GK:n huone

Toa istui tuolissaan katsoen näkymää, joka tuli hänen ikkunastaan.

“Meri”.

Hän nousi ja hetkeksi seisomaan ja mietti, sitten hän avasi oven ja kulki jälleen klaanin käytävillä hermostuneen näköisenä, aivan kuin hän olisi kiertänyt ympyrää. Hän käveli vastaan tulijoiden ohi kuin he olisivat pelkkää ilmaa, klaanilaiset huomasivat toan radikaalisti muuttuneen persoonan.

“Jonkun ylemmän tahon pitäisi jututtaa häntä, hän on kuin myrskyn merkki”, eräs matoran sanoi toiselle heidän kiiruhtaessaan toan ohi.

“Vielä… ei ole aika…”, Gekko sanoi hiljaa, mutta se tuli niin selvästi, että se olisi saattanut olla silkkaa huutoa.