Verstaan oven edessä

“Mikä ihmeen ankerias?” Blozi kysyi katsoessaan akvaariota, joka hänelle oli annettu. Kun Matoran oli antanut Tronien Tulen Toalle, oli hän kadonnut yhtä salaperäisesti, kuin oli tullutkin.

“Ei. Olen Tronie. Tulin pitämään seuraa”, hän sanoi telepaattisesti.

“Puhutko telepaattisesti?”

“Kyllä.”

Blozi katsoi tätä ihmeissään, mutta muisti silloin, että hänen piti jatkaa rakentamistaan.

“Tule”, hän sanoi nopeasti ja vei Tronien verstaaseen. Ankerias hymyili. Blozi katsoi sitä vieläkin ihmeissään, mutta ei välittänyt asiasta enempää ja jatkoi matkaa.

Siellä Tronie säpsähti. Hän näki ruskean olennon, jolla oli oranssit hohtavat silmät. Se rakenti harmaata kättä.

“En tiedä hänen nimeään, mutta hän auttaa minua rakentamaan uuden haarniskan. Tämä vanha alkaa mennä rikki”, Blozi sanoi ällistyneelle Tronielle.

Kaksikon mennessä sisälle, Blozi jatkoi rakentamista. Tronie auttoi häntä kertomalla mitä osia voisi laittaa ja hymyili. Parin tunnin päästä, oli Blozilla uusi haarniska. Tronie huomasi, että olento oli hävinnyt.

“Kuule Tronie, en jätä sinua Verstaaseen, joten lähdet mukaan”, Blozi sanoi.

“Minne?” kysyi Tronie telepaattisesti.

Silloin Blozia ärsytti, ettei ollut Mielenvoimien Toa.

“Hakemaan Nimdaa. Tarvitsen kaiken mahdollisen avun. Sitä paitsi, en pidä siitä.”

“Mistä?” Tronie kysyi telepaattisesti jälleen ja hymyili.

“Etko ole koskaan vihainen?”

“En”, vastasi Tronie telepaattisesti.

“No jaa, kumminkin, olen kuullut, etteivät Ath-munkit ennen antaneet Klaanilaisten ottaa Nimdaa. Joten miksi nyt? Haiskahtaa ansalta. Minusta vain tuntuu siltä. Siksi en usko, että kuusi Klaanilaista osaa odottaa sitä, ja jos yksi niistä on vielä se petturi, mistä kaikki puhuu. Tarvitsen apua. Joten Tronie, tulet siis mukaan”, Blozi sanoi.

“Selvä on”, Tronie vastasi onnellisesti. “Mutta luuletko, että yksi Nimdan hakutiimin jäsenistä on se petturi?” Ja hänen hymyili entistä enemmän.

“En. En tiedä juuri nyt mitään, enkä pidä siitä”, Blozi sanoi ja katsoi Tronieta, eikä voinut olla hymyilemättä. “Vaikka tuskin kukaan pitää siitä, me emme voi muuta kuin odottaa.”