Qor Nui

Kohtalaisen pientä saarta oli käytetty vankityrmänä menneinä aikoina. Jokainen vartioon asetettu olento oli tullut hulluksi. Tuntemattomista syistä.

Kaikki tyrmään heitetyt rikolliset olivat ennemmin tai myöhemmin kadonneet syövereihin.

Partiot, jotka yrittivät löytää syyn katoamisiin, eivät koskaan palanneet.

Näin sekä tyrmät että koko saari oli jätetty omilleen, toivoen jokaisen henkiin jääneen lopulta kuolevan.

…

Pieni Ussal-rapu oli keplotellut itsensä tyrmien sisäpuolelle. Kaikki näytti sen mielestä tavalliselta, mutta jokin oli kuitenkin väärin. Se tepasteli pitkin käytäviä, kaltereiden väleistä tanssahdellen.

Erään kerran se kuitenkin huomasi suurimman ja vahvimman oven, mitä tyrmistä löytyi. Se vaikutti kiinnostuneelta. Hyvin kiinnostuneelta. Tutkittuaan ovea hetken, se huomasi raon, josta olisi voinut mahtua. Se työnsi silmänsä pimeään huoneeseen, lopulta tunkien muun ruumiinsa ahtaasta raosta.

Ussal katseli ympärillensän tuskin nähden mitään muuta, kuin pienen vihreän valon huoneen perällä.Se halusi nähdä lähempää, mutta silloin valtava saksikäsi litisti sen lattiaan, saaden seinätkin värähtelemään. Sakset ottivat lujan otteen ruumiista ja kuljettivat sitä lähemmäs saksikäden omistajaa. Ussal tunsi viimeisinä tunteinaan, kuinka jokin avautui hänen edessään ja sulkeutui nopeasti tappaen Ussalin lopullisesti.

Vihreä valo alkoi kirkastua ja tuottaa savun tapaista, joka laskeutui suuren ankeriasmaisen olennon häntää alas.

“…”

Lattia alkoivat täristä.