Destral

Matoro ja Xxonn kyyristelivät Destralin tukikohdan pimeydessä. He olivat juuri tulleet ilmeisesti makutoiden “arkistoihin” jossa he säilyttivät tietojaan.
Kaikki oli toistaiseksi hyvin. Siis hyvin ottaen huomioon että he olivat kaksin Makutojen tukikohtasaarella jonne kukaan ei useinkaan menisi.

Matoro avaa I-kirjaimella varustetun metallilaatikon. Se on ruostunutta metallia ja täynnä papereita.

Varjoissa liikahtaa jokin kaukana ovella. Xxonn havahtuu.
“Matoro!”, hän kuiskaa.
“Kohta”, Matoro vastasi suoraan ja kumartui enemmän laatikkoon. Hän selasi papereita.

Makuta katseli kaksikkoa varjoista. Se ei tiennyt mitä nämä tunkeilijat tekivät täällä. Vain täysidiootit tulisivat saarelle noin kevyesti varustautuneena.
Yksi nopea liike ja kumpikin heistä makaisi kuolleena maassa.

Pimeä arkistohuone suorastaan henki pelkoa. Ainoat valonlähteet tulivat kahden olennon silmistä ja sydänkivistä sekä sitten Matoron volitakiin asentamasta pienestä lampusta.
Toa selasi papereita ja alkoi tajuta, että Makutoiden kansioita säilytettiin toisaalla. Nämä olivat vain yleistietoa.

“Sitä ei ole täällä.”, Matoro kuiskasi.

Silloin Xxonn heittäytyi kovaa Matoroa päin, heittäen kaksikon suoraan nurkkaan. Makuta oli iskenyt arkistokaappiin suurella miekallaan.

Kolme olentoa tuijottivat toisiaan silmänkään värähtämättä.
Matoro tiesi, että tuo Makuta tappaisi heidät, sillä ei voisi aloittaa taistelua. Jos taistelu alkaisi, paikak olisi täynnä rahksheja.
Xxonn tiesi aivan saman asian.
Makuta taasen tiesi tappavansa kaksikon helposti.

Äksä sai idean. Se tosin voisi tappaa heidät molemmat.
Hän ampui nopeasti käsitykillään Makutaa rintaan. Laukaus kuului pitkälle, mutta Makuta horjahti taaksepäin. Seuranneen sekunnin aikana Matoron nopea iskusarja valkoisen tappavalla energiaterällä oli kaatanut pitkän hahmon maahan. Klaanilaiset luulivat hetken onnistuneensa, mutta varjojen olennon voimat heittivät Matoron takaseinään ja Makuta syöksyi ylös, kohti Äksää. Tämä heittäytyi maahan ja kierähti turvaan varjosalamalta.

Matoro kuuli paljon askelia. Huoneeseen oli tulossa joku.
Jään Toa heitti Volitakinsa pois ja nappasi oikean naamionsa. Hän tarvitsisi teleskooppisilmiä.
Huone avautui vihreänä toan katsellessa sitä yökiikarilla. Hän tajusi miten he pakenisivat.

Xxonnilla ei mennyt hyvin Makutaa vastaan; hän oli onnistunut parissa väistössä mutta oli myös saanut muutaman kipeän osuman. Matoro lähti syöksyyn kohti kaksikkoa ja huoneen nurkkaa, potkaisten pitkää vihollista takaraivoon. Toa kierähti Makutan päältä, väistäen tämän iskun. Aalto kylmyyttä kaatoi Makutan maahan sekunteja ennen kuin Makuta ehti aktivoida kylmyyden kestokyvyn.

“Äksä! Kaappien päälle!”, Matoro huusi, koittaen hyödyntää aikalisän. Hän oli itse lopettanut hyppynsä kaapeille ja iski miekkansa ohueen metalliin seinän yläosassa.

“Suljettu ikkuna. Näkyi vain yökiikarilla.”, Matoro selvensi. Äksän suuri hahmo kiipesi metallisten kaappien päälle.

Silloin heitä kohti alkoi sataa Rahkshien voimasäteitä.
Kaksikko hyppäsi avoimesta ikkunasta alas, tai pikemminkin Matoro hyppäsi ja Äksä roikkui perässä.
Pudotus olisi ollut kymmeniä metrejä suoraan kallioille ellei Matoro olisi laukaissut harppuunaa tukikohdan ylempään seinään. Jään Toan robottikäden moottori kelasi kaapelia nopeasti, vieden samalla kaksikkoa ylöspäin.
“Älä putoa.”, Matoro sanoi lyhyesti, koittaen keventää tunnelmaa itsestäänselvyydellä.
Xxonn keskittyi vain pitelemään kiinni Jään Toasta.
Pian kaksikko oli tasanteella Makutojen linnoituksen ylemmässä osassa.

“Siis. Tuolla ei ollut Makutojen omia tietoja.”, Matoro selitti kun kaksikko oli turvassa reunalta.
“Seuraava siirto?”, Xxonn kysyi.
Matoro mietti. Hän oli käynyt Destralilla ennekin, muttei ollut tosiaankaan saanut käsitystä paikoista. Hän oli vain roikkunut muiden mukana.
Sitten hän muisti laboratorion Epäonnistuneiden Makutojen Seinän lähellä, jossa hän näki Itrozin nimellä varustetun kansion.

“Sain idean.”, Matoro sanoi hiljaa.
“No?”
“Epäonnistuneiden Makutojen Seinä. Siellä on laboratorio jossa pidetään tietoja vanhoista Makutoista.”, Matoro lausui varmemmin mitä hän oli.