Klaanin satama

Satamavahti katsoi merelle. Hän näki siellä pienen mustan pisteen. Piste läheni, aika hiljaista vauhtia kyllä. Pieni musta piste oli todellisuudessa erän matoranpiraatin laiva, joka oli jo puoliksi upoksissa, se läheni satamaa kovaa vauhtia. Kun muutamien minuuttien päästä tämä pieni paatti oli satamassa, se oli jo melkein upoksissa. Laiva ei kuitenkaan uponnut kokonaan. Piraatti lähti kävelemään eteenpäin. Hän ehti kävellä kolme metriä kun satamavahti pysäytti hänet. “Laivan kiinnitys maksaa. Onkos teillä rahaa?”, kysyi vahti. “Tuo on erittäin hyvä kysymys. Minulla on tällä hetkellä vähän niukka tilanne, olen oikeastaan vararikossa…”, piraatti vastasi ja lähti kävelemään. Satamavahti pysäytti hänet uudestaan. “Maksat, tai kuolet ja teet sen”, satamavahti uhkasi piraattia. “No ehkä minulla onkin jotain täällä taskussa..”, Piraatti kaivoi taskuaan pitkään, ja otti sieltä jotain kultaista. “Ota tämä maksuksi, se on arvokas.” Kun matoran oli ojentanut esineen vahdille, hän lähti kävelemään.

Piraatti oli kävellyt jo jonkin aikaa. Sitten hän pysähtyi ja katsoi eteensä. “Minun hattuni. Missä on minun hattuni?”, Matoran säpsähti. “Se tippui tietenkin mereen.. No ehkä on parempi olla ilman sitä nyt kun olen paossa, mutta aion hankkia sen vielä takaisin…” Matoran käveli vielä jonkin aikaa ja sitten pysähtyi taas. Se oli Bioklaani, turvapaikka, jonne otettaisiin kuka vaan.