Luon tässä uutta taustatarinaa Jakelle. Unohtakaa KAIKKI, siis KAIKKI, mitä olette lukeneet Jakesta tähän mennessä, ja lukekaa tämä.

Bio-Klaanin saari, linnakkeen ulkopuoli, vuosia sitten

Tummanpuhuva olento tuijotti Klaanin linnaketta mäen päällä. Kaukaa katsottuna hahmo näytti pyörätuolissa istuvalta Toalta, mutta jos katsoja olisi uskaltanut lähestyä olentoa, olisi hän huomannut että pyörätuoli oli itseasiassa sulautunut kiinni olentoon. Toinen kummallinen yksityiskohta hahmossa oli sen kasvot. Ne eivät olleet Kanohin peittämät. Ne eivät myöskään olleet rahin kasvot. Ne olivat molempia. Tämä olento oli jotain Toan ja rahin väliltä. Se ei kuitenkaan näyttänyt pelottavalta tai minkään onnettomuuden aiheuttamalta. Se näytti täysin tarkoituksella tehdyltä jäljeltä. Joltain nerokkaalta. Tämä tosin saattoi johtua myös siitä että vuosien saatossa olento oli hioutunut noin sulavan näköiseksi. Ehkä se oli alussa ollut jotain hirveää. Peto, hylkiö.

Tuntematon paikka, satoja vuosia sitten

Aurinko paistoi. Oli kaunis päivä. Matoranit olivat taloissaan, töitä tekemässä, seppä takoi maskeja ja uusia työkaluja myytäväksi, pappi ja munkit olivat luostarissa, maanviljelijä keräsi satoa. Joku saattoi hakea vettä kaivolta, joku taas soittaa vaikkapa banjoa tai huilua puun alla. Kylän portit avautuivat. Kylän keskustietä pitkin käveli harmaa Toa, selässään jonkin ison rahin pää. Kävellessään kyläraittia pitkin Toa tervehti Matoraneja joista nuorimmat tulivat innoissaan kyselemään hänen seikkailuistaan. Kokki tarjosi nälkäiselle metsästäjälle leipää. Hän oli sankari. Elämä loisti. Toalla ei ollut mitään valittamista, hän olisi voinut jatkaa tätä vaikka miljoona vuotta eteenpäin. Hän rakasti tätä kylää. Se oli hänen kotinsa, hän sen päällikkö. Mutta jostain syystä kohtalo ei halunnut että kaikki pysyisi näin yksinkertaisia. Asiat muuttuisivat.

Bio-Klaanin saari, linnakkeen ulkopuoli, sama aika kuin ennen takaumaa.

Olento lähti rullaamaan kohti linnaketta. Kukaan ei tiennyt mitä se aikoi. Muisto kaukaisesta onnesta raastoi häntä. Miten hän oli joutunut tähän tilanteeseen. Hän oli nyt yksi hylkiöistä. Hän oli liittymässä klaaniin. Olento tuli klaanin porteille. Ne avautuivat. Hän rullasi ilmoittautumistoimistoon. Virkailija tervehti häntä.

“Vai niin, uusia kasvoja täälläkin. Nimi?”

“Jake.”

(Kyllä, tämä jatkuu. )