”

    ”Tulee kuumat paikat!”, Gekko huusi.
    Make yrittää nousta ilmaan, mutta yllättäen hän ei pääse metri ylemmäs. Hänen kaulassaan on lasso. ”Lahdatkaa tuo elukka!”, lassoa pitävä Nazorak huutaa. Suuri Nazorakjoukko rynnii Makea kohti, painaen tämän tiukasti kantta vasten. Yllättäen suuri tulipyörre lennähtää syttyneet Nazorakit poispäin. Muut Klaanilaiset havahtuvat katsomaan Makeen hetkeksi. Tämän silmät hehkuvat oransseina. Tulessa olevat Nazorakit hyppäävät hädissään veteen. Maken silmät muuttuvat taas tavallisiksi.
    Matoro potkaisee ruuman auki nopealla liikkeellä ja syöksyy pimeään.
    Killjoy viittoo Makea ja GK:ta sisään ruumaan.
    Make hätkähti. Hän oli hetken ihmetellyt itsekin mitä juuri oli tapahtunut
    Ruuma on täysin pimeä. Toa yrittää hapuilla valokatkaisinta, mutta tyytyy yökiikariinsa.
    ”Voi pojat. Tämä on täysi sokkelo.”, Matoro toteaa tylsistyneesti.
    Gekko kävelee hiljaa kohti ruumaa varmistaakseen, että heitä ei olla puukottamassa selkään. Nazorakit ovat tajunneet Klaanilaisten uusimman siirron ja ne alkavat syöksyä sisään laivan sisäosiin.
    Killjoy kiroaa taempana. Klaanilaiset saivat hänen mutinastaan selvää vain: ”Samperin Steltin laatu…” ja ”Creedy saisi tarkistaa millaisia kiikareita ostaa…”
    Make luo keihäästään pienen valaisevan liekin. Killjoy näkee Maken liekin ja ryntää hänen peräänsä.
    Matoro näkee liikettä edessäpäin. Hän on täysin eksynyt laivan sokkeloiseen ruumaan.
    GK kompastuu pimeässä. Kolahdus kaikuu pitkin käytäviä
    ”Taidan jäädä pitämään selustaa..”, hän marisi noustessaan.
    Yksinäinen vartijanazorak vetäisee miekkansa ja hyökkää Jään Toan kimppuun.. Killjoy nostaa käsivarsinakuunansa kuullessaan kolahduksen, mutta tajuaa sen olevan vain kompuroiva GK. ”Säikäytit minut, varo hieman. Liipaisinsormeni on herkkä.”
    Perään kuuluu kalahdus.
    ”Joku taistelee. Matoro? Make?”
    Jostakin kuuluu miekkailun ääniä.
    Sitten kuuluu tömähdys.
    ”Joskus toivon, että minulla olisi elementtivoimani…”, GK selittää.
    Nazorak makaa tajuttomana maassa, ja Matoro kuulee huhuilun ”Täällä…”
    Sokea Gekko suunnistaa kohti ääntä.. Killjoy ryntää Maken perässä kohti äänen lähdettä, löytäen Matoron ja GK:n.
    Torakkamuodostelma astuu ruumaan. Siinä on useita hyvinkin järein asein aseistautunutta torakkaa.
    ”Ehkä meidän tulisi kulkea tiiviimmin”, Kilkka huomauttaa
    Nazorakien astuessa pimeään, kirkkaat loisteputket käynnistyvät.
    ”… valoja säädellään komentosillalta.”, Matoro toteaa.
    Hämmentynyt Gekko liikkuu rivakammin kohti kumppaneitaan. Hän on taas harhaillut vähän matkan päähän muista.
    ”Luulen että meidän pitäisi saada komentosilta haltuumme. Nazorakit hallitsevat sieltä käsin tilannetta emmekä tiedä missäpäin ruumaa dokumentit ovat”, Matoro jatkoi.
    ”Minä en jää tänne jos keksivät pistää paikan taas pilkkopimeäksi.”, GK protestoi taas.
    ”Ne ketkä pääsevät nopeasti ylös menevät sinne. Se on järkevintä.”, Matoro jatkoi.
    ”Meidän täytyy löytää ovi ja mielellään äkkiä. Make, onko sinulla ne Nazorak laivojen rakennuskaavakkeet?”, Joy kysyi.
    Matoro ampuu jäätä metalliseen kattoon. Nazorakien askeleita kuuluu joka suunnasta. Katto alkaa huurtua ja pian se on kylmyyden haurastuma.
    ”Joy, ammu tuo kohta rikki”
    Make kaivaa papereita vyölaukustaan ja ojentaa Killjoylle. Ne ovat hieman palaneet
    Killjoy kääntää katseensa kattoon ja nappaa samalla paperit. ”Oven pitäisi olla länsikäytävällä. Neljäs vasemmalla”
    ”Tuolla ne ovat!”, kajahtaa huuto. Kymmenet lähitaistelutorakat aloittavat rynnäkkönsä raskaiden suojatessa selustaan.
    Samalla Killjoy tajuaa hetken tulleen ja ampuu laukauksen kohti kattoa.
    ”Selvä”, Gekko sanoi ja lähti ohjeiden mukaan.

    Matoro ampuu välittömästi harppuunansa ylös ja syöksyy siitä kohti komentosiltaa. Make liitää Matoron perässä
    ”Hoidetaan komentosilta meille”, Make huudahti.
    Gekko palaa kannelle.
    Killjoy jää alas turvaamaan muiden selustan. Kaksi Nazorakia vilahtaa kulman takaa, mutta yksi sähköpanos lamauttaa ne. Tämän jälkeen Killjoy ryntää Gekon perään.
    Jään Toa huomaa pian olevansa neliön muotoisen komentosillan kyljessä kiinni. Pudotus veteen olisi useita kymmeniä bioja.
    Valon Toa kiipeää ylöspäin.
    Matoro kuumentaa miekkansa energialla ja iskee sen metalliin. Komentosillan katto leikkaantuu kuin säilyketölkki.
    ”GK, mitä sitä teet?”, Matoro kysyy headsettiinsä. ”Jos kiipeät seinää, olet suora maali torakoille”
    ”Hei, avatkaa tähän komentosiltaan ’ovi’.”, kuului vastaus.
    Singonlaukaus iskeytyy aivan Gekon viereen, melkein pudottaen Toan. Torakat olivat taas kannella.
    Killjoy saapuu paikalle ja huomaa Gekon kiipeilevän seinällä. Hän näkee sinkotorakan lähellä.
    Matoro pujottautuu sisään komentosillalle katon kautta. Nopealla vilkaisulla hän näkee telineellisen minigunin, useita monitoreja ja suuren ikkunan.
    ”Antaudu”, Eversti 106 sanoo hiljaa. Minigun osoittaa Matoroa suoraan.
    ”Liippasi liiankin läheltä…”, GK kiipeää ylöspäin ja Matoro näkee tämän ikkunasta.
    Killjoy kiitää rakettiensa avulla kohti sinkotorakkaa ja iskee ranneteränsä sen läpi, halkaisten tämän.
    Make potkaisee komentosillan oven auki sisältä päin.
    Toa tajuaa että moinen ase repisi hänet hetkessä, jos hän yrittäisi jotakin. Komentosillalla oli kolme torakkaa, eversti ja kaksi hampaisiin asti aseistautunutta vartijaa.
    ”Rahi, pysyt siinä tai ystäväsi kuolee”, 106 sanoi tyynenä.
    Nazorak osoittaa edelleen Jään Toaa minigunilla.
    Make murisi hiljaa, hän ei voinut tehdä mitään
    Killjoy tajuaa mitä ylhäällä tapahtuu ja hiljaa lähti leijumaan kohti heidän selustaansa.
    Matoro pyrkii aktivoimaan naamiotaan. Maken päähän ilmestyy viesti. ”Hyökkää”
    Pienen miettimisen jälkeen valon Toa hyppää komentosillalle läpi ikkunasta.
    Välittömästi Gekon liikkeen jälkeen minigun laukaistaan. Ase ei sano mitään
    106 mietti hetken. Ase oli jäätynyt.
    Nyt hänellä oli muuta miettimistä.

