Don Ämkoo

Saari

Snowie makasi hämmennyksen ja hölmistyksen vallassa maassa, tajuamatta nousta pystyyn. Lumiukon utuinen mielentila hälveni kuitenkin nopeasti Ämkoon juostessa tämän tykö.

“Snowie, mitä hemmettiä?”
“En minä tiedä!”
“Matoranit sanoivat, että se..!!”
“Se!!”
“Oliko se tääl-“
“Se vei sirun!”
“SIRUN?”
“SE OLI NÄILLÄ MATORANEILLA.”
“KOKO AJAN?”
“KOKO AJAN!”
“…”

Paikalle alkoi tulvia taas matoraneja suunnasta, josta Ämkoo oli hetki sitten juossut. Nämä katselivat pelonsekaisen hämmennyksen vallassa vihaisena kiehuvaa ilman Toaa ja tämän valkeaa toveria.

“Me emme päästä sitä pakoon”, Ämko totesi tuimaan sävyyn. “Mihin suuntaan se meni?”
“Mitä aiot tehdä? Sehän vei sinulta käden, et mitenkään voi…”
“MIHIN SUUNTAAN SE MENI?”
“EN MINÄ TIEDÄ.”

Ämkoo karjaisi turhautuneena ja kääntyi katsomaan paikalle saapuneita matoraneja. Nämä pudistivat pieniä päitään anteeksipyytävään sävyyn. Ilman Toa murahti, otti tukevan asennon ja sulki silmänsä.

Tuulenpuuska heitti matoranit ja juuri pystyyn nousseen Snowien nurin. Elementaalienergia kuohui hetken aikaa Ämkoon kärsineestä kehosta samalla kun Toan naamio alkoi hehkua.

“Miru!”

Kirkkaanvihreä energia keskittyi Ämkoon jalkojen alle ja Toa lennähti uskomattomalla nopeudella korkealle ilmaan. Snowie katsoi taivaalle nousseen ystävänsä perään, kääntäen katseensa sitten maahan. Siinä saattoi havaita verta.

“Tuollainen ei tee sinulle hyvää”, Snowie totesi puoli-itsekseen.

Ämkoo pysähtyi ja tarkkaili maisemaa taivaista käsin. Saarella oli paljon metsää, eikä ylhäältä ollut mitenkään mahdollista havaita siellä liikkuvaa olentoa. Ämkoo kuitenkin yritti kaikkensa, käännellen kiivaasti päätään.

Sitten hän näki sen.

Marionetti ei ollut metsässä. Valkea olento käveli kohti meren rantaviivaa ja astui sitten veteen. Olento ei kuitenkaan osoittanut pienintäkään uppoamisen merkkiä, vaan käveli keveästi veden pintaa pitkin.

Ämkoo lausui muutaman harkitsemattoman kirosanan ja laskeutui.

“Näitkö mitään?”, Snowie kysyi varovasti Ämkoon tömähdettyä hietikolle tämän viereen.
“Se pirulainen on merellä. Osaa kävellä vetten päällä.”

Snowie mietti.

Ämkoo odotti.

Snowie sai idean.

Ämkoo odotti, että Snowie kertoisi ideansa.

Snowie ampaisi juoksuun.

Ämkoo tuhahti ja lähti harppomaan lumiukon perään.

Vastaa