Trooppisehko saari merellä

“Naamiossani… naamiossani asuu joku.”, Matoro selitti nopeasti rantahietikolla istuen.

“… siis mitä?”, Suga kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen.
“Tämä on kuin huonosta fantasiaelokuvasta.Tuon naamion sisällä asuu joku tai jokin, joka ‘vapautui’ kun tulimme tälle saarelle.”, jään Toa jatkoi.

“Ja se tahtoi Nimdan.”, hän sanoi vielä. Paratiisisaari ei tuntunut enää niin paratiisilta.

“Miksi kaikki tuntuu aina kallistuvan näihin pieniin siruihin?”, Killjoy puheli, sormeillellen valkoista Nimdan sirua käsissään.
“Ja me emme edes tiedä kunnolla mitä ne ovat.”, Kapura lisäsi.

“Lähdetään täältä.”, naamioton Matoro ehdotti.
“Kannatan ajatusta.”, Suga sanoi. Kolmikko lähti kävelemään rantaviivaa pitkin kohti valkoista ilmalaivaa. Mustavalkoinen toa nappaa naamionsa käteensä ja lähti itsekkin muiden perään.

“Me lähdemme. Moottorit käyntiin, kurssi kohti Klaania. Saimme tästä saaresta tarpeeksi.”, Kenraali Killjoy ilmoittaa jämäkästi vahkeille radioitse ja asettuu aluksen oleskelutiloihin muiden kanssa.

Neljä Klaanilaista ovat toipuneet nopeasti, vaikka eivät olekkaan vielä huippukunnossa. Kestäisi kauan ennekuin he olisivat täydellisesti parantuneita.

Matoro näpersi teleskooppisilmälaittensa kanssa.
“Äh, kiinnikkeet ovat murtuneet ja skanneri on rikki. Tämän saa kuntoon vasta Klaanissa.”, toa toteaa tylsiintyneenä ja asettaa sydämen muotoisen osan pöydälle.

Muutaman tunnin kuluttua…

Meri

“Kenraali, näemme useita saaria. Tuletteko katsomaan?”, radiosta ilmoitettiin. Joy pyöräytti turhautuneena päätään ja astelee aluksen käytäviä pitkin ohjaamoon, jossa kaksi eliittivahkia, Aizen ja Saraji, istuivat. Suuren lasin läpi näkyi vuoristoisia pikkusaaria, ilmeisesti lumen vallassa. Meressä kellui jäävuoria.
“Maasto muuttui aika täydellisesti.”, Joy totesi ensin.
“Lämpötila riippuu kupolin valokivien ja valaistavan/lämmitettävän kohteen välisestä etäisyydestä. Olemme nyt Xian ja Pohjoisen Mantereen kupolien taitoskohdassa.”, Saraji luennoi metallisella äänellä.

“Selvä. Miksi pyysitte katsomaan?”, kenraali kysyi.
Aizen ojensi Killjoylle monimutkaisen näköiset kiikarit ja kehoitti katsomaan tarkempaan.

Joy katsoi laitteen läpi saaria. Hän näki useita moniraajaisia, rumia olentoja.
“Frosteluksia.”, toinen eliittivahkeista mainitsi.
“Ne ovat huomanneet meidät. Ensimmäiset ampuivat rhotukoillaan meitä kohti.”, se jatkoi.

“Ampukaa ne.”, Killjoy antoi yksinkertaisen käskyn.
“Kyllä, ajattelimem tehdä niin, mutta tämä on A-luokan luksusilmalaiva. Ei sota. Tässä ei ole aseistusta.”
Kenraali iski kädellään kypäränsä otsaan.

Jotakin osui ilmalaivan kylkeen sihisten.
Kolme muuta Toaa ryntäsivät aluksen sivuikkunoihin, tajuten olevansa Frosteluksia pommituksen kohteena. Nämä älykkätä rahit ovat hyvin reviiritietoisia eivätkä siedä ketään – ei ketään – maillaan.

“Onko tässä aluksessa aseita?”, Summer kysyi eräältä vahkilta.
“A-luokan luksusalus. Ei aseita.”, tämä vastasi koneäänellä.
“Vahkijoukot: Avatkaa tuli”, radiosta komennettiin. Reilu tusina robottia alkoivat ampua aluksen ikkunoista alaviistoon.

“Mitä rhotukoita noilla on?”, Kapura kysyi taistelun melskeessä.
“Vähän kaikkia, ja sehän tässä se huono juttu onkin.”, Matoro vastaa tulituksen keskellä.

Aluksen pohjaan osunut rhotuka räjäyttää lattiaa irti.
“Tämä alus ei kestä moista menoa!”, paikalle syöksynyt Killjoy ilmoitti.
“Moottorit sammuvat!”, joku huusi.
“Ah, Myrkkylentäjien rhotuka. Eliminoi kohteen lentokyvyn, oli se sitten biologinen tai mekaaninen taito.”, Matoro puheli itsekseen.
“Emme kaipaa biologian luentoa. Keksitään jotain!”, Kapura sanoi tulisesti.
“Onko tässä pelastusveneitä? Kelluuko tämä?”, Suga kyseli.
“Periaatteessa kyllä, mutta tuo reikä lattiassa.”, Joy sanoi, osoittaen isoa reikää.

Silloin valkoinen alus romahti kylmään veteen.