    Silloin tilanne riistäytyi käsistä. Maken hyökkäyksen lisäksi Killjoyn pommi ja GK:n yllätyshyökkäys heittivät Everstin kannelta alas, tehden valtaisan reiän lattiaan.
    ”Joy, yhdistetään Kepe tämän aluksen tietokantaan. Saattaa saada tietoa dokumenteista!”, Matoro huusi.
    Killjoy nyökkäsi ja ryntäsi lähimmän tietopaneelin luo. ”Kepe, oletko kuulolla?” Vastaus oli myöntävä ja Killjoy odotti.
    ”Räjäyttäkää komentosilta.”, Eversti 106 sanoi pirullisesti useammalle sinkotorakalle kannella.
    ”Ööh, kamut”, Make hihkaisee katsoessaan huoneen hajonneesta ikkunasta alas. Lyömä-asein varustautuneita Nazorakeja kiipesi komentosiltaa kohti.
    Kaksi vartijatorakkaa olivat nopeasti eliminoitu neljän klaanilaisen toimesta. Killjoy sai tietoa kypäränsä näytölle. Kepe oli löytänyt jotain.
    Silloin komentosilta muuttui tuliseksi kaaokseksi. Useampi räjähdys osui siihen ja tuliset aallot levisivät kaikkialle. Valon Toa teki hätäratkaisun ja laskeutui takaisin kannelle.
    Killjoy istui Maken suojassa lattialla ja karjui mikkiinsä: ”Kepe löysi jotain, tarvitsemme puoli minuuttia lataukseen!”
    ”Tyypit, meillä ei ole puolta minuuttia! Sinkotorakat ampuvat!”, Matoro huusi.
    Gekko löysi tiensä takaisin ruumaan, hän alkoi etsiä dokumentteja.
    Killjoy kirosi ja nousi maasta. Paineaalto oli heittänyt hänet alas. ”Tarvitsemme rauhallisemman paikan!”
    Uusi yhteissingonlaukaus osui komentosiltaan. Tietokoneet räjähtivät ja Matoro paiskautui kovaa takaseinän läpi. Koko komentosilta horjui. Se sortuisi kohta.
    Ruumasta kuului pauketta kun Toa rikkoi esineitä, pari Nazorakia saapui ruumaan.
    ”Tappakaa ne!”, 106 karjui. Hänen äänensä peittyi erilaisten aseiden laukauksiin.
    Uusi räjähdys iski ja Killjoy paiskautui seinän läpi pieneen koppiin. Hän pudisti pölyt päältään ja huomasi oven. ”Killjoy kaikille, täällä on uloskäynti.”

    Matoro yritti tähdätä ilmalentonsa osumaan takakannelle. Hän iskeytyi metalliseen kanteen ja kierähti laidan yli veteen.
    Make teki uhkarohkean ratkaisun. Hän syöksyi huoneen ikkunasta ulos, aikoen häiritä Nazorakeja ampumalla näitä tulella.
    Jään Toa kirosi jotakin poltettuna ja kasteltuna. Hän ampui harppuunansa laivan yläosiin ja kiipesi kannelle.
    Valkoinen Toa tunsi täräyksen, joka horjutti koko alusta. Hän pelkäsi koko laitoksen uppoavan.
    Killjoy juoksi pitkin käytäviä. Muutama Nazorak juoksi hänen perässään. Kaikki räiskintä oli katkaissut hänen radioyhteytensä. Killjoy räjäytti ovia edestään, kunnes saapui laivan toiselle puolelle ja nousi lentoon. Tätä taistelua hän ei voittaisi.
    Make huomasi Killjoyn ja lensi hänen luokseen
    ”Apujoukkoja erikoiskuljetus 601:n luo, klaanilaiset hyökänneet”, Eversti 106 huusi radiopuhelimeensa.
    Valon Toa löysi merkillisen lipaston, voisiko täällä olla se mitä he olivat tulleet etsimään?
    ”Lähetämme alueella partioivat Zyglakit”, torakalle vastattiin.
    Ennen kuin GK ehti lukea paperinippua, hän tunsi kylmän aseen niskassaan.
    Pian Make havaitsi pieniä yksittäisiä veneitä lähestyvän alusta.
    ”Pudota miekka”, Nazorak lausui kylmästi. GK ei tiennyt mitä tehdä.
    Killjoy leijui Maken vieressä. ”Tämä ei lupaa hyvää”
    ”Mitä sanoisit pienestä tuholaistorjunnasta”, Make kysähti
    ”Olkoon sitten näin…”, Gekko sanoi ja piilotti nyrkkirautansa. miekan kolistessa lattialle.
    ”Laiv…oksessa! Tehdä…ea hyökkäys ruum… kadotaan”, Matoro puhui headsettiinsä. Hän huomasi sen olevan vahingoittunut.
    Valon Toa kääntyi ja Nazorak tunsi kolme terää kaulassaan.
    Killjoy koputti kypäräänsä. Matoro yritti sanoa heille jotain. Make katsoi Killjoyyn. ”Meidän täytyy saada Matoro ja GK ulos. Tämä on liikaa.”
    ”Ruum…kkäys ruumaa…!”
    Gekko nosti miekkansa ja viimeisteli hyökkääjän.
    Jään Toa oli suhteellisen rauhassa laivan takaosassa. Kansi oli kaaoksessa ja laivan etuosa paloi. Nyt olisi mahdollisuus syöksyä ruumaan.
    ”Ruuma.. miksi hän hokee ruum-” Silloin Killjoy tajusi. ”Make, ruumat. Matoro on menossa sinne!”
    Taivaalta kuului helikopterin ääni. Nazorakien ruskeansävyinen kuljetushelikopteri lähestyi laivaa.

