Veljeskunnan saari, metsä

Gekko tarpoi Äksän kanssa joukon edellä raivatakseen tietä heitä pienemilleen, toa päätti testata happoasetta ja laukaisi sillä kantoon, Jonkun verran sitä suurempi ääni voisi hälyttää Nazorakit heidän kimppuunsa.

“Hetkinen, mistä he tietävät olla tappamatta meitä, tuskin he tuolta pusikosta erottavat Nazorakia norsupäästäisestä?”, Gekko kysyi. “Kenties joku meistä saa kivestä päähänsä, mutta luoti nazorakeilta olisi silti pahempi, jatketaan siis matkaa”, Äks heitti vastaukseksi.

Gekko tunsi päässään oudon jomotuksen, mitä lähempänä he olivat sitä kamalammalta se tuntui.
Hetken päästä hän ei enään kestänyt ja pakotti itsensä kyyristymään.
“Mikä sinun on?”, Äks vieressä kysyi.
Gekko tutki hetken mieltään ja tajusi jotain. Jotain jota hän ei voisi kertoa. Hän nousi seisomaan. Taivaalla lehahti lintu, hetken ajan hänen mielessään oli ampua se alas, rääkäisy olisi takuulla saanut torakat paikalle. Toa kuitenkin jätti asian pelkkään aseen lataamiseen ja nousi ylös, huomaten jomotuksen olevan poissa.

“Johtui vain kädettömyydestäni, varmaan… ei yhtään mitään muuta.”, Gekko laittoi aseen vyölleen ja jatkoi matkaa, muun porukan katsellessa tämän perään.

“Tulkaa.”, valkoinen toa sanoi vaimeasti. Joukkio jatkoi matkaansa.