BKS Hildemar

Bloszar oli hytissään. “Joo, heti kun minä menen hakemaan sitä kristallisirua, saamme tietää, että se oli huijausta.” Mutta ei nyt ollut aikaa vitsailla, ei edes itsekseen. Ryhmä oli nyt menettänyt puolet, ja olivat menossa kotiin päin.

Mutta mitä he siellä tekisivät? Istuisivat, olisivat surullisia ja kuuntelisivat muitten valitusta. Toisaalta taas, kellään ei ollut ideaa, miten saisivat ryhmänsä takaisin.

Ja mitä adminit sanoisi? Mutta, tuskin hän sinne menisi, ei hän edes tuntenut heitä. “Yksi taisi olla Gurdiun, tai sinne päin”, Toa ajatteli.

Hän väsytti. Mutta nyt olisi huono hetki nähdä joko painajaisia, tai muuten hulluja unia. Viimeksi Bloz oli unessaan juossut metsässä haita, joilla oli kädet, jalat ja aseet, karkuun. Toisaalta, Toa ei ollut nukkunut vähään aikaan hyvin, ja matka olisi muutenkin pitkä. Joten hän painui petiin, ja nukahti pian.

Uni

Hän ei ollut metsässä. Hyvä, sitten olisi ollut seitsemäs kerta tällä viikolla. Hän oli saarella ja näki ympärillään paljon Toia taistelemassa kummajaisia vastaan.

Hän onnistui juuri ja juuri väistämään jonkin punaisen Skakdin iskun.

“Kuule irvileuka, jos ratkaisisimme kiistamme korteilla?”

“Hieno vitsi Toa. Saat nauraa ennen kuolemaasi. Mutta älä huoli, tämä on pian ohi.”

“No ei sitten”, Toa sanoi ja ampui nopeasti tulipallon miekastaan. Skakdi ei ehtinyt väistää sitä ja kaatui maahan. Mutta nousi pian ylös, Tuli ei häntä kovinkaan paljon vahingoittanut.

“Mikäs nimesi muuten oli? Hukuih? Hakuhr? Hokop?” Toa kyseli.

“Hakann. Ja hyvä kun kysyit. Haluan sinun tietävän, kenen nimeä huutaa ennen kuolemaasi.”

Taistelu jatkui jonkin aikaa. Hakann yritti päihittää Toan sähköiskuilla, mitkä tulivat hänen Laavalaukaisimestaan. Toa otti silloin Kivinuijansa esiin ja onnistui lyömään Hakannin sillä.

Mutta yksi voitto ei paljoa auttanut. Tuhansia erilaisia olijoita tuli. Bloz muisti jonkun toisen Tulen Toan johtaneen heitä. Yksi niistä olijoista hyökkäsi hänen kimppuunsa. Sitten pimeys, huutoa, hetkellisiä näkyjä sodan tapahtumista, ja herääminen.

Blozin hytti

Toa heräsi säikähtyneenä. Hän tiesi, ettei tuo ollut uni. Se oli muisto. Hän tiesi sen joskus tapahtuneen, muttei milloin.

Toa kumminkin tiesi, missä se tapahtui. Metru Nuilla. Siellä ehkä kaikki selvenisi. Kaikki muistot ja ne hullut painajaiset.