    Gekko sai viimein käsiinsä paperit, niitä oli vino pino, aivan päällä oli muutama lausahdus 001:ltä.
    Matoro iski energiasta hehkuvan miekkansa laivan kanteen ja leikkasi aukon ruumaan. Hän pudottautui alas. Tehtävä olisi mahdollista vielä suorittaa, ja hänhän suorittaisi sen.
    Killjoy tajusi Nazojen ilmatuen saapuvan. Make sytytti palan ruuman seinästä tuleen ja Killjoy ampui tien sen läpi. Kaksikko lensi kohti aukkoa.
    Valot pätkivät ruumassa. Laivan moottorit olivat sammumaisillaan. Gekko pelästyi ja tipautti paperit käsistään. Kymmeniä Nazorakeja hyppivät köysine varassa kopterista laivaan. Ne olivat ilmavoimien joukkoja ja hampaisiin asti aseistautuneita, eivätkä ne päästäisi klaanilaisia elossa laivalta.
    Silloin joku veti koko ruuman pimeäksi.
    Matoro kytki taas yökiikarinsa päälle. Ruuma oli pimentynyt. Myös moottori oli sammunut.
    ”Hienoa, nyt en löydä enää näitä”, Gekko sadatteli ja kompastui.
    Killjoy ja Make laskeutuivat ruuman suulle. ”Oletteko täällä!?”
    ”Olen!”, Matoro huusi vaistomaisesti.
    Nazorakien valoammus lensi Jään Toan pään ohi. Se valaisi aavemaisesti pimeyttä.
    Make ryntäsi kohti Matoron ääntä ja Killjoy kohti GK:n.
    Matoro tajusi että hänet huomattiin. Toa kierähti ajoissa suojaan, sillä joku heitti kranaatin hänen edelliseen paikkaansa. Konekiväärinsarjat alkoivat soida käytävillä. Make lennähti räjähdyksen ääntä kohti.
    ”Ne ruojat ovat taas ruumassa. Tappakaa ne.”, Eversti 106 komensi laivan raunioituneella kannella. Hän nousi kopteriin ja jätti ilmavoimien joukot laivalle.
    Killjoy spottasi GK:n sivummalla. Hän ryntäsi tätä kohti: ”Äkkiä, meidän täytyy päästä veneelle!”
    ”Mutta.. dokumentit…”, Gekko sanoi Killjoyn vetäistessä tämän.
    ”Unohda ne. Nyt häivytään täältä!”
    Matoro makasi käytävän reunassa kahden laatikon takana. Konekiväärinsarjat viuhuivat hänen yli.
    Hän alkoi kerätä miekkaansa energiaa. Pian se hehkui täysin keltaisena.
    Toa ampui säteen energiaa ampujiinsa ja huomasi samalla Maken.
    Energiasäde ei osunut ampujiin. Se osui laivan polttoainetankkiin, joka oli näiden takana ruumassa.
    Gekko lähti juoksuun kohti kantta.
    Killjoy lensi ruuman aukosta ulos valmistamaan veneen muille. GK ilmestyi palavalle kannelle, valmiina hyppäämään veteen.
    Massiivinen räjähdys alkoi edetä polttoainetankista muualle laivaan. Valtava paineaalto sai laivan takaosan nousemaan ilmaan ja sitten lentämänä veteen. Valtava tulimassa syöksyi käytävältä Makea ja Matoroa kohti
    ”Geronimooo!”, Gekko huusi hypätessään.
    Matoro tajusi mihin oli osunut. Hän ehti juuri Maken kanssa sivukäytävään ennen kuin tuliaalto osui heidän entiseen paikkaansa. Jään Toan ihmetykseksi Make asettui hänen suojakseen. Polttava tuli ei vaikuttanut häneen mitenkään
    Laiva alkoi kallistua. Kun tuliaalto oli mennyt, aukinaisen polttoainetankin paikalta alkoi tulvia jokivettä.
    ”Me uppoamme. Äkkiä, mistä pääsee pois”, Matoro kysyi.
    GK molskahti veteen ja Killjoy ohjasi veneen hänen vierelleen.
    Make lennähti Matoron yläpuolelle, tarttuen tätä olkapäistä varpaillaan, ”Pidä kiinni”. Pian Make lennähti kovaa vauhtia pitkin käytäviä Matoro mukanaan. Valtava vesimassa seurasi heitä ja tuhosi kaiken tieltään.
    ”Tiedätkö mitä olet tekemässä?”, Matoro kysyi. Hän ei ollut varma kuuliko Make.
    Viimeinen ruuman Nazorak pelasti paperit lipastoon juuri ennen sen täyttymistä vedellä. Torakka koki kuoleman vesimassojen alle.
    Alus oli kallistunut jo hyvin paljon. Pian se syöksyisi järven pohjamutiin.
    ”Älä huoli”, Make huudahti Matorolle.
    ”… hei, takana on vettä, edessä tult-”, Matoro huusi. Pian Make lennähti laivan keulan palavista jäänteistä Matoro mukanaan.
    GK ja Killjoy kiisivät veneellä ympäri laivaa, etsien Matoroa ja Makea. Lopulta GK huudahti: ”Tuolla!”

    Make-Matoro yhdistelmä syöksyi vasten tähtitaivasta. Pian Make alkoi kaartaa kohti joen reunaa.
    Zyglakit ottivat kiinni Klaanilaisten veneen reunoista. Ne pyrkivät upottamaan koko aluksen. Vedestä nousi pirullisia olentoja useita.
    Gekko yritti parhaansa mukaan torjua tätä luonnonoikkua miekallaan.
    Entinen Nazorak-laiva vajosi kokonaan syvyyksiin dokumentit mukanaan.
    Make pudotti Matoron veneen kannelle ja nousi ylemmäs.
    Kotirauhan häirinnästä raivostunut Zyglak löi Valon Toa veneen toiseen päähän ja siitä veteen.
    ”AAAAAAA”, Matoro ehti huutaa ennen kuin osui pienen veneen kannelle. Vene miltei kaatui.
    ”Joy, kestääkö pukusi vettä!”, Matoro kysyi. Zyglak otti reunasta kiinni ja alkoi vetää venettä veteen.
    Pian Make tarttui jaloillaan Zyglakeihin pyrki lennättäen näitä veteen. Gekon silmät menivät kiinni, Toa jäi kellumaan veteen.
    Killjoy tajusi mitä tapahtui ja yritti nousta lentoon. Oli kuitenkin liian myöhäistä, vesi koski Killjoyn jalkamoottoreihin saaden ne oikosulkuun.
    Räjähtävä keihäs osui veneen pohjaan. Yhä useampi Zyglak parveili veneellä.
    ”Make, nosta GK ja Matoro ylös, äkkiä!”, Joi’un huuto kuului.
    Matoro kamppaili Zyglakien otteita vastaan. Ne yrittivät vetää tätä pinnan alle jatkuvasti. Make yritti poimia Matoroa mukaansa.
    Killjoy sulki silmänsä ja alkoi lataamaan sähkön elementtivoimiaan käsivarsiinsa. ”Make, nopeasti! Nosta heidät!”
    Väkivahvat olennot olivat joukolla äärimmäisen vaarallisia. Silloin Make nappasi Matoroa kädestä ja veti tämän ylös Gekon kanssa.
    Maken jaksaminen oli koetuksella. Hän lensi vaivoin kuljettaen kahta Toaa. Zyglakien keihäs osui Makea jalkaan heitettynä. Toa karjaisi ja syöksyi joen rannalle kahden Toan kanssa.
    Sähköä oli Killjoyn kehossa jo liikaa. Sitä sinkoili purkauksina tämän käsistä. Lopulta Killjoy päästi voimistaan irti ja valtava sähkönpurkaus levisi vedenpintaa pitkin, käristäen Zyglakit. Killjoyn voimaton ruumis jäi kellumaan veden päälle. Hän oli kuluttanut liikaa energiaa ja puku oli oikosulun partaalla.

