Vuosisatoja ennen tietoisuutta https://meri.klaanon.fi/guardian/Tervetuloa+Koneeseen/act8/Musiikki/11.+Ecco+the+Dolphin+-+Welcome+to+the+Machine+%5BMetatron%2C+ImAFutureGuitarHero%5D.mp3Hän oli aina tuntenut olevansa erilainen. Ei hän tiennyt miksi. Luoja oli sanonut hänen olevan heistä kirkkain, mutta lapsi ei ymmärtänyt, mitä se todella tarkoitti. Ei hänen tarvinnut ymmärtää. He vain kulkivat ja saalistivat ja söivät ja kulkivat ja saalistivat ja söivät. Ensimmäinen tunne, jonka hän koki avatessaan silmät ensimmäistä kertaa, oli … Jatka lukemista Tervetuloa Koneeseen — Näytös 8
Avainsana-arkisto: Aft-Amana
Aft-Amana 6
Aft-Amana Ja siinä he taas seisoivat. Klaanilaiset. Paitsi yksi heistä, jonka suuri sukeltaja oli surman portteja päin lyönyt. “DELEVA!” Omista murtuneista luistaan välittämättä Umbra säntäsi maahan tuupertuneen ystävänsä luokse. Sukeltajan tyrmännyt plasman toa oli heikkona, hengitti niin kovin vaimeasti ja availi suutaan vain vapauttaakseen lisää puistattavia veriysköksiä. “Äkkiä! Parannuskivi tai jotain!” Umbra huusi epätoivoisena. Deleva … Jatka lukemista Aft-Amana 6
Aft-Amana 5
Hengitys salpautui. Ikkunaa ei ollut. Pakoa ei ollut. Ovella oli joku. Ruumiinrakenteet eivät toimineet noin. Mikään ei toiminut noin. Linnunjalkaisen olennon silmät tuijottivat tyhjän punaisina. Muljahtelivat kuopissaan eri suuntiin kuin kohdettaan löytämättä. Kädet roikkuivat sen edessä elottomina. Ja sen nokka puhui jälleen. Se puhui vain yhden sanan. Tuon sanan kylmän pimeyden. Ja loputtoman tyhjyyden. K … Jatka lukemista Aft-Amana 5
Aft-Amana 4
Aft-Amana “Arupakin” huone Henkinen romahdus ♪ Valaistuminen ♪ Se oli niitä tilanteita, jotka jättivät aina niin sanavalmiin jään toan sanattomaksi. Todella sanattomaksi. Hän oli täynnä kysymyksiä. Miksi et kertonut aiemmin, miksi odotit, miksi teit sen. Hän oli täynnä syytöksiä. Petturi, jälleen yksi petturi. Kehenkään ei voinut luottaa (etenkään, kun ei voinut luottaa kenkään). Toisaalta, olisihan … Jatka lukemista Aft-Amana 4
Aft-Amana 3
Aft-Amana ♪ Itke, korppini mun ♪ Mustalumi lopetti juoksemisen vasta kun tuska muuttui myös ruumiilliseksi. Hän otti käsillään vastaan lohduttoman kylmän lattian Aft-Amanan pimeydessä. Tuska. Tuska riipi hänen sydäntään. Tuska ja petos. Matoro ei tiennyt, kuinka kauan oli juossut. Käytävät, lepo-osastot, sellit. Särkyneet ikkunalasit, pölyn peittämät aulat. Kaikki samaa utua, varjoa, sumua, myrskyä. Tuska oli … Jatka lukemista Aft-Amana 3
Aft-Amana 2
Valvomo ♪ Penumbra ♪ Kraa. Kraa. Kraa. Lintujen mustat nokat raakkuivat paperilla. Eikä niitä saanut siitä hiljaisiksi. “Hyi. Näissä ei ole mitään järkevää. Toistelee pelkkää yhtä sanaa. Kraa. Se kyllä liittyy jotenkin niihin lintuihin ja silmiin, mitä täällä olemme jo tavanneet”, Umbra järkeili pitääkseen poissa päästään toisen ajatuksen. Sen, että Kraa oli jo hänen päässään. … Jatka lukemista Aft-Amana 2
Aft-Amana 1
Kirouksen portit ♪ Korppikuoro ja tahtisauva ♪ Pihamaan täytti konekiväärin pauke, jonka sanoma oli selvä: kuolema toille. Toien matka Aft-Amanaa ja mahdollista Nimdan sirua kohti oli saavuttanut taas uuden huippuhetkensä. Umbra oli langennut omiin henkilökohtaisiin varjoihinsa ja muuttunut, mutta Deleva oli yhä oma itsensä – vihainen ja taisteluvalmis. Aineen neljännen olomuodon soturi riuhtaisi plasmakilpensä suojakseen. … Jatka lukemista Aft-Amana 1
Kirouksen portit
Tohtori Cehayan katseelta ei ollut pakenemista, ja Umbra tiesi sen. Punainen kangassohva tuntui pienikokoisuudestaan huolimatta mukavalta, mutta toa havaitsi istuvansa aivan sen reunalla. Avonaisen ikkunan linnunlaulu oli kaunista. Mutta se piinasi. Syytti. “Tiedätkö, miksi pyysin sinua jäämään?” matoralainen kysyi. “Osaan ehkä arvata. Tai siis lukea olemuksestani, ettei kaikki ole ihan kohdillaan”, valon toa sanoi ihmeen … Jatka lukemista Kirouksen portit