Bio-Klaanin linnoitus

Konguboss heräsi.

“Olipas jännä uni”

Aamu oli koittanut ja aurinko paistoi. Hän otti kylmiöstään vihreää poreilevaa juotavaa. Se oli erittäin raikasta ja virkistävää. Hän avasi oven ja lähti kävelemään kohti rappusia, jossa hän kompastui ja lensi rappuset alas.

“WHEEEE HEEEE!”
“Mitä ihmettä sinä riehut?” ohi kävelevä Toa kysyi.

Ilman Toa astui hotellin pääovesta ulos ja lähti kävelemään kohti Lehu-metsää. Taas.

Lehu-metsä

Hän kiipesi puuhun lepäämään. Ilma Burnak kiipesi samaan puuhun. Toa nukkui ylhäällä. Rahi alkoi nuolemaan Toan naamiota. Hän heräsi.

“WHEEEE!”

Konguboss istuutui Burnakin viereen. Hän hyppäsi puusta alas, hidastaen vauhtia Mirulla, mutta Burnak seurasi häntä.

“Okei”, Konguboss mietiskeli, “tiedän että et ymmärrä minua, mutta miksi seuraaat?”

Rahi hankasi päätänsä Toan jalkaan. Hän ajatteli, että ei olisi pahitteeksi, jos hän ottaisi Burnakin omakseen. Toa nimesi sen Burnikiksi, joka muistuttaa vähän nimeä Burnak.