    Matoro katseli vedessä tapahtuvaa näytelmää rannalta. Valtava sähköisku valaisi pimeän joen. Heti sähkön kadottua Matoro hyppäsi veteen ja alkoi raahaamaan Killjoyn raskasta haarniskaa rannalle.
    ”Make! Autatko vähän ennen kuin nuo heräävät!”, Matoro huusi vedestä. Make lennähti Killjoyn ruhon päälle alkaen vetää tätä rantaan
    Kaksi Toaa olivat saaneet Killjoyn käytännössä tajuttoman ruumiin rantatörmälle. Myös GK oli tajuton.
    Martti katsoi hengästyneeseen Makeen. ”Kiitos kovasti”
    ”Noh, eipä kestä”, Make yritti lausahtaa hengästyksensä läpi.
    ”Kep… käsk… kun hakea meid… lta”, Matoro otti yhteyttä Kepeen, kunnes tajusi ettei hänen radiollaan ollut mitään hyötyä.
    ”Nazorakit palaavat kohta. Meidän pitää saada nuo kaksi turvaan ja pian”, Matoro vastasi.
    Silloin Killjoy yskäisi ja kypärän raosta purskahti vettä.
    ”Ooh. Sinä olet elävien kirjoissa.”, Matoro piristyi huomattavasti.
    ”Hyvä ajoitus”, Make lausahti
    ”Make, toimiiko radiosi? Jos toimii, tilaa kyyti.”
    Killjoy käännähti vatsalleen ja koetti viittoilla Matoroa tarkastamaan tämän tarvikelokeron. Matoro mietti hetken ja tajusi sitten avata lokeron. Hän nappasi sieltä oudon näköisen laatikon, jossa oli pillereitä. Kyljessä luki ”kipulääke”
    Make kaivoi vyölaukkuaan, yrittäen löytää radiota
    Killjoy hapuili kättään, kohti kipulääkkeitä.
    Make löysi radiovastaanottimensa, yrittäen saada sitä toimimaan. Hän kuitenkin ojensi radion Matorolle, joka osasi käyttää sitä paremmin
    Killjoy nappasi lääkkeet ja tiputti yhden pillerin kypäränsä reiästä alas. Hän yski päälle lisää vettä.
    ”Katsotaas”, Matoro ajatteli ääneen. Hän käänteli radion taajuuksia.
    GK heräsi huudahdukseen korvassaan.
    ”Mitä…”
    Radiolaitteesta kuului hetken aikaa korvia vihlovaa tinnutusta.
    ”krz… haloo, Klaani?…krz”, Matoro kysyi kohinaan.
    ”Täällä Paaco”, kuului vastaus. Tiimin ilmeet näyttivät huojentuneilta.
    ”Lähetä joku hakemaan meidät tämän joen rannalta, läheltä järveä. Joy ja GK tajuttomia”
    GK näytti kuin puusta pudonneelta, hän hapuili käsillään asettaan. Hän ei muistanut mitään.
    ”Selvä. Kymmenen minuuttia”, Klaanista vastattiin.
    ”Kyyti kymmenessä minuutissa…”, Matoro kertoi Makelle ja Joylle.
    Sitten Gekko tunsi kivun päässään ja näki Killjoyn kädessä olevan purkin.
    ”Tehtävämme ehkä vähän epäonnistui mutta hei, me epäonnistuimme tyylillä”, Matoro koitti nostaa tunnelmaa.
    Huojentunut Make mätkähti lepäämään rantahietikolle
    Killjoy yskäisi. Hänen jalkaproteesinsa olivat kastuneet, eivätkä liikkuneet. Hän hymähti: ”Niin kai sitten.”
    Kymmenessä minuutissa pieni steampunk-vene – lentävä sellainen – laskeutui metsään. Muutama matoran tuli hakemaan joukon.

    [spoil]Joo. Tämä kertoi missä yhteydessä Joi’un puku kastui ja mitä Gekon viestissä mainitulle laivalle oli tapahtunut. Kiitokset Makelle, Joi’ulle ja Gekolle.[/spoil]

    This post has been edited by Matoro TBS on Mar 6 2011, 06:11 PM

  • Zakaz 11: Warrek ja Vartija

    Zakaz, sotaherra Warrekin linnake, konferenssihuone
    Sisällissodan kuudes viikko

    Suuressa salissa oli täyttä. Puisilla penkeillä istui kymmeniä skakdeja, jotka puhuivat toisilleen ja vilkuilivat salin eteläpäädyssä sijaitsevaa lavaa. Lavalla seisoi ryhdikkäästi rivissä kaksitoista eriväristä skakdia, jotka tuijottivat yleisöön päin, mutta katsoivat näiden yli. Viimeisenä rivissä seisoi skakdi, jonka päällä oli sinisen ja hopean värinen haarniska. Yksinäinen Vartija piti ilmeensä mahdollisimman neutraalina.

    Yleisön puheensorina keskeytyi, kun keltaiseen ja mustaan haarniskaan verhoutunut skakdi käveli lavalle ja asteli kahdentoista skakdin rivin ohitse, silmäillen näistä jokaista. Tämän skakdin rintapanssarissa oli viisi tähteä. Viimeisen rivissä seisovan skakdin kohdalla kellertävä skakdikenraali hymyili hieman ja kääntyi yleisöön päin.

    ”Terve vain”, kenraali Warrekiksi kutsuttu skakdi sanoi perin epävirallisesti.
    ”Olemme tehneet edistystä viime viikkoina. Paljon edistystä. Ensiksi Denekk. Sitten murskasimme Nektannin pirulaisten etenemisen kaakossa. Ja nyt, eilisen muurinmurtajien ja Tahtorak-ratsastajien jättihyökkäyksen jälkeen olemme käytännössä vahingoittumattomia, kun taas sen sinisen vinosilmän joukot kärsivät satojen miesten tappioita.”
    Warrek osoitti rivin viimeisenä seisovaa sinistä skakdia.
    ”Erityiskiitos Vartija-klaanille, joista yksi on täällä tänään palkittavana.”

    Yleisön eturivissä oli kymmenen Vartijan joukko. He hymyilivät.

    Warrek tuhahti.
    ”Äh, anti olla. Te mitään ylistyspuheita tarvitse. Kukaan rivissä eikä kukaan yleisössä. Soturi taistelee paremmin, kun pää ei ole täynnä k’otajia.”

    Warrek kaivoi pienen pullon esiin haarniskansa taskusta ja avasi sen korkin. Hän kaatoi läpinäkyvää nestettä pienen tilkan kuivaan suuhunsa. Kaikille kävi selväksi, että neste ei ollut vettä.

    ”Mutta kuitenkin. Missä olimme. Ai niin. Nämä kaksitoista soturia ovat osoittaneet olevansa erityisen hyviä vihollisten ampumisen jalossa lajissa ja osoittaneet taktista fiksuutta. Siksipä…”
    Warrek käveli taas rivin ohi. Jokaisen skakdin kohdalla hän pysähtyi hetkeksi ja ripusti kullanhohtoisen mitalin roikkumaan haarniskasta.
    ”…nimitän heidät kaikki eversteiksini. Hyvä homma, pojat.”

    Yleisö ryhtyi taputtamaan raivokkaasti. Tämä johtui osittain siitä, että he olivat tyytyväisiä kahdentoista aseveljensä saavutuksista ja osittain siitä, että Warrek oli luvannut rommia seremonian jälkeen. Ja kun Warrek lupasi jotain, hän piti lupauksensa.

    Tavallista lyhyempi mutta erittäin lihaksikas ja järeä skakdi taputti yleisön eturivissä. Tällä Vartijalla oli sideharsoa olkapäänsä ympärillä. Roqce hymyili.
    ”Hyvä, Vahtikoira.”

    * *

    Zakaz, aavikko
    Nykypäivä

    Makuta Nui ja Guardian ratsastivat armottoman helteen polttamina. Zakazin taivaalla hehkuvat kaksi aurinkoa häikäisivät kaksikkoa ja näiden ratsuja ja sietämätön kuumuus sai molemmat hyvin janoisiksi ja nääntyneiksi. Yksinäinen vesipullo vaihtui ratsastajalta toiselle joka toinen minuutti.

    ”Mukava koti sinulla”, Manu sanoi kesken kaiken. ”Oikein vieraanvarainen.”

    ”Jos puhut niistä aavikkorosvoista, en ymmärrä”, Guartsu sanoi. ”Eivät ne edes ehtineet ampua.”

    ”Eivät niin. Sinä ammuit ensin.”

    ”Hei”, Guardian sanoi. ”Ne olivat vain polvilumpiot. Limanuljaskat selviytyvät kyllä. Ja sinä sait itsellesi revolverin.”

    Manu pyöritteli etusormensa ympärillä pikkuruista Zamor-pistoolia. Makuta ei ymmärtänyt ampuma-aseita. Ne olivat tyylikkäitä, mutta hän ei ymmärtänyt niitä.
    ”Kuinka kauan vielä…sinne, minne haluamme?”

    ”Puoli tuntia”, Guardian vastasi. ”Zakazin tasolla suuri kaupunki. Ja jos nyt on keskipäivä, hän on Kuolleen Ruki-kalan tavernassa.”

