[spoil]Näin etukäteen, kiitokset Bankaimestari Joylle, joka lainasi hahmoaan.[/spoil]
BKS Hildemar, laivan sisätilat
Bloszar saapui pienen hytin oven eteen. Hän tarvitsisi yhtä osaa erään aseeseen ja Hai oli sanonut osan löytyvän täältä. Huoneessa oli hiljaista. Tuskin kukaan oli siellä.
Bloz avasi oven ja huomasi olleensa väärässä. Tuolissa istui Toan näköinen hahmo, jonka Tulen Toa tunnisti Killjoyksi.
Hän ei tiennyt nukkuiko Joy, koska hän oli Toaan selin. Toa päätti olla hiljaa ja huomasi osan olevan eräässä hyllyssä. Bloz meni hyllyn luokse hiljaa ja päätti ottaa osan. Mutta vahingossa kaatoi erään laatikon maahan.
“Kuka siellä!?”
Toa ei tajunnut tilannetta ja kuinka nopeasti aika kului. Mutta hän huomasi olevansa selällään, miekan melkein hänen kurkussa ja Killjoyn pitämässä miekkaa.
“Ai se oletkin vain sinä”, hän sanoi.
Bloz nousi varovasti ja oli seisoi liikkumatta, kunnes Joy laittoi miekan pois.
“Joten…” Toa aloitti, mutta päätti olla hetken hiljaa. Hän noukki osan maasta.
Killjoy oletti Toan menevän heti pois. Hän halusi olla juuri nyt rauhassa ja toivoi, ettei Bloszarin jälkeen kukaan tulisi hetkeen häntä häiritsemään.
“Kenet sinä menetit?”
Killjoy kääntyi ja huomasi edelleen Toan olevan hytissä.
“Mitä tarkoitat?”
“Koska istut täällä hiljaa hytissä, voisin olettaa, että olet mykkä, mutta koska olen kuullut sinun puhuvan, joten päättelin, että joku läheisesi jäi Rautasiivelle.”
“Miksi kysyt? Mitä teet tuolla tiedolla?”
“Koska haluan tietää ketkä muut jäivät sille kurjalle laivalle, kuin Tronie.”
Killjoy meni hiljaiseksi. Mutta sitten vastasi “Ruki, Veden Toa.”
“Sitten tiedän miltä sinusta tuntuu.”
“Mitä tarkoitat? Et tiedä minusta paljoa mitään. Emme ole jutelleetkaan, joten miten voisit tietää?”
“Koska tiedän mitä menetit. Ystävän, jonka tunsit vain hetken. Jonka ajattelit voivasi auttaa, jota ajattelit suojelevasi. Mutta syytät nyt itseäsi, koska et voinut auttaa häntä.”
“Sitten tiedät, miksi olen yksin ja miksen ole tuolla muitten joukossa.”
Nyt oli Blozin vuoro mennä hiljaiseksi. Hän oli tuntenut vain hetki sitten saman tunteen, mitä Killjoy tunsi nyt. Hän oli tuntenut yksinäisyyden ja vihan. Ja nyt, hän tunsi ne vieläkin.
“Aion hakea heidät takaisin.”
Killjoy ei hämmästynyt kuullessaan tuon. Hän oli nähnyt kuinka vihaiseksi Tulen Toa oli mennyt, kun he olivat saapuneet Hildemarille.
“Yksin vai?”
Bloz alkoi taas ajatella, oliko järkevää mennä taistelemaan laivalle, kun hän ei pitänyt siitä. Mutta nyt hänellä oli tilaisuus pelastaa yksi ystävistään, kun muita hän ei pystynyt.
“En luule olevani ainoa. Uskoisin sinun ajattelevan samaa.”
“Ehkä mietin, ehkä en.”
“Olet kokeneempi kuin minä. Ja tiedän että pystyisit hakemaan heidät yksinkin. Mutta vaikka mitä sanoisit, tulisin mukaasi.”
Killjoy vähän hämmästeli, kuinka varma Toa nyt oli. Viimeksi kun hän oli Toan nähnyt, Bloz oli ollut masentunut ja epävarma.
“Ennen kuin lähden, haluan tietää, kuka haarniskasi on tehnyt?”
“Eräs Klaanilainen, Ta-Matoran nimeltä Creedy.”
“Minun pitää tutustua häneen. Uskoisin hänen olevan mukava ja samanlainen kuin minä”, Toa sanoi ja poistui hytistä.