—

VERSTAAN LOKI
Toisena päivänä helmikuuta Suuren Hengen vuonna…

…Feterraksi kutsutun olennon panssaria on mahdotonta saada auki ruumiinavauksen suorittamiseksi. Olen kokeillut metallista vipuvartta (sorkkarautaa), sähkövirtaa ja jopa räjähteitä; mikään ei ole saanut sitä edes raolleen…

…luovuttaa. Tarvitsemme lisää tietoa näistä olennoista ja niiden heikkouksista. Sitä voisimme saada kuoren sisältä, mistä päädymmekin umpikujaan. Kuten sanottua, on mahdollista että joissain tietyissä, tarkkanrajatuissa olosuhteissa voisi saada…

…rosiinipelle, Verstas.

—

Sinisten Käsien luona ja/tai Verstaassa

Dox tuijotti pimeyttä. Hän tunsi lukemattomat kourat, jotka möyrivät hänen aivoissaan. Siniset kourat… Tuntosarvet…
Hänen teki mieli huutaa.

Valo.

Valo syttyi pimeyteen.

Hän kulki sitä kohti.
Hän oli huoneessa. Tai ei se oikeastaan ollut huone, se oli tila. Ääretön, valkoinen, tyhjä tila. Aivan tyhjä se ei kuitenkaan ollut; sillä oli lattia. Lattiaa ei kuitenkaan tahtonut erottaa ympäröivästä valkeudesta.
Lattia tuntui kylmältä hänen jalkojensa alla. Hän tähysti horisonttiin.

Missä hän oli?

Missään ei ollut mitään. Ei yksinkertaisesti mitään.
Dox istahti maahan ja mietti, mitä nyt tekisi. Miten pääsisi kotiin. Ja mitä ne torakoidit tahtoivat?
Vastaus tähän kysymykseen tuli hänen itsensä suusta, sitä tiedostamattaan:

“Nimda.”

…Nimda?

“Nimda.”

Dox ei ehtinyt ihmetellä tätä sen enempää kun taivaanrantaan ilmestyi jo jotain outoa. Jonkin oudon ilmestyminen vaikutti hyvin kummalliselta, sillä niiden olisi pitänyt näkyä jo paljon pidemmästä matkasta kuin jossa ne nyt olivat.
Ne olivat tummia, erikorkuisia hahmoja, suuri lauma. Ne olivat selvästikin tulossa häntä kohti, sillä ne näyttivät pikkuhiljaa kasvavan.
Niiden korkeus vaihteli noin metristä kymmeneen metriin. Toiset liikkuivat huojuen kahdella jalalla, kun taas osa kulki useammalla.

Lähemmäksi tultuaan ne saattoi tunnistaa mekaanisiksi olennoiksi.

Dox ei tiennyt mitä ajatella.

[spoil]Comeback. Pyrin nyt aktivoitumaan taas ropessa. Huomenna lisää.[/spoil]