    ”Miksi hän on siellä keskipäivällä?” Makuta Nui kysyi.

    ”Hän on siellä aina.”

    ”Ai. Omistaako hän paikan?”

    ”Ei.”

    Hetken aikaa molemmat kuuntelivat ainoastaan ratsujen kavioiden kopsahtelua hiekkaan ja kiveen.
    ”Tulimme siis Zakazille asti tapaamaan juoppoa”, Manu sanoi äänensävy matalalla ja ilme happamana. Guardian vastasi vasta kymmenen sekunnin päästä.
    ”En kiellä.”

    *

    Kuolleen Ruki-kalan taverna
    Sisällissodan kuudes viikko, keskiyö

    Ilmassa oli lievästi sanottuna humalainen tunnelma. Lähiaikojen voitoista ja everstien nimityksestä iloitsevat skakdi-sotilaat heiluivat epätasaisesti edestakaisin ja loiskuttelivat suuria määriä rommia tavernan puulattialle. Huonetta valaisivat ainoastaan kattokruunun kynttilät. Hyvin harva tämän tilan sisällä oli täysin selvin päin. Baarimikkona toimiva vihreä skakdikin oli poikkeuksellisen iloinen ja poikkeuksellisen hitaalla.

    Kenraali Warrek liikkui iloisin virnein sotilaidensa joukossa kuin yksi heistä ja hyräili tunnettua zakazlaista melodiaa. Hän kannusti sotilaitaan laulamaan mukana. Ei kestänytkään kovin kauaa ennen kuin tavernassa kuului humalaisen epävireinen mutta vilpittömän iloinen kuorolaulu.

    Juuri everstiksi nimitetty Vartija istui tiskillä kädessään lasillinen punaista nestettä. Välillä hän joi sitä pienen tilkan, mutta oli poikkeuksellisen selvin päin, kun otti huomioon tavernan yleistunnelman.

    Vartijaa läimäistiin selkään kevyesti ja hän kääntyi katsomaan. Läimäisijä oli Roqce, Vartijan aseveli. Lihaksikas skakdi hymyili väsyneesti.
    ”Terve, ’herra Eversti’!” Roqce sanoi iloisesti. ”Älä kökötä siinä yksin. Liity joukkoon.”

    Vartija oli hetken vaiti. ”En ole oikein koskaan välittänyt tuollaisesta”, hän sanoi naputellen pöytää sormillaan.
    Roqce hymyili.
    ”Hi hi. Herra ’Juon-vain-laatuviiniä’.”

    Vartija hymähti, kääntyi ja läimäisi Roqcea olkapäähän. ”No, ehkä sinäkin oikeasti osuisit johonkin kiväärillä, jos et olisi tuollainen juoppo.”

    Roqce nauroi kovempaa kuin yleensä. Hän pyyhki silmäkulmaansa sormella.
    ”Vielä minä sinulle näytän…” hän sanoi hiljaa. ”mutta oikeasti, onnea. Korkea-arvoisempi kuin minä. En olisi koskaan uskonut. Sinusta kehtaa melkein olla ylpeä, poika.”

    Roqce käveli poispäin Vartijasta ja heilutti tälle kättään virnuillen. ”Siis vain melkein. Kyllä sinussa on vielä paljon korjattavaa. Vuh vuh.”

    ”Vuh vuh”, Vartija vastasi tasaisella äänensävyllä.

    Kenraali Warrek lähestyi baaritiskiä hoiperrellen epätasaisesti. Hän istui jakkaralle suoraan Vartijan viereen tervehtimättä tätä.
    ”Yksi”, Warrek sanoi vihreänkirjavalle baarimikolle heilutellen kättään. ”Jäinen.”

    Tilauksen toteutumiseen kesti viisi sekuntia. Talo tarjosi, kuten aina. Warrek tarttui jääkylmään tuoppiin ja otti hörpyn. Salaman skakdin ylähuulelle jäi massiiviset vaahtoviikset.
    Vartija kääntyi kenraaliaan kohti, katsoi tätä silmiin ja osoitti omaa ylähuultaan teräväkyntisellä sormellaan.

    Warrek ei vaikuttanut ymmärtävän pointtia.
    ”Skakdiksi, poika.”

    ”Viikset”, Vartija sanoi hienovaraisesti.

    ”No skarrarar”, Warrek vastasi hilpeänä. ”Minähän olen aina halunnut sellaiset!”

    Vartija harkitsi hetken, jatkaisiko yrittämistä. Hän päätyi tulokseen, että siitä ei olisi hyötyä.
    Warrek kilisteli lasiaan ja vihelteli jotain. Hetken aikaa hän vaikutti olevan täysin muissa maailmoissa, mutta sitten hän yhtäkkiä avasi keskustelun.
    ”No skarrarar”, Warrek sanoi. ”Sinä olet se tarkka-ampuja. Uusi everstini.” Warrek löi Vartijaa olkapäähän kevyesti. ”Mahtavaa.”

    ”Kiitos, kenraali”, Vartija sanoi vaatimattomasti.
    ”Sano Warrek vain. En ole niin humalassa, että pistäisin jonkun kutsumaan minua sotilasarvolla.”
    ”…kiitos, Warrek.”

    ”Ole hyvä vain”, Warrek vastasi, ”mutta sinun juhlasi tämä on. Ja oikeastaan muidenkin Vartijoiden. Skarrarar, te olette aivan käsittämättömiä. En tiedä, miten linnoitus pysyisi valloittamattomana ilman teitä.”
    Warrek kääntyi Vartijaa päin ja tarkkaili tätä katseellaan.
    ”Poju, olemmeko me nähneet ennen?” kenraali kysyi. ”Näytät aivan pirun tutulta, mutta en ole varma, mistä hitosta voisin tuntea sinut.”

    ”Anteeksi, kenraali”, Vartija vastasi. ”Ylivartija Zakran vaatii, että emme paljasta, missä olimme töissä ennen Vartijoita. Meidät on vaikeampi jäljittää näin.”

    ”Ymmärrän”, Warrek sanoi, ”mutta älä Irnakk vieköön kutsu minua kenraaliksi. Näytänkö minä sellaiselta, joka haluaa nimetä aseita mukaansa?”

    Vartija vastasi kieltävästi.

    ”Hyvä”, Warrek sanoi. ”Mutta nyt, juota tuo punainen litku vaikka lehmälle. Nyt skarrarararar juhlitaan.”

    * *

  • Valottujen suosekoilu osa 17: Singolla silmään!

    Metsä, aukio järven lähellä.

    Umbra nousi pusikosta vaivalloisesti, hän oli saanut pieniä ruhjeita, mutta ei mitään vakavampaa, eversti selvitti päätään sokaistukselta.

    ”Sinä et sitten pysy kuolleena, vai?”

    Eversti latasi asettaan, tällävälin Umbra iski tätä aseeseen.

    Eversti ei ollut kovinkaan voimakas ja häpesi sitä, että joutui käyttämään isoa sinkoa ja tekoniveliä kyetäkseen edes puolustautumaan, eversti tähtäsi singolla toistamiseen Umbraa, Zamor-sinkoa ei ollut tarkoitettu lähitaisteluun se oli valmistettu lähinnä isojen massiivisten joukkojen torjumiseen, Sinko hölskyi everstin kädessä ja tämä laukaisi, Umbra väisti sen helposti.

    Glatorianking oli kaatunut maahan pidelleen rintaansa, Glatoriantyranni lähestyi uhkaavan näköisenä.

    ”Miksi sinä teet tämän minulle?”, Toa köhi maassa.

    ”Sinä ’pieni’ olento et voi sitä ymmärtää ja nyt pysy vain hiljaa niin siistin tämän”. Mustan puhuva toa sanoi ilkeästi ja kohotti miekkansa viimeiseen iskuun.

