Tuntematon saari etelässä, metsä
Killjoyn askeleet olivat ainoa ääni, joka metsässä kaikui. Puiden oksatkaan eivät liikkuneet, ilma oli niin tyyni.
Killjoyn päässä ei ollut niinkään hiljaista, Creedy oli nukahtanut valvomonsa ääreen ja Killjoyn korvissa kuului koko ajan ärsyttävä kuorsaus.
Killjoy pyähtyi ja karjaisi: ”Creedy, herää! Tuo kuorsaaminen ottaa hermoille!”
Toisesta päästä kuului ihmeellistä meteliä, kuin tavaroita olisi tippunut lattialle.
”Äh mitäh? Ai anteeksi, torkahdin. Missä mennään?”
”Olen kohta metsän isolla aukeamalla. Minne minun tulee jatkaa?”
Creedy alkoi naputtelemaan päätteellään. ”Hetki vain, minä tarkistan viimeisimmät lämpöjäljet.”
Killjoy pysähtyi, kun yhtäkkiä hän kuuli pienen piippauksen kypärästään ja salamannopeasti metsästäjä heittäytyi maahan, kun musta suuri pallo viuhahti hänen päänsä ylitse, tuhoten läheisen puun kappaleiksi.
Killjoy nousi seisomaan miekat esillä, katsoen kuka hyökkääjä oli.
Hän näki edessään mustanpuhuvan, hyvin itsensä kaltaisen, mutta pitkäraajaisemman olennon, joka osoitti Killjoyta kädessään olevalla tykillään.
”Killjoy, Killjoy, Killjoy… niin varomaton kuten aina. Laske aseesi tai posautan mukavan reiän kallisarvoiseen haarniskaasi.”
Killjoy seisoi suorana tykin edessä, mutta salaa latasi käteensä suurta magmalatausta. Salamannopeasti Killjoy laukaisi sen vahingoittaen hahmon kättä, saaden tykin epäkuntoon.
”Pitkästä aikaa Purifier”, Killjoy sanoi ja nosti miekkansa valmiusasentoon leveä virne kypäränsä takana.