Veljeskunnan saari

Äksä juoksi joukon edellä, Gekko tuli perässä, torakka oli muistuttanut siitä minkä hän joutuisi joku päivä kohtaamaan, hän oli pysytellyt takavasemmalla, käsi puolesta ei olisi ollut Kyborgi hirviölle kovaa vastusta lähitaistelussa.

“Kun pääsen perille minulla on mietittävää”

Äksä astui jonkin kolahtavan päälle, joku yritti työntyä ulos maasta, Äks nosti jalkaansa ja kumartuessaan sai luukusta iskun kasvoihinsa. Matoran oli tullut sieltä ulos. “Tulkaa sisään, tänne mahtuu kuitenkin vain yksi kerrallaan”, Matoran sanoi ja viittoi maanalaiseen käytävään, Gekko mahtui sisään hankalasti, mutta Äksä joutui kiskomaan suojuksiaan irti. Matoran laittoi luukun sisäpuolelta kiinni. Klaanilaiset olivat vihdoin siällä linnakkeessa.

He nousivat ylös kivisiä portaita pari kerrosta, Gekko pysähtyi hetkeksi yhteen huoneista yhdistelemään ajatuksiaan.

“Yrittääkö hän ottaa minuun yhteyttä, mutta miten. Jonkun tosiaan täytyi sammuttaa ne valot, minä se en ollut, onko hän siis hankkinut muitakin ehdokkaita, pakko. Ei hän voi vain minuun turvautua.

Mutta minä… minä olen velkaa, hän pelasti henkeni kaksi kertaa, ja mitä jos se saadaan selville… voi mitä minä teen…” Gekko painoi kätensä kasvojaan vasten ja näki KB:n joka oli jäänyt katselemaan Gekon ajattelua, “Hi hi, iso mies itkee”, KB hihkaisi ja sai nyrkistä kasvoilleen. “Olet niin randomi”, KB jatkoi. “Hyvällä tavalla, nyt jos lopetit tuon hihityksen voisimme kai jatkaa matkaa”, Gekko sanoi ja nousi takaisin seisomaan.