    Eversti oli epätoivoisena ladannut singon nopeasti ja Umbra näki Gekon tilanteen, olisi vain yksi mahdollisuus.

    Everstin pitäessä sormeansa liipaisimella, Umbra pamautti nyrkillään sinkoa ja se kääntyi kohti kaksikkoa. Juuri sekuntia ennen laukaisua GK ehti kierähtää sivuun, ammus lensi suoraan kohti Glatoriantyrannin rintaa ja tämä lensi metsikköön.

    Häkeltynyt eversti latasi viimeisen panoksen, Umbra löi everstiä päin näköä ja tämä horjahti kumoon pelokkaana.

    ”Anna se sinko tänne!”, Umbra huusi.

    ”Siinä on vain y….yksi panos.”

    ”Se riittää vallan mainiosti.”

    ”Umbra älä!”, Gekko huusi.

    Umbra pamautti Everstin ruhon kohti metsikköä.

    ”Umbra, et olisi…”

    Palava toa näkyi kävelevän heitä kohti se oli rähjääntynyt ja hajonnut, mutta se oli elossa ja käveli edeten hitaasti.

  • Valottujen suosekoilu osa 16: Metsässä tapahtuu jotakin eeppistä

    Metsässä tapahtuu jotakin eeppistä

    Glatorianking oli vakavana Glatoraintyranni pitäisi tappaa, mutta kuinka?

    Hänellähän oli Makutan voimat, GK ei ole eläessään tappnut yhtäkään makutaa ja ensimmäiselle kohtaamalleen kokenut nöyryyttävän tappion. Jos hän voittaisi hänellä olisi kokemusta tulevaisuutta varten.

    Umbra katseli ihmeissään näkyä kooltaan hän oli taistelussa pienin. (Fikouhan jää aina mainitsematta, heh).

    ”Hoidetaan tämä hitaasti… ja tuskallisesti.” Hoidelkaa te tuo ylikasvanut matoran.

    Nazorakit jäivät piiriin Umbran ympärille.

    Nopeus on valttia…

    GK ampui happo aseellaan toaa käteen, mutta se aiheutti valitettavan vähän vahinkoa.

    ”Nyt se siis alkoi?”, toa sanoi pirullisesti.

    ”Voisin näin alkajaisiksi yrittää repiä haarniskasi irti”.

    Toa lähetti varjokäden kohti Gekkoa ja sai kiinni viitasta, joka repesi irti.

    ”Lähes kaiikki ovat viittaani koskeneet, mutta hengiltä saaminen onkin toinen juttu, etkä sinä tule olemaan poikkeus.”

    Glatorainking hyppäsi ja koitti iskeä miekallaan, mutta Toa väisti sen nopeasti.

    Oikeasti, miten voin tappaa makutan?

    Umbra oli ahtaalla Nazorakit olivat piirissä ja kaikki niistä tähtäsivät hänen päähänsä.

    ”Paha virhe, paha virhe.”, Umbra kumartui ja nazorakit laukaisivat, toistensa päihin. Vain Eversti ja toa olivat jäljellä, Umbra hoiperteli läpi nazorak kasan kohtimyhäilevää everstiä.

    Eversti käännähti katsomaan Umbraa luullaakseen teloituksen onnistuneen, mutta huomasiksin ruumiskasan.

    Eversti raivostui ja kaivoi esiin zamor sinkoa.

    Tällä välin Glatorainkingiltä oli revennyt irti vasen käsi. ja Ampuma ase sen mukana.

    ”Pahoittelen, mutta tuo ei sattunut.”

    GK kohautti olkapäitään ja löi oikealla kädellään toa päähän aj tämä kaatui maahan.

    Sitten se hymyili pirullisesti ja iski Gekon toiseen käteen.

    ”Aargh!” Toa karjaisi kun miekka upottautui hänen veriseen käteensä.

    ”Osaa tätä peliäsi muutkin pelata.” GK huusi ja laittoi miekan selkäänsä ja otti maassa olevast kädestään happoaseen ja laukaisi sen toan kasvoihin. Naamio suli hänen päähänsä kiinni, se oli hyvin tuskallista. GK lähti juoksemaan kohti linnun raatoa ja nappasi tältä kylkiluun ja heitti tämän toan rintaan, Toa karajisi tuskasta.

    ”Nyt tämä pelleily saa riittää!” Toa silmien loisto satakertaistui ja se sokaisi GK:ta Everstiä ja Umbraa. Samassa GK tunsi iskun rinnassaan ja se teki todella kipeää Haarniskasoturi kaatui maahan.

    Toalla oli mitä pirullisin ilme, se oli jo jotain Avden ilmeeseen viittaavaa.

    Eversti laukaisi singon vahingossa Umbran viereen sokasitumisen takia, Matoran lensi kaaressa pusikkoon.

    [spoil]Hihii, se jatkuu vielä.[/spoil]

  • Valottujen suosekoilu osa 13: Epähumaani tapa metsästää riistaa

    Metsä

    Kaksikko oli jatkanut matkaansa kohti järveä, lemu alkoi taas kasvaa. Jotakin lehahti ilmassa.

    ”Kraak”, kuului jostain.

    ”Mitä…?”, Umbra säpsähti.

    ”Lintu.”, Gk vastasi.

    ”Iso lintu.”

    ”Eli siis… pakenemme?” GK sanoi varovaisesti.

    ”Se voisi olla viisainta”.

    Lintu lehahti heidän ylitseen, sen siipiväli oli hyvin suuri, pyrstö epätavallisen muotoinen ja se näytti nälkäiseltä.

    Kaksikko lähti juoksuun. Lintu oli ollut kauankin ilman ruokaa.

    ”Mistä hitosta tuo tuli!?”, Gekko huusi ihemtyksissään.

    Lintu nappasi toan viitasta kiinni.

    ”Umbra, auta!”, GK huusi hädissään, kun lintu yritti mutustaa tämän viittaa.

    Umbra heitti miekkansa, joka katkaisi palasen kangasta ja GK tipahti alas.

    Lintu ei selvästikkään halunnut tyytyä pelkkään kankaaseen.

    Se lähti syöksyyn Umbraa päin.

    Ja nappasi Umbran propellista kiinni.

    ”Ei hätää, ei hätää.” Umbra yritti rauhoittaa itseään ja tökkäsi lintua selkään miekallaan, se rääkäisi kivuliaasti ja otti hampaisiinsa GK n vasemman jalan. Jos siellä olisi ollut tuntoa, se olisi varmasti sattunut.Pari johtoa tuli näkyviin jalasta. GK löi miekallaan lintua silmään ja se ilmeisesti sokeutui, lintu hietti molemmat selkäänsä ja liisi kohti järveä.

    Lintu oli tuonut heille lisävauhtia, mutta myös tuohoamassa heidän elämänsä. Lintu koitti ravistaa Kaksikon pois selästään, jotta voisi näiden tiputtua noukkia suuhunsa heidän kuolleet ruhonsa. Nouseva tuuli vain pahensi asiaa. Lintu pyöri ympyrää järven rannalla. terävien kivien päällä. GK hyppäsi linnun siivelle ja rupesi repimään höyheniä irti, Umbra teki samoin oikealle siivelle. Linnun vauhti alkoi hidastua ja se äimisteli sitä kunnes tajusi kääntää päätään, se siivet olivat reapleisen näköiset, nyt lintu yritti lyödä siivillään kaksikon pois siivillään. Jotakin oli tehtävä ja pian. Jos he haluaisivat tappaa linnun olisi mahdollista, että hekin kuolisivat. Mutta parempi yrittää kuin vain jäädä kyhjöttämään.

    ”Hakataan sen kylkiä!”, Umbra huusi.

    ”Mikäs siinä, ei minulla mitään ideaa ole.”

    kaksikkko rupesi lyömään linnun kylkiä roikkumalla sen siivissä.

    Kun kylkiluut alkoivat tulla esiin lintu alkoi olla kypsä tähän kiduttamiseen. Se huitaisi Kaksikon siivistänsä pois ja tipautti alas.

    ”Hitto!”, molemmat karjuivat.

    Sitten jokin tarttui heihin, linnnun jalat pitivät heistä kiinni.

    Ja puolen kilometrin päässä näkyi sama kivikko.

    ”Voi Mata Nuin nimeen, ei!”, GK huusi, molemmat olivat nyt oikeasti kuoleman vakavissaan.

    Nazorak luolat

    Eversti 106 oli harmissaan hänen palvelijansa oli juuri nöyryyttänyt hänet, ja tuhonnut hänen suunnitelmansa. Koko luolastossa, suurin puheenaihe oli tämä salaperäinen toa.

    Joukot olivat valmiita, lähtö olisi pian. Heidät oli varustettu kivääreillä ja muutamalla mingunilla joukot koostuivat noin 40 nazorakista ja 106 oli määrätty johtamaan sitä.

    Joukossa olivat nuo kaksi nazorakia pöllämystyneinä, jotka olivat kuljettaneet toan Destralilta.

    Toa komensi joukkoja ne lähtivät kohti metsää missä Makuta tunsi häiriötekijän olevan.

    Matka tulisi kestämään yhden päivän. Häirikkö saisi tuta nahoissaan, ettei Makutojen kanssa pelleillä.

    ”Nyt armaat joukkoni! me menemme tuonne ja tapamme sen, joka minua häiritsee!”, toa huusi ja ja tämän jälkeen kuului hurraahuutoja.

    Matka kestäisi yhden päivän.

    Nazorakit olivat innoissaan, jos tämä syrjäyttäjäisi Abzumon he voisivat saada parnnuksia järjestelmäänsä.

  • Laivastolaskelmia

    SS Rautasiipi

    ”Öh, Amiraali?” muuannen kuulokepäinen Nazorak kysyi varovasti. 002 kääntyi hitaasti ikkunansa äärestä.
    ”Mitä nyt?”
    ”Olemme menettäneet yhteyden Kapteeni 666:teen, sir.”
    ”Eikö hän ollut kauppaa hieromassa Steltillä?”
    ”Öh, kyllä oli, sir, mutta ilmeisesti hänen komennossaan olleen laivan kimppuun hyökättiin.”

    Amiraali oli juuri vastaamassa, kun komentosillan ovi aukesi. Sisään astelivat Eversti 437 sekä sinibarettinen 1034.
    ”Kokouksen aika, Amiraali?” 437 kysyi kovaan ääneen 1034:n seisoessa hiljaisena vieressä. Amiraali mietti hetken hiljaa, ja lähti sitten Everstin matkaan, huikaten olkansa yli: ”Selvittäkää, mitä 666:lle on käynyt.”

    Sitten kolmikko poistui huoneesta Amiraalin jalan lyödessä kovaäänisesti lattiaa vasten.
    ”Raportti on siis valmis?” Amiraali tiedusteli hermostuneelta 1034:ltä.
    ”Ky-kyllä on.” lyhyehkö torakka änkytti, ja kaivoi esiin paperinipun.
    Amiraali riuhtaisi sen sinilakkisen torakan kädestä, ja selasi sitä pikaisesti.

    Kolmikko asteli rautasiiven pienempään ruokasaliin, joka toimitti kokoushuoneen virkaa. Ylellisessä, harvojen ja valittujen käyttöön annettavassa tilassa oli juhlava koristus. Taulut peittivät suuren osan seinää, ja hopeinen kattokruunu keinahteli hieman aaltojen iskiessä laivaan. Erään pöydän ympärillä istui jo muutamia torakoita, ja samaiseen pöytään huoneeseen tulijatkin asettuivat. Amiraali istuutui pöydän päässä sijaitsevaan suurimpaan tuoliin 1034:n jäädessä hänen viereensä seisomaan. 437 asettautui vapaalle paikalle muiden nazorakien välissä.

    ”Olen kutsunut teidät kaikki tänne arvioimaan laivastomme vahvuutta Klaanin höyrypaatteja vastaan” 002 aloitti, ja läimäytti paperipinon pöydän pintaan. Se liukui hetken puisella pinnalla, kunnes pysähtyi erään kipparinlakkia päässään pitävän torakan eteen.

    Vanha Nazorak kumartui hieman eteenpäin, ja nappasi raportin kynsiinsä.
    ”Tästä ei käy tarkasti ilmi, millainen aseistus Klaanin aluksissa on.”
    1034 tunsi, kuinka kylmä hiki valui hänen kasvojaan pitkin. Hänen suureksi helpotuksekseen Amiraali kuitenkin avasi suunsa.
    ”Se on täysin ymmärrettävää. Klaanin alukset eivät ole sotaan tarkoitettuja, aseet on lisätty jälkikäteen, ja suuri osa niistä on kaikesta päätellen aivan viime viikkoina lisättyjä. Kyllähän moisen vanhan merikarhun pitäisi noilla tiedoilla pärjätä.”

    Kipparihattuisen nazorakin vieressä istuva, karski ja harvinaisen vaalea torakka sieppasi nipun.
    ”Kymmenen kevyttä, kaksikymmentäkaksi keskirastasta ja kolme raskasta alusta, joista yksi on todella suuri ’Tahtorakiksi’ nimetty paatti. Yhteensä 35 alusta.”
    ”Hienosti laskettu, Majuri” Amiraalin vasemmalla puolella istuva, eriskummallisiin huiveihin pukeutunut Nazorak huomautti hivenen ivaa äänessään, ja jatkoi: ”Meillä on 76 laivaa taisteluvalmiina, ja niistä jokainen on sotaa varten rakennettu. Raskaampi aseistus ja enemmän panssarointia.”
    ”Aivan” äsken puhunut Majuri keskeytti. ”Joten eiköhän ainoaksi kysymykseksi jää, kuinka pian saamme Klaanin laivaston tuhottua.”
    ”Ennen kuin kukaan ehti vastata mitään, Amiraali pamautti jalallaan lattiaa, aiheuttaen kovan kolahduksen. Sitten hän avasi suunsa.
    ”Juuri tämän takia minä johdan laivastoa, ja te ette. Meillä on enemmän ja tulivoimaisempia aluksia, mutta Klaanin kulkupelit lentävät. Omat laivamme on tarkoitettu meritaisteluun. Sukellusveneet voimme käytännössä laskea pois taisteluvahvuudesta, eikä muidenkaan alusten torpeedoilla tee mitään. Sen sijaan ilmatorjuntatykit nousevat keskeiseen rooliin, ja meidän on ehkä tehtävä tiivistä yhteistyötä Ilmavoimiemme kanssa. Tiedän, minäkään en pidä ajatuksesta.”

    Hetken ajan kuului vain epämääräistä mutinaa. Sitten Eversti 437 puuttui keskusteluun.
    ”Entä lippulaivat? Tahtorak on iso kuin mikä, se voi olla ongelma.”
    Amiraali napsautti sormiaan, ja 1034 kipitti huoneen seinustalle, ja veti sieltä alas valkokankaan. Sitten sinilakkinen torakka painoi kaukosäädintä, ja näytölle heijastui jostain kuva. Siinä olivat Tahtorak ja Rautasiipi, toisiinsa suhteutettuna oikeassa koossa.

    Klaanin Tahtorak oli kaikessa komeudessaankin selkeästi Rautasiipeä pienempi. Torakkain lippulaiva oli noin puolitoistakertainen messingin väriseen höyrypaattiin verrattuna. Lisäksi Rautasiiven kansi oli täynnä aseita, erilaisia piippuja sojotti komentotornistakin. Laivan takaosa oli täysin panssaroitu, ja muistutti torakan selkää. Tai oopperataloa, siitä kiisteltiin usein.

    ”SS Rautasiipi on suunniteltu kestämään taisteluja vaikka itseään isompia sotalaivojakin vastaan. Niin paljon kuin Tahtorak edustaakin höyryvoimaisen rakentamisen täydellistä taitamista, ei sen pitäisi missään olosuhteissa pärjätä Rautasiivellemme. Lisäksi lentämisestä ei ole juurikaan iloa sen kokoiselle alukselle, Tahtorak tuskin kykenee väistelemään oman lippulaivamme ilmatorjuntaa.” Amiraali selitti lievä hymy kasvoillaan. ”Ja sitä paitsi. Heidän laivastonsa koostu matoralaisista.”

    Kaikki pöydän ympärillä istuvat torakat alkoivat nauraa. Oli monenmoista hohotusta ja hihittelyäkin, mutta yksikään nauru ei kuulostanut niin kalsealta kuin Amiraalin nauru. Tasaisen kylmää naurua kuunnellessaan huoneen seinustalla hiljaisena seisova 1034 tunsi kylmien väreiden hiipivän selässään. Näinä hetkinä hän meilkeinpä pelkäsi johtajaansa.

  • Valottujen suosekoilu osa 11: PAHA GEKKO, älähän isottele

    Metsä, leirinuotio

    GK:n päässä pyöri sitä ja tätä, juuri nyt hän näki päässään, Abzumon huoneen oven pöydän jolla makasi musta toa ja joku tuli avaamaan ovea. Näky keskeytyi. GK heräsi Umbran äänekk”seen kuorsaukseen.

    ”Toivon totisesti, että tuo on vain unta.”

    Huomenna he pääsisivät jo perille.
    Mutta näky vaivasi GK:tä

    Nazorakien luola. Jonkin aikaa aikaisemmin.

    Eversti 106 käveli pitkin nazorak luolastoa, huhujen mukaan Abzumon huoneessa olisi jotain mielenkiintoista.

    ”Abzumo on typerys, kunhan vain olisi jäänyt tänne niin tästä ei tulisi mitään ikävää hänen kannaltaan.”

    Turvallisuutensa vuoksi hän ampui kamerat ja lähestyneet nazorakit tämän jälkeen. Eversti 106 avasi oven, hän halusi päästä ulos tästä läävästä, olla oman elämänsä herra.
    Nazorak löi oven rikki ja stui sisään. pöydällä oli lappu ja musta toa.

    ”Tämä on menolippuni ulos näistä saastaisista pikku käytävistä!”

    ”Mutta miten tämän saa päälle!” Torakkaheitti toan ruhon lattialle, jotakin tapahtui, sen elämävalo käynnistyi, se oli musta. Silmät avautuivat, toa setvi päätään.

    user posted image

    ”Kertokaa minulle!”
    Toa räjäytti pöydän ja heitti palaset everstiä päin, joka vain vaivoin onnistui väistämään itsensä kuolemalta.

    ”Kertokaa!”, toa huusi.

    ”Rauhoitu!”, Eversti 106 karjaisi.

    Toan silmien punainen leisku himmeni ja ne muuttuivat normaaleiksi.

    ”Minä jakelen käskyt, sinä senkin ötökän kuvatus, missä. Minä. Olen!”

    Leisku alkoi taas nousta ja Torakan piti olla varovaisempi sanoissaan.

    ”Olet Nazorakien luolastossa.”.

    ”Ahaa. te olette Nazorakeja. Abzumon ja Makuta Nuin luoma laji, mutta minä. Minä olen heidänkin johtajansa!”,Toa karjaisi hälyyttäen samalla nazorakeja paikalle.”

    Joukkoja kerääntyi oven taakse, he olivat valmiita ampumaan.

    ”Ymmärrätkö, kaikki tottelevat minua, itse Mata Nui kumartaa minua, joku päivä!” Torakka pysyi hiljaa. sitten hän hän heitti metallinpalasen, joka lukitsi toan kiinni seinään.

    ”Jaa… sinäkö yritätä päihittää minut. Olen kuulolla ruojake.”, Toa sanoi ivallisesti. Ja riuhtaisi itsensä irti.

    ”Jokin sekoittaa pääni.” Aivan kuin en olisi yksin tässä maailmassa, aivan kuin joku toinenkin olisi täällä.” Toan sisäinen Makuta aisti sen.

    ”Kerää sinä pari onnetonta torakkaa, ne tulevat mukaani! Ja minä totta suurimman pahuuden nimeen tapan sen, joka häiritsee minua!”

  • Trooppinen saari: ”Snowman, sinussa on l-”

    Lentokone

    ”Mitä puuhaat?” Snowman kysyi lentokoneen matkustajan paikan (Snowman oli julistanut itsensä sopivammaksi pilotiksi, koska ”tämähän on melkein kuin veneeni.”) ohjauspaneelia ränkläävältä Ämkoolta rikkoen hiljaisuuden.
    ”Yritän saada tätä radiota toimimaan” mustavihreä hahmo vastasi. ”Se tuntuu ilmoittavan viestistä Klaanin suunnalta, mutta en saa vastattua.”
    ”Anna kun minä koitan” Snowman sanoi, ja nappasi johdolla kiinni olevan luurin käteensä, ja painoi sen sitten korvaansa vasten. Hän kuuli vain yksioikoisen äänen: Bleep bleep. Bleep bleep. Lumiukko painoi etu- ja keskisormella vastausnappia, ja kumartui hieman.
    ”Haloo? Eversti?” Snowman yritti. Vastaukseksi hän sai pelkkää särinää.

    Hetkeksi kaksikko jätti radion rauhaan, ja keskittyi olemaan hiljaan. Pian kommunikaattori ilmoitti kuitenkin uudesta viestistä. Bleep bleep. Snowman nappasi luurin, ja kumartui hieman. Yllätyksellisesti hän tällä kertaa sai vastauksen: ”Snowman?”
    Se oli Guardianin rätisevä ääni, ja videoyhteyskin toimi. Lumiukko näki skakdi-ystävänsä naaman pienellä näytöllä vihreän sävyisenä.
    ”Eversti! Hienoa kuulla äänesi” Snowman vastasi. Guardianin äänensävy oli vakava, kun hän jatkoi: ”Minulla on sinulle tärkeää asiaa.”
    ”Asiaa?”
    ”Aivan, Snowman, asiaa. Sinussa on lkrättsSshSGGSSSSSSSShhhh…”
    Videoyhteyskin katosi kuvan ensin muututtua rakeiseksi. Snowman ja Ämkoo katsahtivat toisiinsa. Todettuaan radion olevan täysin kuollut he luovuttivat toistaiseksi yhteyden muodostamisen.

    Ennen pitkää lumiukko alkoi miettiä, mitä se hänessä oleva l mahtaisi tarkoittaa.
    ”Liikkeentunnistin?”
    ”…”
    ”Laulu?”
    ”…”
    ”Lakki?”
    ”…”
    ”Lohrak?”
    ”…”
    ”Larsaus?”
    ”…mikä se edes on?”

    Snowmanin arvaillessa Ämkoon mieleen juolahti muuan huolestuttava ajatus. Mitä jos joku häiritsi heidän signaaliaan tarkoituksella? Joku tiesi heidän lähteneen tälle tehtävälle, tai sitten he olivat kohdanneet täällä taivaalla uuden vihollisen. Hän ilmaisi huolensa Snowmanille, joka koetti suhtautua uutisiin tapansa mukaan positiiviesti: ”Mutta kuka täällä taivaalla, keskellä ei mitään, tahtoisi meille pahaa? Kuka tekisi tällaista? Ei kukaan, vai mitä? Vai mitä?”